maanantai 16. toukokuuta 2016

Taloremontti alkanut

Kauan sitä onkin jo tuumattu, yksitoista vuotta sitten alkoi ajatus ulkoseinien paremmasta kunnostuksesta pyöriä mielessä. Vasta viisi vuotta oli kulunut kunnollisesta maalauksesta, ja silti maali alkoi etelänpuolen seinällä irtoilla. Olin jo aika valmis kolme vuotta sitten tähän hommaan, mutta kun autokaupalle eksyin, niin piti asiaa vielä kerran lykätä. Onneksi nyt on rakentamisessa hieman hiljaisempaa, vaikkei sitä meidän kylästä uskoisi, niin että sain tekijät, no tietysti luottorakentajani naapurin Hessun firman.

Yritän lisätä keltaista myös maassa, ja se tuntuu olevan kevätaikaan ihan helppoa, kun niin monet keltakukat ovat vaatimattomia ja hyviä lisääntymään. Paitsi narsissit, ne eivät oikein viihdy.
Ensimmäinen ulkopaneli on 1950-luvun ensi vuosilta, kun oli tehty mittava laajennus ylöspäin.  Sitä ennen talo oli hirsiseinäinen A-vintillä varustettu isohko mökki. Kun Tatulla oli 50-vuotisjuhlansa vuoden lopulla 1952, oli kaikki valmista.
Silloin oli kova puute kaikesta rakennusmateriaalista eikä laadusta voinut edes kysellä, hyvä, kun yleensä sai ulkoverhousmateriaalia. Jotakin piti kuitenkin verholautana olla, koska varsinainen asuinkerros oli hirsiseinäinen, mutta tuo korotus tehtiin sahalaudoista, joiden väliin eristeeksi senaikaisen tyylin mukaan sahan- ja kutterinpurua. (Sammaleristeitä ei tässä talossa ole koskaan ollut, niitäkin laiteltiin ainakin 1930-luvulla vielä.)

Eipä ollut silloin saatavana maaliakaan, kun tuo ensimmäinen paneli piti maalata. Olen kuullut kyläläisiltä, että ensin piti hankkia iso määrä kurria eli maidon separointitähdettä, josta rasva oli poistettu meijerissä. Sen toimitti kuulemma Saveniuksen Siivo, jonka kotoa maitoa meni meijeriin päivittäin. Riittiköhän edes tonkallinen, vai pantiinko myös vettä?
Liemen sekaan pappa omalla kädellä ja jostain ohjeita lukien ripotteli jauheita ja sai aikaiseksi vaaleanvihertävän maalin, joka kyllä pian kauhtui melkein valkoiseksi. Pielilautojen väri oli se ainoa, mitä oli saatavilla meidän budjeteilla eli kattohuovan kanssa samaa väriä punaruskea, sillä pärekaton päälle pantiin tässä yhteydessä huopa. Valkoiset maalit olivat alkuun huonosti saatavilla.

Kuva on 1980-luvulta. Takana oleva lato-navetta on purettu 1991 autotallin tieltä.
Parikymmentä vuotta vierähti, ennenkuin talo muuttui vaaleankeltaiseksi, kun maalausliike Lehtinen  otettiin ehostajaksi. Eiköhän ollut Tatun 70-vuotisjuhlien ajat? Pielilaudat katsottiin silloin vaaleanharmaina parhaiksi, ja sillä mentiin. Melko kauhtunut pinta oli jo silloin, kun talo siirtyi perinnönjaon sopimuksesta 1983 minun hoiviini, mutta vielä piti odotella toiset 20 vuotta, ennenkuin koitti seuraava maalaus..
Puoleen päivään oli jo telinejärjestely lähes valmiina. Tällä puolella oli irrotettavaa vain oven ulkolamppu ja suojakatos. Katoksessa näyttää minulle olevan illalla pientä "bisnestä", sillä pellin pinta on jäkälöitynyt, lamppu oli jo kuurattavana. Uusien panelien pino odottaa tuossa alhaalla, maali on hieman punertavampi kuin nyt seinässä oleva.
Tämä nykyinen väri tuli vuonna 2000, kun Hutrin Pentti lupautui talon ulkopuolen kunnostajaksi, uusi maali ja uusi kattohuopa. Pentillä oli käytössä nykyaikainen apu henkilönostin, joka haettiin vuokralle Rakentajain keskusvarastosta Kouvolasta. Sattui sadekesä, niin että monta kuukautta kului, kun odoteltiin kuivia päiviä ja seiniä. Maalikartasta katsoin mukavan värin, joka olisi melkein sama kuin lähinaapurissa. mutta lopputulos olikin erilainen kuin olin odottanut, koska kartanonkeltainen ei ollut jokaisella värinvalmistajalla sama.

Peräkärryn uumenista nousi aina vaan lisää alumiinia vai mitä lie materiaalia, kun tasot ylenivät. Ikkunanpielilaudat ja vauhtiraita-lauta pitää poistaa ennen koolausten tekoa. Nurkkalaudat sensijaan käyvät koolauksista sinällään, nehän ovat vasta 16 vuotta vanhat.
Aikaa myöten tämä maali 16 vuodessa on kyllä lähentynyt sitä toivottua naapurintalon väriä, mutta nyt kävin  paljon rutiinia omaavan Merikallion neuvottelussa, jossa paneuduttiin ongelmaani asiallisesti ja hyvin. Muuta minun kontolleni ei sitten jäänytkään, paitsi tietysti talon ympärysten siivoilu telineitä varten. Laudat on ennen seinään kiinnittämistä maalattu "maassa", ja toinen kerta tulee sitten seinälle laiton jälkeen samoilla telinevirityksillä.

Niinpä päädyin sitten kuitenkin uuden lyhyehkön mattoloimen tekoon viikko sitten, ja juuri äsken sain sen kangaspuihin virityksen valmistelutyöt loppuun. Kuteetkin ovat valmiina, senkun alan.

Heinien ja vuohenputkien joukosta löytyi paljon pieniä tarhapäivänliljoja ja vanhanajan iriksiä, joiden keskelle istutin  monta vuotta odotetun pallesorvarinpensaan, joka on pieni pensas isonakin ja omaa ihan vahvanpunaisen syysvärin. Eipä sitä tuosta juuri näy, kun takana on kaksi kuolanpionia, jotka ovat korkeampia. Tiistaina tuli Mustilan taimimyymälästä odotettu puhelu, joka kertoi, että nyt kaipaamani taimi oli saatavilla.
Välillä on kuitenkin kirmattava kukkapenkkien kunnostukseen, viime viikon sade sai vuohenputkiin hyvän kasvuvauhdin. Kun sitä jättimalikkasientä ei enää noussut syksyllä alatien varren penkistä, sitäkin joutaa kuokkia. Syksyllä hieman aloin, ja nyt on siinä kohdassa jo saatu hieman lisääkin. Apuna on maanmainio metsänistutuskuokka, vähempi ei riitä, kun on ollut monta vuotta kuokkimatta. Nyt kun on rakko kämmenessä, niin voi huvitella niillä matonkuteilla.

perjantai 6. toukokuuta 2016

Huh hellettä

Ja ihan oikeasti, ei siis mitään jäniksiä ja pakkasia vaan mittarissa torstaina iltapäivällä varjon puolella +22!  Kevät tuli parissa päivässä ja muuttuikin heti alkukesäksi, kun saatiin sadetta viime lauantaina ja yötkin jo alkavat lämmetä. Viime yönä oli alimmillaan +7 C. Sunnuntaina oli lehtien puhkeamisesta vain aavistus olemassa, nyt se on totta. Komea helatorstai! Ruoho vihertää, valkovuokot ja scillat kukassa, käki kukkuu.
Kuva tänään aamulla n. 7.30. Hevoskastanjan lehdet alkavat tulla esiin kääryistään.

Viikko sitten keskiviikkona oli elämäni parhaita kohokohtia, kun mentiin Helenan ja perheen kanssa kuulemaan Otaniemeen hänen vanhimman lapsensa Oskun tohtorinväitöstä. Kuvan sain Helenalta, se on karonkan illalliselta. Vastaväittäjä vasemmalla, keskellä Osku ja kustos oikealla.

Olipa kiinnostava aihekin, ilmassa leijuvien pienhiukkasten ja auringonsäteilyn vuorovaikutuksista. Ennestään toki tiesinkin, että suurten tulivuorenpurkausten jälkeen hiukkasia on ilmassa moninkertaisesti, ja ne aiheuttavat mm. mahtavat loimuavan punaiset auringonnousut ja -laskut. Oh well, ja nykyisin väitökset sujuvat kansainvälisesti englanniksi. Kehitystä on tapahtunut siitä, kun 1960- ja -70-luvuilla kävin monessa sellaisessa seuraajana. Onnittelut Oskulle, joka alkoi sommitella elämäänsä sopivia askareita 1980-luvun jälkipuoliskolla perheensä kesälomareisuilla tähän Iitin taloon.

Meidän kylässä on kesäkausi alettu oikein komeasti, kun tavalliseen tapaan on kansalaisopiston ryhmien kevätnäyttelyt ja käsityöläisten suvipuoti jo toiminnassa kesäkahvilassa. Kylän jäätelökioski piti tänään avajaiset, samoin Radansuussa Puntin puutarhan kukantaimien myynti ja kahvitupa ja golfkentälläkin väkeä kuin parhaissa kokouksissa. Pyöräilijöitä  ja moottoroituja pyöriä oli tiellä autojen ohella myös runsaasti, luin nettilehdistä Kausalassa tapahtuneen myös auton ja kaksipyöräisen kolarin torstaina aamusella

Reisasin helatorstaina eli eilen Janakkalassa suvun hautojen kuntoa katsastamassa, ja varsinkin Lahden seudussa hiirenkorvat olivat komeita, isompia kuin meillä. Kun kulkuneuvoja oli tien täydeltä, ei tullut pysähdyttyä kuvanottoon, sillä onhan se kuitenkin ihan jokavuotinen juttu...

Hake-urakka puolivälissä eli kuva tiistaiaamulta. Edellisiltana sain tuhotuksi toisen keon ja tiistain aamupäivällä Husqvarna-hakemylly rouskutti sitten tämän lopun eli alapuutarhalta peräisin olevan keon.
Sain alkuviikolla tehtyä pois painolastin nimeltä oksien haketukset, ja kyllä nyt kuivuu hyvin, kun puiden lehdet eivät vielä yhtään varjosta. Ensi viikon alussa jo saankin ne laitettua melkein kuivina laatikoihin, ettei muurahaisia tule liikaa pressulle, ne ovat aika hanakoita löytämään sopivia kohtia alkaakseen kodin kokoamista, tavallisesti siinä liepeen reunalla tai reiän kohdalla.

Oksat olivat viime syksyistä perua, olin ottanut ne lehdillään olevina, joten kasojen paikoilla oli oksien poiston jälkeen tumma lehtikasa haravoitavaksi, että nousevat scillat saisivat paremmin valoa. Aika paljon olinkin saanut oksia, mutta siinähän oli tuo iso jasmike ja paljon pihasyreenin versoja pation reunalta muun muassa. Jo yhden ison lastin olin tehnyt hakkeeksi kuivan syksyn aikana ja se on kyllä jo poltettukin leivinuunissa.
Pellon kolmiopenkistä lähtivät kaikki muut pensaat paitsi jasmike. Eli siis suuri idänkanukka ja koripaju menivät mataliksi, niistä tuli se toinen haketuskeko.
Sanomattakin on selvää, että ohjelmassa on hieman puutarhan kulottuneiden ruohojen haravointia ja kukkavarsien kanniskelua, mutta aika lämpimän siinä pian saa! Varsinkin jos on hattu päässä ja naama pyntätty täyteen aurinkosuojavoiteita. Olen joutunut luopumaan pidemmästä aherruksesta ja alkanut keskittää tätä puuhaa iltaan klo 17:n jälkeen, jolloin UV-säteilyn määrä on jo alempi ja puiden varjot tulevat avuksi.

Kuva on otettu vapunpäivänä
Kuva tältä aamulta: Risut hakkeena kuivumassa pressulla, ja sahaa odottavat isommat rungot matkustaneet kaivokopin seinälle, pois jaloista seinustalta. Viimevuotiset ulkokukat tulivat pihalle tuumimaan, mitä jatkossa. Ei niissä juuri viherrystä vielä näe.
Kompostikin  pullistelee, päällimmäisenä itsekseen seinältä alas tullut  villiviinin ja alppikärhön vyyhti.
Tontin kevätsiivon ohella tulee tehdä talon nurkkien tyhjennystä, kun vuorilautoja jo pohjamaalataan toisaalla. Ja uuden pintamaalin sävy on käyty tutkimassa Merikallion maalikaupassa Kausalassa. Jotta uuden laudoituksen laitto onnistuisi, viritellään ensin telineet, ja niille pitää olla tilaa. Onneksi ei enää ole kovin paljon kukkapenkkejä siirrettäväksi, ikkunainvaihdon jälkeen kesäisin tulivat etupihan ja pation laatoitukset aloitetuiksi. Mutta onhan sitä askartelua siinä vielä.

Talon seinustalle kuivumaan jääneet rangat ja muu rompe siirtyivät kauemmaksi, joten ensimmäinen talonsyrjä odottaa valmiina seinäntekijöitä. Kuva on tiistailta 03 05.
Jos intoa piisaa, niin sitten voi tutkia muiden kukkapenkkien rikkaruohotilannetta. Syksyllä siirsin muutamia komeamaksaruohon taimia uuteen asemaan alatien varteen, siinä ehkä pitäisi hääriä talikon kanssa enemmältikin. Niitä kiusallisia jättimalikka - sieniä ei penkissä ollut enää viime syksynä.

Kiinnostuneena odottelen, mitä tapahtuu pihajasmikepensaan kohdalla. Tarkoitus olisi saada se pensaanloppu häivytetyksi, sen takia tein sille parit ruiskutukset syyskesällä, kun uutta kasvustoa ilmaantui. Mutta isoa ja moniosaista kantoa ei saa siitä irti, jos se on elossa ja pitää maasta kiinni.

Seuraavaksi on vuorossa talvipyykkien pesua, olen sitäkin jo aloitellut hitusen. Tähän uuteen pyykinkuivaus"puuhun" mahtuu hyvin kolme koneellista, joten niitä voi tehdä keskipäivän aikana, kun ei vielä ole pihallaolon aika. Tätä kirjoittaessakin kuulen koneen työskentelevän. Näin lämpimillä päivillä pyykki kuivuu muutamassa tunnissa aivan valmiiksi, ei tarvitse loppukuivatusta sisällä.

Parina päivänä on tullut sisälle pulska naaraskimalainen, joka haeskelee pesän paikkaa. Niitä pyrkii sisätiloihin mm. savupiipun kautta, mutta myös tuosta ulko-ovesta, jos sitä vähänkin kauemmin joutuu pitämään auki. Onneksi on juomalasi ja postikortti- konsti muistissa, niillä saa tulijan varmasti vahingoittumatta takaisin ulkotiloihin.

Muuta painolastia ei nyt olekaan kuin se aiottu ylävintin romppeiden kanssa puuhailu. Jätesäkkejä ja muovikasseja on varattuna usean kuukauden ajalta. Sitä voisi ajatella tehdä vaikkapa tunnin päivässä, ettei kävis työksi. Mitään historiallista ei passaa hävittää... Siitä kuitenkin seuraa suihkussa käynti.

Mäellä on vielä iso sorakasan tähdekin, mutta sitä säästelen, kun en tiedä, millaista jälkeä jää rakennustelineistä tai omista päähänpistoistani. Olen myös pannut syrjään haaveet muista kangaspuuaskareista, otan niitä esille vasta juhannuksen jälkeen, jos tulee sateisia jaksoja. Sekä saaliloimen langat että uusi mattoloimi voitaisiin kohta työstää valmiiksi, kun autotallikin on lämmennyt tarpeeksi.