lauantai 30. marraskuuta 2013

Talvi on sitten alkanut?

Lämpötilaennusteista näkyy, että seuraavien parin viikon aikana on tulossa lähes aina nollan kylmemmällä puolen olevia lukemia. Ei mitään kovaa pakkasta, ehkä viime yön -8 asteessa käväissyt lukema kuuluu kylmimpiin. Maa routaantuu. Jo se on kevyesti alkanutkin jäätyä, kun viikolla tulleet lumirännät sulivat, niin maat muuttuivat liukkaiksi. Kolareita ja ojaanajoja on taas luettu uutisista. Lämmitystä pitää tehostaa, tällä viikolla olen jo pariin otteeseen pitänyt tulia leivinuunissakin. Siitä on se hyöty, ettei joka päivä tarvitse kiuasta lämmittää, lämpö viipyy leivinuunin kivikeossa kauemmin. Pikalämmitystä tehdään kynttilöiden voimilla...

Lunta ei kummemmin ole tälle korkeudelle kertynyt, joten lumilapio on toistaiseksi saanut olla rapunpielessä joutilaana. Maa on kumminkin puiden alla saanut hyvin lisäpeitettä, kun tuulilla on tullut alas paljon oksia. Hautausmaareisulla saa kerätä joka kerta ison kourallisen kynttiläin viennin yhteydessä. Eilen aamulla näin seitsemän joutsenen matkalla etelään, olivat hiljattain nousseet siivilleen, kun olivat niin matalalla vielä.

Huomenna alkaa kirkkovuosi, on adventti. Ja kuukausikin siinä juuri vaihtuu, päästään joulukuulle. Viritin ulkokynttilät jo perjantaina, kun silloin ei tuullut paljoakaan.

Viikko on ollut aika vilkas! Onneksi tuli tehtyä viime viikonlopuksi iso pannullinen perunavuokaa, ei ole tarvinnut kuin mikrolle ehtiä, ja taas on nälkä häipynyt. Sekä keramiikan että ompelun viimeiset kurssitunnit vietettiin, asiaankuuluvin menoin tietysti. Oli myös hammaslääkärireisu, jota olinkin jo tovin odottanut. Siellä odottelun syykin selvisi, sillä vastaanottohuone oli kuoriutunut remontistaan viileän sinisenä, ja kaikki työvälineetkin näyttivät kovin moderneilta.

Sipulipiirakan lopettajaisiin tuli vieraitakin, kun kyläkuidun sisäasennus-kaksikko tuli torstaina tekemään asiaankuuluvat reiät ja tuomaan niihin kuuluvat kappaleet. Näinpä senkin, kun ulkokaapelin yksi säie hitsattiin pikku laitteen avulla kiinni sisäyksikköön. Laitteen sivulla oli näyttöruutu, josta prosessia sopi katsella. Työpöydän kulmalla on nyt musta boksi odottamassa kytkentäryhmää. Olin kyllä alunperin ajatellut, että tämä yhteys saa jäädä odottamaan, mutta pitänee vielä miettiä. Kaapelimaksuhan siitä tulee, jos ottaa käyttöön, mutta ei se nykyinen Soneran yhteyskään ole ilmainen...

Omat "työkaluni" ovat myös tehneet itsenäisiä hommia! Panin nimittäin keskiviikkona autonpeiton kuivumaan eteiseen oven päälle. Torstaina kävin lankakaupassa, kun suunnittelin pakettia Lohjalle puikkojen saataville. Lankakassi oli eteisen lattialla odottamassa sen illan, mutta ihan eri puolella eteistä kuin peitto. Kerhosta kotiin tultua käärin peiton kasalle ensi töikseni. Perjantaina kassista ei löytynytkään sitä määrää vyyhtejä, joita luulin ostaneeni. Etsin jo kaupastakin, ei löytynyt sieltäkään, ja niinpä paketti lähti sellaisena kuin sen pystyin sitten säveltämään. Eilen sitten viritin auton päälle peiton uudestaan kotiin tultua, koska lumisadetta oli ennustettu. Kas kummaa, kadonnut vyyhti oli peiton naru-hakaseen kiinnittyneenä! Ja tietysti niin sopivasti alimmaisena, etten yhtään ollut kääriessä huomannut. Niin niitä katoamisia siis tapahtuu, tontut leikkivät kaikella.

Bioroskiksen kansi näytti myös lähteneen kävelemään. Se oli monen metrin päässä astiasta. Viime viikonvaihteessa oli kyllä navakkaa tuulta, mutta kansi oli ainakin sunnuntaina paikoillaan. Sen verran se on painava, ettei kuulu lintujen siirreltäviin. Maanantaina puikkelehti ylänaapurin Selma, musta nuorehko koira irrallaan nurkillani, liekö ollut puuhissa? Kun Selma tulee näkyviini, se on aina karannut kotoa, ja sitten sitä häädän kotinsa suuntaan. Sehän ei Selmaa miellytä, se menee metrin kaksi, kääntyy ja haukahtaa sitten moittiakseen, mutta jatkan edelleen, ja samoin koira. Näin edetään vähitellen koiran omalle reviirille, jolloin annan aina runsaat kiitokset. Sinne se sitten jää, saunan nurkalle katselemaan. Mutta muisti on aika lyhyt...

Eilen oli myös pikkuvieraita, Sofia kaverinsa kanssa tuli myymään oman koulunsa kuvalla varustettua joulukorttia. Lehdestä olin juuri lukenut torstaina, että koulun lakkauttamista kaavaillaan ensi syksystä alkaen. Siis historiaksi muuttuvia kortteja oli saatavilla..
Kuvassa on myös tämän syksyn uutta mallia kalan teossa, ostin nimittäin Kristiinankaupungissa käydessä syysmarkkinoilta erilaisen kalan malliksi ja olen nyt tehnyt sen innoittamana muutamia. Ne ovat nurjalta puolelta onttoja, siis käyvät katseltaviksi vain etupuoleltaan. Ompeluopettaja Virpin torstaina antama joululahja, mukava neulatyyny on tuossa korttipinon tukena.

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Minulle alkoi uusi vuosi

Nimittäin vietin eilen syntymäpäivääni, joten tänään on ensimmäinen päivä seuraavaa vuotta. Juhlan kunniaksi taivaskin oli selkeä koko päivän, ja enteenä kun sen ottaa, niin valoisia hetkiä tulee olemaan vuoden varressa! Mitään suuria en odota, mennään päivä kerrallaan.

Vanhin lapsistani tuli syntymäpäivää juhlistamaan, ja pääsimme kunnolla muistelemaan menneitä, sillä olin joskus aiemmin maininnut, että kaapissa on suuri oman perheeni valokuvanegatiivien varasto. Niitä sitten tihrustimme lamppua vasten ja yritimme arvata, mitä kuvassa oli. Aikaa hupeni! Laatikon aarteista katsottiin vain murto-osa.
Varsinaisia valokuviakin on kymmeniä mapillisia yläkerran kirjastossa, joskus niitäkin voisi katsoa.... Olen kyllä "siivonnut" niitä tämän syksyn aikana siirtämällä uunin sytyiksi paksut pinkat sellaisia ammattiini ja harrasteisiini liittyviä valokuvia, joita esim. on toiset kappaleet olemassa, ja sellaisia kasvimaailma-kuvia, joista en enää itsekään ollut varma, mistä ne on otettu. Eivät voi ketään kiinnostaa, jos ei minuakaan.

Kirkkovuosi juhli tänään tuomiosunnuntaita, eli ensi viikon vaihtuessa alkaa sitten uusi kirkkovuosi. Monikymmenvuotinen palvelus päättyi tänään rovastiltamme Reijolta, ja suuret määrät kirkkokansaa tuli juhlistamaan tätä tilaisuutta, jossa jumalanpalveluksen jälkeen oltiin vielä seurakuntatalossa kirkkokahvilla. Reijo oli töissä kappalaisena täällä jo 1970-luvun loppuessa eli äitini aikana, ja he asuivat muutaman kymmenen metrin päässä, joten äitini vietti viimeisinä vuosinaan mukavaa aikaa herttaisen nuoren pariskunnan tullessa naapuriin.

Ei ole montaa vuotta, kun Maaritin Elsalle kutomat kirjotöppöset vinttiä siivotessa tulivat jostain laatikosta. Nyt jo koinsyöminä, joten kunnostettaviksi niistä ei enää ollut, mutta oppiahan niistä sai katsottua, koska olivat erilaista tekniikkaa kuin oma ruututöppöskuosini. Eikä ole kuin muutama kuukausi, kun Reijo kulki jälkeeni Urajärven rantapolkua, löytämässä pudonneen puhelimeni ja etsimällä sen omistajan.

Etsiydyin vuoden 2009 valokuviin, ja niissä oli otoksia kirkon silloin alkaneesta remontista. Katto uusittiin, ja seuraavana vuonna tuli maalausten uusinnan vuoro. Samaan aikaan on pantu myös toimeen hautausmaan yleisilmeen nykyaikaistaminen, kun jätelajittelu ja asiaankuuluvat keruuastioiden aitaukset ilmaantuivat.

Myös vanhoja vaarallisiksi käyneitä puita on poistettu, osa niistä kasvaa aivan tien varsissa kiinni, ja auratessa kuori kärsii. Sen vuoksi lähtivät myös 1950-luvun nuorison nostalgiakoivut kirkon parkkipaikalta, ja perjantaina ei ollut enää rungon kappaleitakaan. Hieno päätös Reijon työn ajalle, kun tilat jäävät seuraajille näin hyvään malliin! Kiviaitojen kunnostusta kyllä voisi myös harrastaa, sillä niissä on aikamoisia heikkouskohtia. Lapsena kiipeilimme kiviaitojen päällä, mutta nykyinen aidan rakenne on myöhemmältä ajalta, ja aidatkin ovat ulompana kuin silloin ennen vanhaan.

Sain perjantaina loppuun saaliloimen, ja nyt on viimeinenkin jo loppuun huoliteltuna, ja jopa työn jäljetkin siivottu. Lankavarastoni ei ole lähelläkään loppua, sillä näistä lahjaksi saaduista vyyhdeistä on vielä puolet jäljellä, joten keväällä sitten uutta lointa, samalla tyylillä.Kovin pitkää lointa ei omiin puihini saakaan, sillä ns. takatukki on aika korkealle kiinnitetty, ja kun loimen lujittamiseksi pitää käyttää apu-rimoja, ne vievät matalan varan aika pian. Lyhempi loimi on myös mukava työstää, kun loppu alkaa kohta häämöttää!

Nyt on aika ottaa tiukemmin sukkapuikoista kiinni, joulu on jo kuukauden päässä. Kansalaisopiston kerhoilla on edessä viimeiset työtunnit, sen jälkeen ei ole iltaisinkaan kiireitä.


lauantai 16. marraskuuta 2013

Marraskuun puolivälissä

Alapihan tunnelmaa tänään auringonlaskun aikoihin....
Ilmat ovat jokseenkin viimevuotisen kaltaisia. Luntakin lienee odotettavissa lähiaikoina, tosin sääpojat ovat olleet epävarmoja Atlantin ilmamassojen liikkeistä. Lapissa lunta on ollut jo jonkin aikaa. Päivälämmöksi kirjattiin tänään  +5 astetta, samoin eilen. Tänään oli sitä paitsi mukavasti aurinkoistakin, kun saderintama sattui kulkemaan yön aikana. Aurinko nousee hieman ennen puolta yhdeksää, ja laskee jo ennen neljää, ei ole enää kuin noin 7 tunnin valoisa aika.
Katsoin almanakasta, että huomenna on kirkkovuodessa Valvomisen sunnuntai. Ilmankos on viime öinä valvottanut? Seuraava sunnuntai on Tuomiosunnuntai, ja sitten onkin jo Adventin ajat. Vietän myös edesmenneen appeni muistelua, koska huomenna on Einon nimipäivä.
Sain viikolla Janakkalasta suruviestiä, että Teuvo, entisen kouluni rehtori oli muuttanut manan maille ja haudattu hiljaisuudessa. Yksi toisensa jälkeen sitä mennään, aika moni on jo poistunut monikymmenvuotisista hyvistä työtovereista. En kyllä huomannut viikko sitten hautausmaalla Janakkalassa käydessä, että heidän sukuhautansa oli saanut uuden asukkaan.

Viikko sitten oli kissa-iloa talo tulvillaan! Kun koti oli jo tuttu aiemmilta vierailuilta, kissat asettuivat luontevasti entisiin muistamiinsa kivoihin paikkoihin, kuten Leo pohjakerroksen klapi- ja tarvikevarastoon, ja uusiakin paikkoja löytyi, kuten kangaspuiden ylin taso, jonne Tara voi mennä tarkkailemaan tilanteita peittojen päällä maaten. Tara onkin yleensä yksin, korkeintaan Leo kelpaa kaveriksi. Nuorimmaiselle eli Gubbelle pidetään aikamoiset motkotukset sähinöiden määrästä ja korvatillikoista päätellen, tällä kertaa Tara voitti jopa Ansankin siinä suhteessa.
Pojat sohvalla, vanhemmat tytöt muuten mukavasti! Tara päivysti ikkunapöydällä.
Ruokashow on aina yhtä ihastuttavaa suihketta, kissat häärivät ympäriinsä kaiken aikaa. Kun heräsin jo kuuden aikaan aamukahville, sainkin pian seuraa juustoviipaleista kiinnostuneista kissapojista ja Tarasta, jotka pitivät oikein hyvin puolensa sen herkun suhteen. Otetaan kahdella tassulla kiinni minun kädestäni, niin että varmasti se pala tulee pantua oikeaan osoitteeseen! Saa olla tosi nopea siinä ruokinnassa.
Samaa ei oikein voi sanoa meidän ihmisten tilaisuudesta, muikunkutujuhlasta naapurikylän ravintolassa Urajärven rannalla. Tuuletus oli talossa jostain syystä aivan pielessä, ja muikkujen paistosta syntynyt suuri savujen määrä tulvehti ravintolasalin puolelle, niin että katonraja oli jo aivan sinisenään savuja. Tietysti palovaroittimet huusivat sekä keittiössä että salin puolella! Lopulta saatiin ruokaa, melkein tunnin myöhässä ilmoitetusta, mutta laatu oli kyllä ihan odotettua eli hyviä ja rapeita kaloja oli tarpeeksi. Mister ja Miss Muikku kruunattiin tälläkin kertaa.

Puolilta päivin 12 11 puuha alkoi, eikä kaivurilta aikaa kulunut kaikkiaan puoltakaan tuntia, kun valokuitu upotettiin tiemaahan puolen metrin syvyyteen.
Sain tänään auringon jo laskiessa jollain lailla siivottua pensaiden jättämät aukot, ja itse kohteet ovat keolla ylempänä rinteellä kuivumassa. Aiemmin ei tällä tien sivulla ollutkaan koskaan aurausmerkkejä, mutta nyt laitoin, ettei linko liikaa pöllytä multia.
Kylällä on valokuidun upottaminen edistynyt hyvää vauhtia! Oman tonttini kaivuuhommat tulivat jo alkuviikolla, ja samalla sain pyytämäni avun, eli norjanangervojen rivi ylös, koska se on ollut liian lähellä tietä, ja siksi piti leikata vuosittain kuin pensasaitaa. Lähinnä sain niistä aikaan luutia. Kasvimassaa on möyhennetty kirveellä ja voimasaksilla, että mullat karisivat pois ja pensaat sai siirrettyä naisvoimin kekoonsa odottelemaan sopivia nuotiopäiviä joskus ensi vuonna.
Olin ajatellut aiemmin, että vain siirtäisin pensaat kasvamaan muualle, mutta juuriston iso koko ja paino esti niitä liikuttamasta. Ehkä pari pensasta pannaan uudelleen kasvamaan, mutta harkitsen sitä vielä. Sinivuokon ja scillan taimia löytyi paljon taloa lähimmistä pensaspaakuista.
Pitää nyt tuumata, miten tuon tien yläreunan jatkossa laitan. Olen miettinyt matalaa muuriakin, mutta lieneekö se järkevää? Ehkäpä perennojen siirtoja muualta, puita ja pensaita siinä on jo tarpeeksi.
Pihakujamme entinen oja sai loppuviikon puolella kaivurin käsittelyt, kun sinne pantiin valokuitu Rytikankaalle.
Ojan pohjalta nousseet muhkeat kivet on koottu maantienvarteen odottamaan poiskuljetusta. 

Viime sunnuntaina vieraiden lähdettyä menin illan viihteeksi käärimään saaliloimen tukille, ja sain sen maanantaina niisityksi. Laitoin monta kertaa aiemminkin käyttämäni mallin, jossa tummempi lanka muodostaa (sekä loimesta että kuteesta) palttinaisen taustan, ja sitä vastaan kuteen ja loimen värilangat muodostavat pieniä "tähtösiä". Muut kutomisen valmistelut tulivat tehtyä tiistaina illan mittaan loppuun, kun pensashommat alkoivat olla liikaa.
Viisi oranssien muodostamaa poikkiraitaa kolmen punaisen pystyraidan kentässä, siinä resepti tälle....
Nyt on jo toinen saali tekeillä, ja tuntuu hyvältä kutoa, joten varmaan saan nämä projektit aika pian pois, kun ulkotöitä ei juuri ole ensi viikolla., vain kompostorin tyhjennys odottaa. Loimesta on tehty tulemaan neljälle saalille sopiva mitta.

Pihan syyskoristelut tuli tehtyä myös tänään, katkoin liudan kuusen ja tuijain oksia koristamaan kulahtaneita näkymiä etupihalla. Alapihalle pantiin ledvalojen nauha jo viikko sitten lumimarjapensaaseen kuten ennenkin, se valaisee sitä puolta ihan tyydyttävästi!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Kotona jälleen

Ilmat eivät ole paljonkaan viikossa muuttuneet. Maa sen sijaan on saanut juodakseen mielin määrin. Viime yönäkin pyyhälsi yksi monista matalan keskuksista ohi, sen takasiivet vielä ripsuttavat aika ajoin. Puutarhanurmikko on alkanut kummasti vihertää, kun niitynliekosammal ja muut sen sukulaiset ovat ottaneet taivaan antimista osansa.

Helenan olohuoneen ikkunasta näkyy  jyrkkää Lohjanharjun rinnettä. Tästä mentiin koiran kanssa aina aamuisin alas rantaan, joka on n. 25-30 m alemmalla tasolla. Matka oli toki hieman pidempi!
Olin lähes viikon Lohjalla tyttärentyttären jälkikasvun juhlilla, sillä Ben-Erik oli tullut vuoden ikään. Aurinkoinen poika on jo oppinut kävelemään, vai sanoisinko juoksemaan, koska kiire oli niin kova. Puhe tulee varmaan pian, sen huomasimme, kun poika leikki Helena-mumminsa kanssa äijä-nimistä leikkiä, jossa kumpikin sanoo saman sanan yhtaikaa. Oli kivaa tavata Emmin perheen lisäksi myös muualla asuvat Anni ja Osku. Tellasta nyt puhumattakaan.

Janakkalan hautausmaan uudelle osalle on istutettu useita riippakoivuja Betula pendula 'Tristis'. Olen muistaakseni sille joskus kuullut myös nimen kyynelkoivu. Puut olivat vielä aika hyvin lehdessä, en varmaan niitä olisi muuten huomannutkaan.
Tulin eilen Janakkalan kautta kotiin, koska sitä kautta matkaan tulee vain noin puolen tunnin lisä-ajomatka. Se on melkoinen ajansäästö, kun täältä matkaaminen Janakkalaan vie ainakin puolitoista tuntia ja sama takaisin. Kyllä siinä polttonesteitäkin säästyy.
Matkalla isäinpäivän kynttilöiden vientireisulle oli mukava katsella niin kovin tuttuja maisemia. Meninkin kolmostieltä Tervakosken rampin kautta vanhalle kolmoselle, jossa sai ajaa Hakoisten aukean kautta. Siellä Tuulensuunjoen lähellä peltoaukealla laidunsi vielä toistakymmenpäinen joutsenparvi. Myös Lammin Kataloisten pellolla oli niitä hieman pienempi parvi.

Postilaatikoiden vasemmalla puolen kaapelia oli hieman upotettu tonttitiehen, ettei kulkevainen kompastu, mutta sitten se taas näkyi pinnalla. Taloon tuleva johto tuodaan tuosta kiepille pyöritetystä 'varalangasta' myöhemmin, kunhan maantienvarsi on saatu tehtyä.

Jo kotikylän ulkoreunalle saapuessa huomasin, että tällä viikolla oli pantu toimeksi valokuitukaapelin upottamisessa, kun näkyi kaivamisen jälkeä. Pääsivät eilen illalla meidän tienhaaraan asti, mutta tälle päivälle ei tultu työmaalle, mikä sitten liekin syynä.

Odottelen lähitunteina kyläilylle saapuvaa Ulla-Jari-kissaperhettä. Heillä on toinenkin syy matkaansa, sillä viikonlopulla on Kouvolassa kissanäyttely.