torstai 21. kesäkuuta 2018

Keskikesän lakipiste saavutettu, alamäkeen käy matka


Vietetään kesäpäivän seisauksen aikaa juuri tällä hetkellä, kun alan kirjoitella klo 10.04, se on virallisesti klo 10.07, eli siihen on nyt aikaa vielä 3 minuuttia. Päivälle tulee mittaa melkein 19 h. Nimipäiviään juhlii Ahti ja huomenna Paula, onnittelut heille!  Kas kummaa, kun naapurissani asuu sen nimiset henkilöt perheenä, joten heillä sitä keskikesän juhlaa saa tänä vuonna viettää oikein neljä päivää perätysten, kun juhannus ja sunnuntai tulevat nimppareiden jälkilöylyinä.

Päivä on ollut toistaiseksi melko pilvetön, tosin etelätaivaalla on hitusen erottanut Baltian yli kulkevan rintaman pilviä. Odotettavissa on meilläkin pilvisempää, ja jopa ehkä sadetta illan alkaessa. Olisihan se hyvä, jos sataisi. Mutta olen hieman pessimisti, koska tällainen odottelu on ollut jokapäiväistä viikkokausien ajan. Edellinen sade saatiin toukokuun puolivälissä, ja seuraava melko niukka oli tämän viikon alussa.

Helena ja Tella ovat tulossa illansuussa juhannusta viettämään, siksi tänään on alettu jo aikaisin. Mutta niin aikaisin ei olisi tarvinnut, kun kohta kolmen jälkeen oli jo tehtävä aamukahvit, ja FB:stä huomasin, että tuttava-Päivi vielä taisi leipoa edellisiltansa jatkeena kesäkahvilaan tarvittavia piirakoita. No oli siinä tuntia eroa...

Keskipäivän aurinko paahtaa taas täydellä voimallaan.
Auringonsäteily on maksimissaan, ja tänä vuonna on annettu varoituksia poikkeuksellisen korkeista UV-säteilyn arvoista, jopa yli 6. Nykyisin suojautumisvaroituksen rajana on 3, ja tuo 6 kuuluu luokkaan voimakas, mutta onhan siitä vielä matkaa keskileveyksillä vallitsevaan jopa 11:een, joka on äärimmäisen voimakasta. Mitä korkeammalla ollaan, sen vähemmän on ilmamassaa vastustamassa, joten korkeimmat arvot kokevat vuorikiipeilijät.

Ruusujen kukintakin alkoi jo kesäkuun alussa, osin jopa toukokuun puolella, kun oli tosi lämmin helteinen toukokuu.
Olen joutunut miettimään tuotakin asiaa tarkasti kohdaltani, kun ikäni jo yli kymmenen vuotta sitten on tullut sellaiseen vaiheeseen, että auringon UV-säteilyn aiheuttamat solumuutokset tulevat herkemmin esille. Nuoruudessani pidettiin auringossa oleilua terveyden takeena, siitä todisteena oli rusketus, jota siis aivan tavoiteltiin. Lähinnä kai kohde oli ihon alla syntyvä luontainen D-vitamiini, se oli tavoittelun kohteena.
Nykyisin vitamiineja lisätään ruokiin, joten niiden saanti on turvattu. D-vitamiini on rasvaliukoinen, vain rasvattomalla dieetillä oleva ei sitä kohtaa ruokaillessaan. Kuulun sellaiseen vähäpigmenttiseen perimään, joka ei rusketu juuri ollenkaan, joten ulkona oleilun määrää lisäämällä ei toiveruskeuteen päästykään.

Iholleni on kehittynyt solumuutoksia, joita nimitetään aurinkokeratoosiksi, ja niistä osa johtaa hoitamattomana joko basalioomaan eli tyvisolusyöpään tai okasolusyöpään, molemmat huonoja juttuja (jälkimmäisestä kasvaa kukkakaalimaisia muodostumia ihon pintaan). Ainakin kolmaskin laatu vaivaa voi ilmetä, nimittäin melanooma, joka on yleensä aggressiivisin ja alkaa kehittyä iholla olevista luomista, kun nuo muut kaksi tulevat muihinkin kohtiin. Niinpä ihoa tarkastellaan vähän sieltä sun täältä käydessä, jotta muutoksista päästäisiin perille. Hoitojakso alettiin helmikuussa 2015, ja luultavaa on, että siitä on tullut vakituinen seuralainen loppuajaksi elämää.

Kesäkuun kuudes päivä oli taas käyntini Päijät-Hämeen ihotautiklinikalla tuon ongelman tiimoilta. Sain nestetypellä annettua hoitoa, jolla vaurioitunut kohta jäädytetään (typen lämpötila on -196 C), ja sillä poistettiin muutamista löydetyistä kohdista muuttuneen perimän omaavaa solumassaa. Pari viikkoa on nyt mennyt reikien paikkaantumista odotellessa, ja suuret varoitukset mielessä auringossa oleilusta lähtiessäni käsittelystä.

Hankala yhtälö, kun ulkotöitäkin olisi runsain määrin tarjolla. Illalla klo 17:n jälkeen UV-säteilyä on vähemmän, yleensä alle arvon 3, mutta onhan sitä joka tapauksessa, ja näiden hoitojen takia naaman iho on entisestään ohentunut ja herkempi vaurioitumaan. Ulkona käymiset pitää rajoittaa lyhyiksi jaksoiksi. Joutuu erakoksi sisätiloihin, vaikkei sitä niin vasiten haluaisikaan. Ulkona odottava betonilaattakasa osuu ärsyttävästi silmään joka kerta, kun seison rappusilla...

Kesäkahvilan rappusilla saapujia tervehtimässä nietospensaan valkokukkainen pilvi ja vuorikaunokkeja, kumpikin alkoi kukkia jo kesäkuun alussa. Vuorikaunokit jopa ylittivät entisen tehonsa moneen kertaan.
Juhannussiivoja on pidetty on viikkoja, sillä kesäinen siisteystaso pitää saavuttaa jo kesäkuun alkuun mennessä, jos sattuisi tulemaan musiikkijuhlien aikana majoitettavia vieraita. No, tänä vuonna siihen ei ollut tarvetta, joka tietysti oli mukava yllätys! Olin silti mukana juhlien järjestelyissä, vaikken enää jaksa seisoskella kahvilatiskin takana, kun kanniskelin kahvilan ja muiden sen rakennuksen tilojen vaasikukat puutarhastani muutamaan otteeseen parin viikon aikana. Kesä oli kyllä edennyt niin, että toisella viikolla eli viikko sitten piti jo ihan haeskella, mitä voisi viedä, kun kukka-aika oli aika lyhyt kuivuuden takia.

Onneksi on kangaspuut, niiden kanssa aika vierii huomaamatta! Laittelin viikovaihteessa saaliloimen puuhun ja nythän se on jo kudesuulla, vain polkusten laittoa vailla.

Kuiva alkukesä on kyllä ollut mieleen, kun syksyn ja kevään oksasavotan tuottamat kalikat ovat kuivuneet polttopuuksi kelpaaviksi, ja mattojakin olen saanut pestyä ja kuivaksi jo neljänä pikkurupeamana aamuisin tai illoin. Pesupaikka on lisäksi puiden suojaama, joten suoraa säteilyä ei kohtaa, mutta rannassa vesi heijastaa kyllä auringon kaikkia säteitä poispäin, ja siis ns. hajasäteilyä on enemmän kuin pihalla ollessa.

Yksi luku tuli kirjoitettua loppuun elämässäni, kun kävin saattelemassa haudan lepoon pitkäaikaisen työtoverini Sirkan 16 06 Janakkalassa. Olimme saapuneet samaan työpaikkaan 50 vuotta sitten eli 1968, ja se pesti jäikin sitten lopulliseksi työpaikaksi molemmille. Ensimmäiset lapsemme olivat samanikäisiä ja menivät kansakouluun samana syksynä 1968. Meitä vanhoja hänen työtovereitaan on vielä elossa 13, mutta paljon on jo poistunut toiseen todellisuuteen. Siunaustilaisuudessa meitä oli 7 läsnä, lisäksi tuli kukka- ja adressitervehdyksiä.

Maurin haudalla on nyt seurakunnan valitsemat begoniat, melko äsken istutettuna, ja niitä hoidetaan vähintään viikoittain.
Enon haudalla on myös begoniat.
Sen jälkeen, kun muutin pois Janakkalasta tänne nykyiseen asuinkuntaani, Sirkka edusti entisen sosiaaliverkoston lämmintä ja avointa syliä, koska tahansa menikin käymään. Usein meitä kokoontui enemmältikin yhteiselle lounaalle reisun yhteydessä. No olihan minulla aika usein reisuja, kun kirkkomaalla on kaksi läheisen hautaa hoidettavana, ja alkuvuosina oli asiaa vielä entiselle kampaajalle ja hammaslääkärillekin. Koulukin kutsui tilaisuuksiinsa, varsinkin itsenäisyyspäiville. Sirkan nimipäivät muodostuivat lokakuussa ihan merkittäväksi tapahtumaksi, jonne meitä saapui runsaasti.

Sirkka jopa joskus kyseli, miksen poikennut joka kerta, mutta onhan vieraista aina hieman vaivaa ja varsinkin yllätys-sellaisista. En tietenkään ollut ainoa vastaanotettava, sekin vähän mieltä kaihersi, että vaivaa tulee kohtuuttomasti. Ja muissakin omissa tuttavissa olisi ollut joskus poikettava, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sen vähemmän tahtoo yhteen päivään mahtua ohjelmaa. Nyt on ensimmäinen vuosi, kun haudat ovat seurakunnan hoidossa, ja kun siitä mainitsin syksyllä Sirkalle puhelimessa, hän kyllä totesi sen olevan hyvä.

Mietin tässä, montakohan kertaa sitä tulee Janakkalassakaan enää käytyä noin vain poikkeamalla? Johan tätä väliä on ajeltu tarpeeksi kauan, 1980-luvun alkupuolelta asti siis kohta 40 vuotta, ja sitä ennenkin aika usein, kun varsinkin viimeisinä vuosina 1977 jälkeen reisuja tuli paljon äitiä katsomaan.
Ehkä päivän on määrä kääntyä alamäkeen päin tässäkin suhteessa. Mitä vanhempi autoilija, sen enemmän on varottavaa ja pitää valita ajoaikansa, joten sopimusreisut voivat olla vaikeita, kun vasta aamulla voi tietää, onko hyvä päivä mennä. En kyllä nuku rattiin, vaikka olisi kuinka lyhyt yö ollut takana. Mutta muita vastuksia ilmaantuu.

torstai 14. kesäkuuta 2018

Hieman korjausta

Nimittäin teksteihini. Kirjoittelin eilen uuden postauksen Tertun tontilla -blogiin, mutta kun en huomannut vaihtaa valikosta oikeaa sivua, niin tekstit menivätkin tertunkasvimaailma-sivulle. Katsopa tuosta sivupalkista sille pääsy.