lauantai 30. marraskuuta 2013

Talvi on sitten alkanut?

Lämpötilaennusteista näkyy, että seuraavien parin viikon aikana on tulossa lähes aina nollan kylmemmällä puolen olevia lukemia. Ei mitään kovaa pakkasta, ehkä viime yön -8 asteessa käväissyt lukema kuuluu kylmimpiin. Maa routaantuu. Jo se on kevyesti alkanutkin jäätyä, kun viikolla tulleet lumirännät sulivat, niin maat muuttuivat liukkaiksi. Kolareita ja ojaanajoja on taas luettu uutisista. Lämmitystä pitää tehostaa, tällä viikolla olen jo pariin otteeseen pitänyt tulia leivinuunissakin. Siitä on se hyöty, ettei joka päivä tarvitse kiuasta lämmittää, lämpö viipyy leivinuunin kivikeossa kauemmin. Pikalämmitystä tehdään kynttilöiden voimilla...

Lunta ei kummemmin ole tälle korkeudelle kertynyt, joten lumilapio on toistaiseksi saanut olla rapunpielessä joutilaana. Maa on kumminkin puiden alla saanut hyvin lisäpeitettä, kun tuulilla on tullut alas paljon oksia. Hautausmaareisulla saa kerätä joka kerta ison kourallisen kynttiläin viennin yhteydessä. Eilen aamulla näin seitsemän joutsenen matkalla etelään, olivat hiljattain nousseet siivilleen, kun olivat niin matalalla vielä.

Huomenna alkaa kirkkovuosi, on adventti. Ja kuukausikin siinä juuri vaihtuu, päästään joulukuulle. Viritin ulkokynttilät jo perjantaina, kun silloin ei tuullut paljoakaan.

Viikko on ollut aika vilkas! Onneksi tuli tehtyä viime viikonlopuksi iso pannullinen perunavuokaa, ei ole tarvinnut kuin mikrolle ehtiä, ja taas on nälkä häipynyt. Sekä keramiikan että ompelun viimeiset kurssitunnit vietettiin, asiaankuuluvin menoin tietysti. Oli myös hammaslääkärireisu, jota olinkin jo tovin odottanut. Siellä odottelun syykin selvisi, sillä vastaanottohuone oli kuoriutunut remontistaan viileän sinisenä, ja kaikki työvälineetkin näyttivät kovin moderneilta.

Sipulipiirakan lopettajaisiin tuli vieraitakin, kun kyläkuidun sisäasennus-kaksikko tuli torstaina tekemään asiaankuuluvat reiät ja tuomaan niihin kuuluvat kappaleet. Näinpä senkin, kun ulkokaapelin yksi säie hitsattiin pikku laitteen avulla kiinni sisäyksikköön. Laitteen sivulla oli näyttöruutu, josta prosessia sopi katsella. Työpöydän kulmalla on nyt musta boksi odottamassa kytkentäryhmää. Olin kyllä alunperin ajatellut, että tämä yhteys saa jäädä odottamaan, mutta pitänee vielä miettiä. Kaapelimaksuhan siitä tulee, jos ottaa käyttöön, mutta ei se nykyinen Soneran yhteyskään ole ilmainen...

Omat "työkaluni" ovat myös tehneet itsenäisiä hommia! Panin nimittäin keskiviikkona autonpeiton kuivumaan eteiseen oven päälle. Torstaina kävin lankakaupassa, kun suunnittelin pakettia Lohjalle puikkojen saataville. Lankakassi oli eteisen lattialla odottamassa sen illan, mutta ihan eri puolella eteistä kuin peitto. Kerhosta kotiin tultua käärin peiton kasalle ensi töikseni. Perjantaina kassista ei löytynytkään sitä määrää vyyhtejä, joita luulin ostaneeni. Etsin jo kaupastakin, ei löytynyt sieltäkään, ja niinpä paketti lähti sellaisena kuin sen pystyin sitten säveltämään. Eilen sitten viritin auton päälle peiton uudestaan kotiin tultua, koska lumisadetta oli ennustettu. Kas kummaa, kadonnut vyyhti oli peiton naru-hakaseen kiinnittyneenä! Ja tietysti niin sopivasti alimmaisena, etten yhtään ollut kääriessä huomannut. Niin niitä katoamisia siis tapahtuu, tontut leikkivät kaikella.

Bioroskiksen kansi näytti myös lähteneen kävelemään. Se oli monen metrin päässä astiasta. Viime viikonvaihteessa oli kyllä navakkaa tuulta, mutta kansi oli ainakin sunnuntaina paikoillaan. Sen verran se on painava, ettei kuulu lintujen siirreltäviin. Maanantaina puikkelehti ylänaapurin Selma, musta nuorehko koira irrallaan nurkillani, liekö ollut puuhissa? Kun Selma tulee näkyviini, se on aina karannut kotoa, ja sitten sitä häädän kotinsa suuntaan. Sehän ei Selmaa miellytä, se menee metrin kaksi, kääntyy ja haukahtaa sitten moittiakseen, mutta jatkan edelleen, ja samoin koira. Näin edetään vähitellen koiran omalle reviirille, jolloin annan aina runsaat kiitokset. Sinne se sitten jää, saunan nurkalle katselemaan. Mutta muisti on aika lyhyt...

Eilen oli myös pikkuvieraita, Sofia kaverinsa kanssa tuli myymään oman koulunsa kuvalla varustettua joulukorttia. Lehdestä olin juuri lukenut torstaina, että koulun lakkauttamista kaavaillaan ensi syksystä alkaen. Siis historiaksi muuttuvia kortteja oli saatavilla..
Kuvassa on myös tämän syksyn uutta mallia kalan teossa, ostin nimittäin Kristiinankaupungissa käydessä syysmarkkinoilta erilaisen kalan malliksi ja olen nyt tehnyt sen innoittamana muutamia. Ne ovat nurjalta puolelta onttoja, siis käyvät katseltaviksi vain etupuoleltaan. Ompeluopettaja Virpin torstaina antama joululahja, mukava neulatyyny on tuossa korttipinon tukena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti