perjantai 26. syyskuuta 2014

Syksyä eletään...

Kas kun aika kuluu nopeasti, jo kymmenen päivää edellispostauksesta! Mutta on ollut kiinnostavia aikoja, sillä kun olin saanut mattotyön loppuun, pidin useampana päivänä siivoustuokioita, että tulisi hieman uutta ilmettä huusholliin.

Naapurissakin, Taiteilijatalo Haapaniemellä vietettiin ihan 135-vuotispäiviä, kun sisarukset Ahti ja Terttu yhdistivät ikänsä ja saivat sillä lailla kutsutuksi kesäaikaan paljon tuttujaan Latulta lainaan saadun huvilateltan ja muiden suojien uumeniin. Uusi kuistikin oli tehty, siinä oli sopivaa ja jopa hikistä istuksia.

Pilkkutyynyille tuli pilkkukissoja!
Viime viikonlopun omat vieraat, nuorempi tytär miehineen ja viiden kissan kera, olivat kovin odotettuja.  Niin suuren boksimäärän kanssa liikkuminen vaatii melkoista tarmonpuuskaa. Oma lukunsa on kissojen saaminen matkalle kuljetusbokseihinsa, ei käy kateeksi mitenkään. Vessaboksikin pitää tuoda!

Säät olivat onneksi kovin mukavat vielä viikko sitten, joten kelpasi ulkoillakin. Tietysti piti käydä rannassa, se on tuttu traditio, ja sopivan kävelymatkan päässä. Kotojärven kalliomaalauksia ei kyllä sunnuntaina löytynyt, kun viitoitus puuttui.
Perjantai-iltana tehtiin synttärijuhlien ohella rankasavottaa. Kun kaadetuista puista ja oksista oli tullut liikaa haastetta käsisahalle, löytyi vieraiden autosta sähkösaha, jolla pian seinänvieriä koristaneet rankanäyttelyt muuttuivat vain muistoiksi siirtyessään laatikoihin, puuvarastoon. Olikin rankoja jo kolmelta kesältä tullut kootuksi.
Vanhat muovituolit toimittivat sahapukin virkaa, mutta huteriahan ne ovat...
Ulla pani sahauspaikan alle vielä laatikon, niin ei jäänyt puruakaan kuin hieman muistoksi työstä.
Lauantaina matkusti vain yksi kissa, nuorin eli Gubbe hoitajineen Kotkan kissanäyttelyyn, josta sitten illansuussa palattiinkin palkintokahmalollisen kanssa. Gubbe oli voittanut näyttelyn parhaan tittelin! Se onkin harvinaista herkkua, koska näyttelyyn osallistuu kymmeniä tai yleensä satoja kissoja.

Kyllä juhlittiin, vaikkei samppanjaa ollutkaan, mutta matkalaisten päivän ensimmäinen ateria oli pian valmis, kun palasivat. Senjälkeen alkoi vieraille saunan uuden suihkun vihkimisoperaatio, hyvin se sekoittaja tuntuu pelaavan, ja ihan uusi kokemus meidän pesupaikassa.

Naapurin Päivi oli tuonut kissoja varten kolme mintturuukkua. Kun niitä pakattiin suojakasseihin lähdön aikaan, taisi Gubbe saada mielestään parhaan palkintonsa, niin innolla se auttoi pakkauksessa, pää hartioita myöten koko ajan pussissa, ja sen jälkeen hupaisaa kieriskelyä pitkin mattoja....

Kylmän ajan ennusteet aiheuttivat sen, että sunnuntai-iltana nostin sisään ulkona kesän majailleet begoniat ja pelakuut. Kun silloin vielä oli kuivaa, pääsi aika vähällä siivouksella siitä projektista. Myös muita ulkoruukkuja mahtui viileään eteistilaan. Ulkokalusteetkin menivät maanantaina autotalliin, eikä silloinkaan vielä satanut, vain hieman tihkua, mutta kun työ oli lopuillaan, alkoikin reipas ja pitkä sadeaika.

Päädyin pohtimaan uusia mattotöitäkin, mutta kun kudetoimittaja oli reisussa, löytyi työkohteeksi keväällä tehty saaliloimi, jota nyt olen tällä viikolla väkästänyt. Toinen on meneillään, joten ensi viikolla se varmaan kuluu loppuun, kun taitaa olla vain neljän saalin pituinen. Ehkä ehdin mattoloimenkin sen jälkeen vielä, ainakin jos ei tarvitse liikaa lämmittää, kun se aiemmin tehty loimi ei ole pitkä.
Rännisaavitkin menivät jo talviteloilleen. Ja siis nyt ei seinustalla rangan rankaa...
Nyt kun on ollut sateista ja pilvistä, täytyy ihan ihmetellä, kunka äkkiä kesäaika lopulta hupeni. Männyt ovat voimallisesti tiputtaneet neulasiaan, tienvarret aivan keltaisina, ja kaikki ruskan merkit kohta esillä. Paras vaahtera on Saveniuksen ensimmäisen tienhaaran kohdalla oleva nuorehko puu, se on ollut jo monta päivää aivan punainen, ja siinä kun on pääosin mäntyjä ympärillä, sitä ei voi olla huomaamatta.
Patio on nyt niin tyhjä, että tuuli saa vaikka panna tanssit pystyyn ensi yönä...
Alkuviikolla kävi jopa parin asteen päässä nollasta päivälämmön puolella, joka sai äkkiä alakerran uunit lämpiämään. Molemmat vetivät hyvin, ei tarvinnut kesytellä. Nyt on palattu taas turvallisempiin lukemiin, viime yönä oli lämpimintä tällä viikolla, kun oli lähes 7 astetta. Mitähän tuo ensi yö tuokaan tullessaan, on ennustettu kovin tuulisia aikoja.

Hautojen kanervaistutukset alkavat olla käsillä, totesin juuri tänään, että krysanteemiruukut eivät olleet kovin ilahtuneita viikon viileästä ja kosteasta ajasta. Sai nyppiä paljon ruskettuneita kukkia

tiistai 16. syyskuuta 2014

Muuttolintujen aikaan

Kurjet alkavat poismuuttoa vähitellen, kesämökeiltä palataan kaupunkeihin. Tellakin palasi kesälomaltaan Lohjalle, äiti-Helenan hoiviin. Aloin viikonlopulla syyssiivoukset, kun vielä on kuivia kelejä tekstiilien tuuletuksiin.
Peura- ja hirvieläimet ovat jo jokin aika sitten alkaneet siirtyä oraspeltojen suuntaan, joten on entistäkin suurempi syy ajella tarkkana aamuhämärällä saatikka jos on vielä sumuakin, kuten juuri tänä aamuna. Syksyä eletään.

Katselin viikonvaihteessa edellisten vuosien postauksiani, ja kovasti oli jo pitkälle ehtineen syksyn tuntua askareissa. Niinpä olikin aihetta eilen tehdä syyskauden polttopuutilanteen suhteen selvä ratkaisu. Kyyditsin kymmeniä pahvilaatikollisia klapeja autotallista pohjakerroksen tyhjiksi käyneille seinustoille.
Hikihän siinä tuli, sillä vielä päivälämmöt nousevat yli viidentoista, jopa lähes kahteen kymmeneen. Sain siivottua kumpaakin kyydityslinjan päätäkin sen verran, ettei hermostuta, kun sisälle astuu. Kohta tulee vuoro pihakalusteille siirtyä autotallin sisään talvehtimaan.

Ennen tuota keskipäivän askaretta oli toinen tyypillinen homma sisätiloissa, eteisen kunnostusta silmälläpitäen kohta sinne nostettavia pelakuita. Ei nyt vielä pakkasia tai edes halloja luvata, mutta vara on parempi. Täydentelin työtä vielä tänä aamuna, sillä sisäilma tuntui vilpoiselta ja hääriessä lämpenee.
Autotallissa oli odottamassa puolitoistametrinen kukkahylly, joka sai taas tulla eteiseen. Vaihdoin yhden peilinkin toiselle seinälle, jotta siihen osuvat auringonsäteet kääntyisivät valaisemaan pimeitä nurkkia. Niitä kyllä löytyy, vaikka onkin ikkuna kahdella seinällä. Eikä tila ole kunnon neljää neliötäkään...
Sen takia oli vaihdettava jotain muuta peilin tilalle, kun paneelissa oli auringon aikaansaama värimuutos. Äiti Elsan aikanaan kutomien raanujen katselemiseen ei kyllästy, joten yksi niistä tuli paikkaamaan tarvetta. Se nurkka näyttää nyt aika pimeältä, ehkä etsin siihen kuitenkin vaaleamman tekstiilin. Väli on kuitenkin kapoinen, vain 75 cm, heti ei löytynyt muuta varastosta.
Talven kylmien päivien takia vetoisella seinällä on hyvä riiputtaa kudonnaista samaan tapaan kuin keskiaikaisissa linnoissa....

Lidlistä aikoinaan ostettujen metallisten korivaunujen kohdalla on myös tehtävä selvä suunnitelma. Niiden rullapyörät ovat heikoin lenkki, kahdesta vaunusta on rikki jo kolme pyörää, joten niiden aika on matkustaa metallikierrätykseen. Pyörän tappi onkin vain muovia.

Joka kerta, kun eteisessä puuhaa, löytää nurkista muurahaisvainaita. Kekomuurahaiset ovat sitä mieltä, että paneloitu seinä on kuin luotu heidän keon tekoaan varten, ja joudun käyttämään torjunta-aineita. Viimeksi ostin nestettä, jota kaadetaan pieneen tyrkky-astiaan sijoitettavaksi niiden kulkureitille. Nyt kun kissavieraita on odotettavissa, piti tarkistaa, että nuo rasiat joutuvat sellaisiin paikkoihin, joihin kissa ei yletä, pakastimen alle.

Tänään on työnä alkaa sorvata omenia. Aivan oikein, tarkoitus on tehdä ompusta kiemuraista ohutta lastua, joka nopeasti hautuu kattilassa soseeksi. Kuoriosan voi erotella, jos nahkaisuus alkaa hermostuttaa, koska sen sorvi ottaa ensin. Olen nimittäin jo muutaman viikon vihannesveitsellä silponut omenia niin, että siemenkodan seinät tulevat varmasti pois (hammasvälini ovat niin ahtaat, että sellainen juuttuu pitkäksi aikaa kiusaksi, jos kohdalle osuu).
Veitsityössä yleensä leikataan muutakin kuin kohdetta, tavallisimmin kynnenreunoja, sormensyrjiä tms. Työ keskeytyy laastarointiin ja odotteluun. Tähän asti omenani ovat menneet kuorineen soseeseen, ehkä nytkin. Kuulemma tässä sorvityössä ei tule sormireikiä, kohtahan sen näen.

Yksi "muuttolintu" lennähti Tatun työpöydän kulmalle talvea viettämään. Se on niin isokokoinen istutus, ettei jaksa lentää... Tässä sille tulee hieman aamuauringon valoa, ja kun paikka on on noin silmän alla, niin luulisi sen jaksavan yli talven. Begonioista olen ihan varma, mutta orkidea on toinen juttu.

perjantai 5. syyskuuta 2014

Onneksi päivässä on vielä mittaa, kun piisaa puuhastelua

Kaikenlaiset syyshommat ovat päässeet vauhtiin, vähän päivässä, paljon vuodessa-periaatteella. Ilmat ovat olleet melko lämpimiä, nyt ihan yli +20 asteen keskipäiviä, ja niitä on odotettavissa ainakin viikon. Pitää myös ehtiä nautiskelemaan loppukesän yltäkylläisen värikkäistä hetkistä! 



Olen alkanut tehdä hieman omenasäilykettä, kun pudokkaiden koko on suurentunut niin, että löytyy 10-15 päivittäin, joita kannattaa käsitellä. Teen mikrouunilla pikkuerinä omenalohkojen kuumennuksen. Tarpeeksi kauan, että muuttuu puuromaiseksi, eli n. 5-7 minuuttia muutaman omenan lohkot kerrallaan. 

Sose sitten odottamaan isompaan kattilaan, jossa lopuksi maustetaan sokerilla ja pannaan säilöteainetta, että kestää jääkaappisäilytystä. Kun pilkkomisenergiani loppuu (noin kaksi tuntia), on aika vähän tiskiä ja jälkien korjuuta. Tuotteet joko pakasterasioihin tai pikkupurkkeihin. 
Tuon verran tuli pakastepurkkeja tänään puolesta ämpäristä omenoita. Edellinen satsi suurin piirtein samanmoinen.
Ensimmäisen erän hillolle tein vielä värjäyksenkin, kun olin uuttanut sokerilla 1,5 dl:sta karhunvattuja punaista lientä, joten tämä erä on hieman punertavaa. Muuten sose on melko vaaleaa.

Mattopuutkin ovat vielä hommissa. Luultavimmin ensi viikolla saan loimen lopetettua, sehän oli n. 16 m mittainen. Nyt on tehtynä viisi n. parin metrin pätkää, joten ainakin kaksi siitä vielä sellaisia tulee. Kuteet tuntuvat riittävän ihmeesti, varsinkin musta, joka kulkee yhdellä viidestä sukkulasta, vaikka mustat ovat kaikenlaisia keräilyeriä monista aiemmista hankkeista. 

Tella kipuaa yläkertaan "töihin" jo ennen minua. Usein sen askelet rapuissa kuuluvat jo hyvissä ajoin ennen yhdeksää, ihmekös tuo, kun ulkoilusta on jo melkein kolme tuntia siinä vaiheessa. Olenkin saanut lähes päivittäin kudonta-aikaa 3-4 tuntia. Toki mattotyö ei paljon etene, korkeintaan 70-80 cm päivässä, kun kuteet ovat ohuita. Kahden maton viikkovauhtia on nyt menty.

Pihatöiden edistäminen on vaatinut eniten järjestelyä, kun Tellakin haluaisi olla osallisena, mutta en voi pitää sitä vapaana tässä tontilla. Marjojen poiminta voi kestää vain hetken, jos mennään Tellan kanssa, mutta varsinkin pikkuisten ja kolhuisten omppujen keräily sankoon ja siitä kompostille huvittaa sitä aika lailla, ja kuonollaan etsiskelee ruohosta lisää työmaata. Marjanpoiminnan aikana Tella syö ruohoja pensaiden alla.


Jos on menossa teräaseen käyttö, kuten sirppi, oksasakset tms, Tella jää laskemaan hiirten hajuja autotallin puulaatikoista. Työtovit eivät siis ole kovin pitkiä, 15-20 min korkeintaan. Sen jälkeen käydään tarkastelemassa tulokset! Parina iltapäivänä olen leikkurilla ajanut aiemmin niittämättä jääneitä korkeita ruohostojakin, kun ne nyt ovat laonneet ja kuivahtaneet korsimaisiksi. Paljon on vielä jäljellä! Koko kesän ruohonleikkurilla hoidetut alueet ovat kirkkaanvihreitä ja tuuheita, hidasta ajettavaa.


Talon syyssiivo on alkanut pohjakerroksessa, kun tuli näitä lämpimiä ja kuivia ilmoja, ne sattuivat sopivasti projekteihin, jossa mattoja ja puisia ja muovisia ralleja pestään ja tuuletetaan kuiviksi. Nyt ovat olleet pihalla jo monta päivää saamassa hyvää hajua varastoon. Samaan aikaan kuuratut sementtilattiat myös kuivuvat. Kunhan aikansa kuivuvat ja pohjakerros on kunnostettu entiselleen, voi suunnitella jo klapienkin kärräystä. Lähes puoleen vuoteen ei ole kärry liikkunut siinä tarkoituksessa, kun keväällä kyydin varaston täyteen sairaalareisun ajan lähestyessä.

Olen alkanut myös pikkuhiljaa ikkunainpesut, kun moni ikkuna keväällä jäi kokonaan käsittelyä vaille. Tellan mielestä homma on perin kiinnostava, se tulee aina ihan viereen nuuhkimaan ilmaa ja kuulemaan ääniä pihalta. Keskiviikon osahomma oli aivan ainutlaatuinen, kun Päivi tuli sienimetsästä koreineen ja puhui sieltä ulkoa. Täysin hämmentävää koiran kannalta. Eilen oli ratkaisu käydä makaamaan lattialle ikkunan kohdalle, ihan viereen!

Tiaiset päättävät, koska on ikkunaverkkojen poisoton aika, sillä ne alkavat koputella niitä pikkukärpästen toivossa, ja lopputulos on rikkoutunut verkko. Olen kerran uusinut verkot ja se oli aika hidas työ. Verkkojen poisoton jälkeen voi alkaa ikkunoiden pesuhommat. Tällä viikolla taitaa tulla tämä keskikerros hoidetuksi, ensi viikolla sitten yläkertaa.

Putkimies kävi keskiviikkona tarkastamassa saunan suihkuongelmaa. Siinä nimittäin  kylmäveden puoleinen kääntövipu oli muuttunut perin voimaa vaativaksi. Varmaan 25 vuotta sitten käytettiin ns. tiivisteitä, jotka käytössä sitten kuluvat. Nykyisin on erilaisia systeemejä, ja tilalle vaihdetaankin ns. sekoittajahana, toivottavasti se toimii meidänkin talossa, jossa kuuma vesi tulee omasta boilerista pienemmällä paineella kuin kylmä. Nyt vain odotellaan, että sellainen jostain tukusta löytyy.


Sen verran ollaan syksyä, että villiviini pohjoisen seinustalla on vaihtanut väriä....