sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Lukuvuosi lopuillaan

Kevät on hemaisevaa aikaa! Olen saanut tontille toivomani kevätilmeen lisäämällä vuorenkilvelle paljon penkkejä rinteen kallistussuuntaa vasten, ja näissä ne viihtyvät mainiosti kukkien runsaasti. Ihan niinkuin kuvan oikeaan alakulmaan etsiytynyt magnolianoksa kantaisi nuppuja?
Vaikka eläkkeelle siirtymisestäni on jo aikaa, hahmotan vieläkin ajankulun kouluvuoden antamien merkkipylväiden mukaan. Ensi viikko oli sen mukaan vuoden työntäyteisin ja  monipuolisin, koska oppitunteihin piti panostaa kaikkensa, jotta kevään runsaasta luonnosta voisi saada mahdollisimman kiinnostavan. Arvostelujen antaminen ja luokanvalvojan työt olivat sitten luku sinänsä, koska kaiken tuli olla valmiina koulun päättyessä.
Vuosikertomuksen tekeminen ja sen painoon saattaminen oli myös toukokuun lopun töitä, sillä oppilaat saivat todistuksen ja mahdollisten stipendien lisäksi myös vuosikertomukset mukaansa. Siinä puuhasi pääasiassa kansliahenkilökunta, ja kaikkien vuoden mittaan tehtyjen projektien ja saavutusten tuli siksi myös olla muistissa. En oikein muista, oliko iltaisin omaa aikaa ollenkaan, koska useita asioita piti olla valmiina ns. huomenna. Jossakin välissä piti vielä etsiä vaatevaraston täydennystä, koska ylioppilasjuhla on aina pukujuhla.

Raparperitkin ovat jo isossa ruodissa, mutta vielä riittää viimevuotisia seuraavan leivonnan tarpeisiin!
Kevät kuluu nykyisin täysin erilaisten puuhien parissa, mutta kiihkeästä toukokuusta on jäänyt muistoksi vauhti, ja niinpä monia asioita tulee alettua ja jopa saatua tehdyksikin. Puutarha hurahtaa pian täyteen vuohenputkea ja voikukkaa, joten pahimpia kohtia tulee kiirehtiä huoltamaan. Jätesäkillinen toisensa jälkeen... Samalla tulee naamioitua vihreään pintaan ruskeana paistava kompostin päällinen.  Uusia taimia ehkä tulee siirtää aukkopaikkoihin, ja jossain välissä pitää alkaa jo ruohonleikkurityötkin, se sattui kuluneelle viikolle.

Kevääseen kuuluu yleensä tavallista perusteellisempaa siivousta ja pyykinpesua, kun talvisesongin tarvikkeet joutavat pestyinä kaappiin. Tosin ei ilman paksumpaa takkia aamureisua koiran kanssa vielä tarkene. Hattu ja käsineet ovat käyneet tarpeettomiksi. Kesäkuun toisella viikolla tulee jo musiikkiviikon vieraita, talo pitää suursiivota siihen mennessä.

Kudon edelleen viidellä sukkulalla, niistä kaksi on tummaa ja loput kolme muuta. Raidan kohdalla tummat jatkavat ja muut korvautuvat värikkäillä punaisella ja oransseilla. Ja polkussidontahan on se vanha tuttu: yhdistelmä palttinasta ja toimikkaasta.
Alakerran vaatehuonetta järjestellessä löytyi jokunen kesä sitten hellepäivien viihteenä leikattuja matonkuteita monta kassillista, joten sadepäivien kuluksi aloinkin taas mattotyön. Lointa on toisissa puissa parin maton verran. Tellalla on niin mukavaa yläkerrassa, ja se juoksee raput joutuin päästäkseen lempipaikkaansa!

Olen käynyt jo kolme kertaa mattopyykilläkin, urakka on kohta puolessa välissä. Muut eivät ole vielä innostuneet, melkein yksin olen saanut olla. No, ei sentään, sillä uimarantaa kansoittaa nykyisin hanhilauma, jotka aluksi löysivät golfkentän pikkuallikot, ja kohta huomasivat myös uimarannan.

Karavaanarien kärryjä ei enää näy, ne ovat muuttaneet Matkakeitaan lähelle uudelle leirialueelleen Kymen virran tuntumaan. Rannasta on hakattu metsään aukko, johon kuulemma tulee uusi tie matonpesupaikalle. Jukolan, pohjoisimman Lomakartanon asuintalon kylki paistelee muutaman rungon takaa. Sehän onkin aika lähellä matonpesupaikkaa! Ei vain aiemmin tiedostanut, kun oli niin sankasti puustoa välissä. Järven vesi on aika alhaalla ja melko ruskeaa, onneksi ei ole kovin vaaleita mattoja, muuten saisi kyllä tehdä lisähuuhtelut kotona hanavedellä.

Kuva on tältä aamulta kangaspuuhuoneen ikkunasta, sillä hevoskastanjan kukat ovat juuri avautuneet!
Aamuisin on mukava herätä, kun ikkunasta tulvehtii mitä upein näkymä. Tella herättää katsomaan maisemaa kahtakymmentä vaille kuusi melkein joka aamu. Koivunlehti on jo täysikokoinen. Kuhankeittäjä, satakieli ja kultarinta ovat asettuneet kylälle. Seitsemän maissa palataan jo metsälenkiltä, ja koira siirtyy ansaitulle aamulevolle, jota kestää lähelle puolta päivää. Sitten hänen onkin aiheellista haeskella syömistä.

Nuorempana oli ihan välttämätöntä saada myös pitää maalipensseliä kourassa! Onneksi tuo tauti ei enää vaivaa niin paljon, ja syykin on selvä, sillä ulkokalusteet ovat erilaiset, joko muovia tai niitä hoidetaan öljyämällä. Keinun istuinpehmusteen kangas kyllä kuluu muutamassa vuodessa, ja nyt oli taas uuden vuoro.

Kesä on jo asettunut kyläämme, sillä jäätelökioski ja kesäkahvila ovat auki. Pysähtyneiden autojen määrä on moninkertaistunut hetkessä. Sorronniemen uudella omakotialueella on nyt viikonvaihteessa talonäyttely. Onkohan Petri saanut mökkinsä jo niin pitkälle? Vastahan sitä joulun alla odoteltiin tehtaalta tulevaksi.

Viikolla kävivät kevyen liikenteen väylän suunnittelijat tekemässä maaston tutkimuksia. Kuulemma on saatavissa jotain EU-tms. tukea, jos tehdään peruskaavan mukainen pyörä- ja jalankulkuväylä maantien sivulle.

Kas kun ei kenenkään mieleen ole juolahtanut, että sellaista liikennettä palvelisi yhtä hyvin pientareen levike, jonka kustannus olisi vain murto-osa erillisestä väylästä? Levike olisi helpompi toteuttaa, kun tienvarsitonttien aitoja ei tarvitsisi poistaa. Paremmin se sopisi raittikylän maisemaankin. Meidän tontin kohdalle sellainen jo vahingossa syntyikin lännen puolelle tietä, kun siivoiltiin kovin korkeiksi kohonneita reunavalleja. Nyt siinä on mukava kävellä koiran kanssa. Omalle puolelle pitäisi saada tasausmaata enemmän, kun siinä on 1950-luvun alussa tehty oja, jossa ei koskaan ole ollut vettä...

lauantai 18. toukokuuta 2013

Helluntaita!

Nopeasti edennyt kevät on lämpimillä öillä on kirinyt kiinni aikataulut, rauduskoivun lehti on jo puolessa koossa. Kerttujen lauma on saapumassa kesää alkamaan, kun tänä aamuna oli ensimmäisenä uutena kuultavana pensaskerttu, ihan oman talon kärhöjen lomassa. Piha kukkii kohta joka kohdaltaan, ja vuohenputkien kitkeminen tai ainakin harventaminen on meneillään. Kuvat ovat torstain illansuusta.

Helluntaina pitäisi jokaisen löytää sen verran vapaa-aikaa, että menee pienelle metsäkäppäilylle! Mustikat alkavat juuri kukintaansa. Niiden tuoksu on varmaan kesäisintä, mitä tiedän, kuumana paahtuvan rantakallion jälkeen. Mustikka tuoksuu kukillaan ja myös lehdillään.

Äitienpäivä meni oikein klassiseen tapaan, sillä Ulla ja Jari tulivat tervehtimään. Pihakierroksia tai taimien kaivuuta ei tosin paljonkaan ehditty tehdä, koska tulijoilla oli Padasjoen poikkeaminenkin vielä ohjelmassa, ja kotiin piti ehtiä ajoissa, kun Ullan työmatka tulisi alkamaan neljältä seuraavana aamuna. Mutta oli mukavaa, kun jaksoivat tulla!
Pieni ongelmanikin ratkesi, kun olin nimittäin edellisinä päivinä ajatellut vaihtaa ikkunoihin kärpäsverkot, ja muistin Heikin sanoneen, että ulkoikkunan irroitus auttaa saamaan verkon paremmin kohtaansa. No mikäs siinä, mutta kun yläkerran kamarin ikkuna oli oli vasemmalla puolella, niin jotenkin tuo jäykistetty ranteeni ei suostunut yhteistyöhön, enkä siis saanut ikkunaa takaisin. Nuoret laittoivat kaikki ikkunat kuntoon näppärästi.

Viikko on aherrettu pääasiassa ulkovarastoja kunnostellen. Autotalli täyttyi taas ulkoseinustan pinosta, joka kiikkui uhkaavasti, kun puut olivat kutistuneet kuivuessaan ja kerrokset hytisivät väliin viritettyjen tukilankojen päällä. No nyt sekin murhe on poissa, eikä ollut yhtään alettua linnunpesää klapien lomassa.
Hakkeetkin tulivat jo pohjakerroksen varastoon, kymmenisen laatikollista klapilaatikoiden seuraksi, kun oli ennustettu kovin sateista ja ukkosellista viikonvaihdetta. Olivat aika kuivia jo, mutta avoinaisessa tilassa haihtuu sen loppukin kosteus. Laatikosta riittää noin 6 kertaa arinanpohjalle, joten niillä eväillä saa mentyä aika pitkälle seuraavalla lämmityskaudella! Pahvilaatikkovarastoni oli mitoitettu oikein, yhtään ei jäänyt yli. Muurahaispesiä ei ollut tällä kertaa yhtään, pressun päällä enempää kuin allakaan.

Kunnan puutarha- ja ympäristötyöstä vastaavat olivat alkaneet uimarannan ja matonpesupaikan kunnostuksen maanantaina. Kun menin torstaiaamuna katsomaan, niin altaat olivat jo käyttäkunnossa letkuineen. Kaverit kertoivat, että imuautokaan ei saanut altaita vetämään, joten oli käytettävä kemikaaleja sulattamaan putkista kesän aikana ajautuneen massan ja syysaikana karisseiden neulasten ym. tiukat tukokset pois. Sain pestyä kesän alkajaismatot ihan etuajassa! Ne olivat eteisen matot, jossa lattialla on talvisaikaan kaksi kerrosta päälletysten kylmän takia. Nyt on esillä vain alimmainen puhdas kerros.
Tänä vuonna mattorumbaa saa harrastaa enemmänkin, kun viime kesä oli jo heinäkuulta niin kosteaa, ettei mattoja voinut kastella siihen ilmaan kuivumaan, ja loppukesän mattopyykki jäi tekemättä. Heinäkuuhun on vielä yli puolenkymmentä viikkoa, joten jos joka viikko tekisi tunnin keikan siellä suunnalla, niin aika hyvin olisi urakasta selvitty.

Sisätilasiivousta on myös harrastettu pikku erissä kerrallaan, nyt olivat vuorossa asuinkerroksen kaapit ja vaatehuone. Sain ensi yrittämällä seitsemän isoa kassillista poistoja, niistä kolme UFF:elle, ja muut energiajätteeseen. Tarkempi syyni voisi piankin tuottaa toiset kassit lisää, koetetaanpa muistaa kesällä!
Autotallissa on lisäksi siirtoa odottava suksipari, vuodelta 1980....
Mutta lisäksi löytyi lankavarastoja, jotka olin siirtänyt pois ns. välimuististani, kun eivät olleet saalilankoja. Olen nimittäin ajatellut, että joskus pitäisi vielä viritellä täkänäloimikin, ja se on edullisinta tehdä vahvahkosta villalangasta, vaikka sitten kutoisikin pellavilla. Sillä tavalla olen aiemmin saanut työn pinnasta hyvää jälkeä. Yläpuolen loimilangat varastostani helposti saadaankin, mutta alapuolen vaalea lanka pitää hankkia. Nyt löydökset ovat jo kerällä. Tella tykkää, kun istun sohvan kulmalla ja kerin. Silloin se tietää, että kaikessa rauhassa voi viettää dolcevitaa, ei se kuinkaan kohta minnekään mene.

Eilen illalla ja tänään olen kuitenkin ns. muualla, sillä rakuesineiden polttamisen viikonlopputyöt ovat ajankohtaisia. Eilen käytiin sivelemässä esineiden pintaan lasitusliemet, tänään on uunitusvaihe. Kun kurssilla on tällä kertaa enemmän väkeä ja siis uunillisia tulee enemmän, päädyttiin alkamaan poltto jo yhdeksältä tänä aamuna, ja niihin menee eilen lasitettuja. Loput lasiliemet saavat sivelyt aamupäivällä. Kun tällainen harrastus odottaa, niin se on varmaa, että saunominen on kotiohjelmassa aika pian, sillä rakutöissä tehdään savustusta polton jälkeen, ja sen jälkeen on niissä hajuissa kaikki, varpaanvälejä myöten.


lauantai 11. toukokuuta 2013

Mukavia toukokuun näkymiä

Talvi luovutti otteensa viimein. Helatorstain päivä sateesta huolimatta kipusi lähes +20 asteeseen eikä yö tahtonut jäädä pois siitä kyydistä, sillä aikaisin perjantaiaamuna oli mittarissa peräti +12! Se on termisen kesän tunnus, kun vuorokausi on kokonaan päälle +10 asteen. Perjantaikin oli kesäinen, ja saatiin illan mittaan oikein ukkoskuurokin, kun kapea pilvinauha matkusti Salpausselkää pitkin. Sekä Lahden että Kouvolan lehdillä oli tänä aamuna asiasta uutinen.

Koivut tulivat hiirenkorvalle hetkessä. Ihan yhtä lämpimiä öitä ei kai kuitenkaan ole luvassa useampia, mutta päivät ovat jo melko sopivia, viidentoista tienoissa. Keskiviikkona pesin paljon pyykkiä ja ulkokuivatin, kaikki olivat illalla kuivina kaapeissa! Nyt kuivuisivat matotkin pian, lieneekö pesupaikka vielä käytettävissä?
Mustikkakin jo vihertää mahtavasti! Kaikki muut kuvat ovat tältä aamulta, paitsi hautausmaan kuva torstailta ja pressu auki-kuva keskiviikolta. Aamuiset puutarhakuvat tulevat tertunkasvimaailma-blogiini piakkoin...

Helatorstain kunniaksi en tehnyt maatöitä, valitsin tilalle muutaman tunnin reisun käymällä Janakkalassa hautojen kevätkunnostusreisussa. Oli sitä paitsi ennustettu sadetta koko päivälle. Mikäs oli nyt mennessä, kun auton ensihuolto oli saatu pois päiväjärjestyksestä tiistaina. Tella paimensi kotia sillä aikaa.  Onneksi sateessa oli sopivia taukoja.
Multaa piti lisätä molempiin laatikoihin, olin siihen isolla kassillisella varustautunut. Routa oli kallistanut melkein kaikkien hautakiviä siellä Maurin rivissä ja lähellä, myös meidän. Berhardin risti oli hyvin suorassa, senhän laittoivatkin Jari ja Ulla! Toivottavasti Maurin kivi suoristuu, kunhan maa paremmin kuivuu. Istutin tänä vuonna kellahtavan valkoisia orvokkeja ensimmäiseen kasvuvaiheeseen. Papan laatikkoon viime kesänä tuodut tuoksuorvokit olivat tallella. Kävin myös ystäviä tervehtimässä, kiitos emäntä-Sirkalle, oli tosi mukava seurustella tuttujen kanssa.

Omassa puutarhassa on paljon kevätkukkijoita, ja ruohokin on hieman alkanut vihertää. Erityisesti ilahduttaa tänä keväänä valkovuokko, jota on enemmän kuin aikaisemmin. Ehkä märkä viime kesä soi sille tilaisuuden kasvattaa juurakkojaan? Muutenhan tämä tontti on aika kuiva alkukesän aikana.

Pajulinnut ovat tulleet laulelemaan kaihoisia laulujaan. Ennen lintukurssilla sanottiin, että peippo laulaa duurissa ja pajulintu mollissa, kumpikin lyhyen säkeen. Ja kun molemmat ovat Suomen yleisimpiä lintuja kesäisin, ulkoilma on yhtä sävellajien vuoropuhelua. Käki saapui myös alkuviikosta. Metsikössä koiran kanssa kuunnellaan metsäkirvistä, joka herjaa meitä sanomalla hyi hyi hyi. Se on tämän linnun tapa lopettaa laulusäkeensä, jonka se aina esittää lennossa, lopuksi istuessaan puun oksaan päätyy näihin sanoihin!.

Viikko on vierähtänyt puutarhatöiden lumoissa. Pääosa pensaiden ja puiden kevätkarsimisesta on tehty ja risut haketettu kuivumaan pressulle. Keväällä se on nopea toimitus, jos ei satu pidempää sadekautta, kuten viime keväänä, jolloin lukuisat mustat ja pienet mauriaismuurahaiset päättivät alkaa pressun alla kuivassa rakentaa pesiään hakkeiden lomaan. No pressu oli viritettävä jo keskiviikkoiltana ja näyttää ihan aiheelliselta!

Ensimmäinen viiden säkin multalastikin jo rantautui kukkapenkkien liepeille ja koska oli helatorstai tulossa, piti saada ne leveilleen saman tien. Toisenkin kuorman kyyditsin eilen odottelemaan. Aika paljon mullan määrä alenee vuoden kuluessa, mutta omaa multatuotosta en jaksa kärrätä tänne ylämäelle, onhan niitä kukkapenkkejä siellä alapihan puolellakin aivan riittävästi. Sitten mañana.

Tella avustaa paimentamalla autotallissa lastulaatikkopinon alaosaa. Siellä ehkä on hiiren tai myyrän pesä, koskapa vieressä olleita maa-artisokkalaatikoita oli ahkerasti verotettu talven aikana, muuten ne olivat talvehtineet hyvin. Koko lasti joutui nyt kompostille syöjien takia. Meneeköhän näillä tanhuvilla laiduntava rusakko syömään loput?
Autotallia pitäisi vielä siivota ja kyyditä klapeja. Se on koiralle mieleen, kun sinne mennään. Nyt se on oppinut autotalli-sanan, ja on kovin riemuissaan aiheesta. Toinen ilmaus on hänelle myös selvä, kun sanon että mennään ulos alakautta, niin koira suorastaan porhaltaa raput alas.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Tomerasti toukokuun toimia


Ollaan hiipivän kevään seurassa. Kaikki kuvat ovat tältä aamulta. Eilen aamulla maa ja autonlasi olivat vielä jäässä. On kovin viileitä öitä ja päivisin puhaltavat navakat tuulet pääasiassa kylmiä. Pihakukkia on vain siten, että haetaan kaupasta kukkivia orvokkeja, mutta maahan asti niitä ei vielä kannata kaivaa. Toissapäivänä ihan myrskylukemia esitellyt tuuli sai aikaan Urajärven jäiden lähtemisen, sillä eilen aamulla Radansuun aukealta näkyi vain avovettä. En ollut uskoa, kun edellispäivänä jää näytti vielä melko valkoiselta!

Ruoho ei juuri viherrä. Myyrien hangen alla tuottamia multamakkaroita ja kekoja on puutarha täynnä, joten lehtiharava on vaihtunut kapeaan seitsenpiikkiseen rautaharavaan, joka on oikea täsmäase maanpinnan tasoitteluun. Samalla voi ihailla maanpinnalle puskeneita krookuksia ja muita pikkuisia. Yläpuolen kuvassa on raparperien juureen johtava tunneliverkosto. Pian scillameri lainehtii sinisenä. Vuokotkin ovat aika pitkällä, kunhan tulisi yksi lämmin päivä!
Kas kun olin ollut viitseliäs syksyllä, ja olin jo tasoittanut naapuriin menneiden punaherukoiden jälkeen jääneet kuopat. Taisi olla kompostorin syystyhjennys niihin...

Nyt on hyvä tehdä alakerran lämmitystä aamuisin, ja viettää sen varassa muutama tovi kangaspuissa tai muissa sisäaskareissa. Tella tykkää avustaa saunalla ja yläkerrassa! Neljä saalia on valmiina, viimeinen eli viides alettuna. Neljännestä lähikuvaa tässä:

Jos aurinko paistaa, ulkonakin alkaa tarjeta jo puolilta päivin. Kukkavarsien raivauksien tuloksena kyyditsin avokompostille viisi kookasta kärrykuormaa. Alapuutarha oli tänä aamuna hieman alakuloisen näköinen, kun on pilvessä.

Kun nyt routa on sen verran häipynyt, että aurausviitat ja lintulaudan keppi voitiin jo siirtää varastoon, voi alkaa pihapation saattamisen kesälookiin. Puiset pihalaatat olivat jääneet tilanpuutteen takia talveksi autotallin seinustalle, lipan alle ja kepakoiden päälle, mutta niiden edessä ja päällä oli tontin viimeinen sulamaton lumikinos. Se onneksi häipyi  vapun aikaan, joten eilen tasoittelin rautaharavalla murskealustan tasaiseksi ja Tellan suosiollisella avustuksella laittelin laatat taas töihinsä.
Pihakeinun katoksen kaari katkesi viime syksynä, joten tänä vuonna ei ole siis katosta. Koko keinu mietityttää, koska yhden henkilön tehdessä pihatöitä sitä on hankala siirrellä, rakenteet vääntyvät. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin suuremman osan aikaansa keinu on viettänyt mattojen kuivatustelineenä ja lintujen talipallojen ortena kuin istujien kiikuttamisessa. Jääköön sen takia sijoilleen, matot kuivuvat siinä hyvin!
Aiemmin katoksen alle sai istuinpehmikkeet sateensuojaan. Nykyisin myydään myös sateenkestäviä laatikoita juuri siihen tarkoitukseen, joten ehkäpä käyn kaupassa.

Risusavottahommat ovat nyt ajankohtaisia, kun poistettavat vesaikot näkyvät hyvin. Vappuvieraiden puheista viisastuneena tein eilen siistimisoperaatiota pensasangervoissakin, kun olivat levinneet liikaa. Muuta raivaussaksien käyttöä piisaa vielä usealle päivälle. Kun saan tarpeeksi materiaalia, alkaa haketin laulaa kevätlauluaan. Vanhat hakevarastot ovat loppuneet pääsiäisen tienoilla, ja tyhjät pahvilaatikot jo huhuilevat autotallissa.

Alakerran klapivarastokin ammottaa tyhjyyttään, joten ollaan ahkeroitu Tellan kanssa autotallissa laatikoita täyttämässä, osa onkin viety rinnepolkua pitkin alas. Syksyllä ulos jäänyt pino saa kuivahtaa paikoillaan vielä viikon, sitten se pääsee loppukuivumaan ja talvea odottamaan autotalliin, joka kohta on taas tilavampi, kun pihakalusteet menevät ulos.