Nimittäin vietin eilen syntymäpäivääni, joten tänään on ensimmäinen päivä seuraavaa vuotta. Juhlan kunniaksi taivaskin oli selkeä koko päivän, ja enteenä kun sen ottaa, niin valoisia hetkiä tulee olemaan vuoden varressa! Mitään suuria en odota, mennään päivä kerrallaan.
Vanhin lapsistani tuli syntymäpäivää juhlistamaan, ja pääsimme kunnolla muistelemaan menneitä, sillä olin joskus aiemmin maininnut, että kaapissa on suuri oman perheeni valokuvanegatiivien varasto. Niitä sitten tihrustimme lamppua vasten ja yritimme arvata, mitä kuvassa oli. Aikaa hupeni! Laatikon aarteista katsottiin vain murto-osa.
Varsinaisia valokuviakin on kymmeniä mapillisia yläkerran kirjastossa, joskus niitäkin voisi katsoa.... Olen kyllä "siivonnut" niitä tämän syksyn aikana siirtämällä uunin sytyiksi paksut pinkat sellaisia ammattiini ja harrasteisiini liittyviä valokuvia, joita esim. on toiset kappaleet olemassa, ja sellaisia kasvimaailma-kuvia, joista en enää itsekään ollut varma, mistä ne on otettu. Eivät voi ketään kiinnostaa, jos ei minuakaan.
Kirkkovuosi juhli tänään tuomiosunnuntaita, eli ensi viikon vaihtuessa alkaa sitten uusi kirkkovuosi. Monikymmenvuotinen palvelus päättyi tänään rovastiltamme Reijolta, ja suuret määrät kirkkokansaa tuli juhlistamaan tätä tilaisuutta, jossa jumalanpalveluksen jälkeen oltiin vielä seurakuntatalossa kirkkokahvilla. Reijo oli töissä kappalaisena täällä jo 1970-luvun loppuessa eli äitini aikana, ja he asuivat muutaman kymmenen metrin päässä, joten äitini vietti viimeisinä vuosinaan mukavaa aikaa herttaisen nuoren pariskunnan tullessa naapuriin.
Ei ole montaa vuotta, kun Maaritin Elsalle kutomat kirjotöppöset vinttiä siivotessa tulivat jostain laatikosta. Nyt jo koinsyöminä, joten kunnostettaviksi niistä ei enää ollut, mutta oppiahan niistä sai katsottua, koska olivat erilaista tekniikkaa kuin oma ruututöppöskuosini. Eikä ole kuin muutama kuukausi, kun Reijo kulki jälkeeni Urajärven rantapolkua, löytämässä pudonneen puhelimeni ja etsimällä sen omistajan.
Etsiydyin vuoden 2009 valokuviin, ja niissä oli otoksia kirkon silloin alkaneesta remontista. Katto uusittiin, ja seuraavana vuonna tuli maalausten uusinnan vuoro. Samaan aikaan on pantu myös toimeen hautausmaan yleisilmeen nykyaikaistaminen, kun jätelajittelu ja asiaankuuluvat keruuastioiden aitaukset ilmaantuivat.
Myös vanhoja vaarallisiksi käyneitä puita on poistettu, osa niistä kasvaa aivan tien varsissa kiinni, ja auratessa kuori kärsii. Sen vuoksi lähtivät myös 1950-luvun nuorison nostalgiakoivut kirkon parkkipaikalta, ja perjantaina ei ollut enää rungon kappaleitakaan. Hieno päätös Reijon työn ajalle, kun tilat jäävät seuraajille näin hyvään malliin! Kiviaitojen kunnostusta kyllä voisi myös harrastaa, sillä niissä on aikamoisia heikkouskohtia. Lapsena kiipeilimme kiviaitojen päällä, mutta nykyinen aidan rakenne on myöhemmältä ajalta, ja aidatkin ovat ulompana kuin silloin ennen vanhaan.
Sain perjantaina loppuun saaliloimen, ja nyt on viimeinenkin jo loppuun huoliteltuna, ja jopa työn jäljetkin siivottu. Lankavarastoni ei ole lähelläkään loppua, sillä näistä lahjaksi saaduista vyyhdeistä on vielä puolet jäljellä, joten keväällä sitten uutta lointa, samalla tyylillä.Kovin pitkää lointa ei omiin puihini saakaan, sillä ns. takatukki on aika korkealle kiinnitetty, ja kun loimen lujittamiseksi pitää käyttää apu-rimoja, ne vievät matalan varan aika pian. Lyhempi loimi on myös mukava työstää, kun loppu alkaa kohta häämöttää!
Nyt on aika ottaa tiukemmin sukkapuikoista kiinni, joulu on jo kuukauden päässä. Kansalaisopiston kerhoilla on edessä viimeiset työtunnit, sen jälkeen ei ole iltaisinkaan kiireitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti