sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Kesäajalle hyvästit

Vienokirsikan punaiset lehdet tulivat alas lokakuun alkajaisiksi.
Pitkään jatkunut märkääkin märempi syksy on ehkä vihdoin ohitettu, sillä korkeapaine asuu nyt Suomen päällä. Kauan sitä kestikin, kun elokuulla alkanut pilvien aaltoilu jatkui ja jatkui. Mutta viime yönä oli sen verran alle nollan, että koiran juomayritys rännisaavista vielä iltapäivällä meinasi tyssätä, kun millin paksu jääkansi esti kunnon kauhaisuja!

Alkukuussa oli maisema vielä aika kesäisen näköinen, etupäässä vihreä. Pihlajat notkuivat marjoja. Kuva on vaihteeksi otettu puutarhasta etelään, tien varren tuntumasta, niin että naapurin valkoinen aita kuultelee taustalla oksien lomitse.
Puolivälissä lokakuuta oli ruska-aika komeimmillaan, kuva on pyykkinarujen kohdalta itään, jossa kuriilienkirsikka, isotuomipihlaja ja lehtikuusi esittävät parastaan.
Tällä hetkellä useimmat lehtipuista ovat jo pudottaneet lehtensä, ja tänään ensimmäisen kerran aurinko pilkisti tupaan siltä kohtaa, missä on ollut hevoskastanjan tuuhein latvus. Vihreyttä on kukkapenkissä vain pallohortensian kohdalla. Ja tietysti ne lukuisat vuorenkilvet...


Lokakuun ensimmäisellä viikolla tuli tehtyä Janakkalan reisu, vaikka ei nyt ihan olisi ollut aika kanervien laittoon. Mutta kun muut päivät kuusta oli pyhitetty kotioleiluun, niin oli ryhdyttävä. Syksy oli ehtinyt jo koivuruskaan, osa lehdistä jo alhaalla, ja hautausmaan käytävää täytti iso kuormalava, jonne biomassaa lehtipuhaltimien avulla kertyi päivän mittaan lasti täyteen.
Havut unohtuivat matkasta, joten vielä tulee varmaan marraskuun alkuun mennessä uusikin reisu tehtäväksi, jos ei suureksi lumentuloksi vaihdu. Ennusteissa on parinakin päivänä valkoista katseltavaa...
Tella tuli mummin viihdyttäjäksi lokakuun ensimmäisen viikon loppuessa, siihen mennessä olikin jo pahimmat ulkotyöt tulleet tehdyiksi. Vain hankitut tulppaanien ja narsissien sipulit piti vielä kaivaa viime viikolla maihin.
Tulppaanien koti on tässä entisen kompostinpaikan tilalla, narsissit menivät toisen puolen kunnostettuun penkkiin. Niille nyt tulossa hevoskastanjan lehdistä lisäpeittoa, vaikka sipulit menivätkin aika syvälle.

Ikkunanpesut jäivät kesken syyskuulla, niitä tuli lopeteltua vasta viime viikolla, kun ulkoilma  hieman kuivi ja saaliloimi oli valmistunut. Samalla tuli siivottua työmaan alueet! Ampiainen pyrki joukkoon, kun ikkuna aukesi. Kun sitä estelin, niin kärpänen tuiskahti sisälle.

Näitä pirttiaskareita kosteiden päivien ajalle. Kangaspuihin viritetty mintunvihreää tunnustava saaliloimi saatiin jo loppuun. Tuli kolme hieman tummempaa 2 m:n pituista ja kaksi vaaleampaa, joista toinen jäi metrin mittaiseksi.
Lopulta oli kaivettava esiin ompelukonekin, kun kesän aikana tuli hankittua tyynynpäällisiksi ja verhoiksi sopivaa kangasta, siitä ei tullut tehtyä kesällä kuin oviverho.
Loput kankaasta kuitenkin silloin tuli viikattua kaappiin odottamaan
Siitä tuli kaksi tuvan verhokappaa ja liuta selkätyynyjen päällisiä, kun edellisten teosta oli jo useampi vuosi ja ne ovat jokapäiväisessä käytössä.
Onneksi on hyvä kärpäslätkä, kun Tellan elämä meinasi vallan suistua raiteiltaan ison vinhasti lentävän kärpäsen takia. Ei saanut edes ruokarauhaa ja hädin tuskin uskalsi iltaisin kirkkaiden valojen tupaan, jossa puolestaan oli kärpäselle yllin kyllin kirmailuiloja.


Viihdettäkin on ehditty nauttia, kun kesäkahvila jatkoi syyskuun loppuun viikonloput avoinna ja tarjoamalla keittolounaita. Sen jälkeen käytiin Kausalassa seurakunnan muistelutilaisuudessa, jossa Helvi Napola luki Anna Salon muistelmia, jotka hän oli kirjoittanut yli puoli vuosisataa sitten Kanta-Iitin maamiesseuran tilaisuuksiin keskustelujen alustuksiksi. Nämä paperit ja paljon muuta, ihan autolastillinen paperia mappeina olivat joutuneet maamiesseuran ja eräiden muiden pikku yhdistysten lopettamisen jälkeen pitkäksi aikaa Radansuuhun Kiviselle, mutta sitten ilmaantuneet erilaisten käänteiden kautta Napolan aittaan, josta Helvi niitä sitten lopulta kävi tutkimaan.

Anna Salo oli kirkonkyläläinen vanha rouva, joka piti leipuriliikettä vielä vanhoilla päivillään, ja sen yhteydessä oli kahvila, jossa kylään pysähtyneet odottelivat linja-autojaan. Sitä paitsi hän oli kuuluisa siitä, että kirjoitti päiväkirjoja. Niihin tuli tietysti ilmojen tilat, mutta myös paljon muuta asiaa, sillä Anna oli niistä koonnut kyseiset paperit, joita Helvi meille tuossa tilaisuudessa luki.
Päiväkirjojen kohtalosta ei tullut nyt selvyyttä, sillä ne olivat suvulle jäänyttä omaisuutta. Luultavasti nuorin tytär Rauha, joka oli pitkään kanslistina kunnanvirastossa Kausalassa, oli pitänyt niistä huolta. Rakennuksessa asui kesämökkiläisinä vanhempien polvien poistuttua vanhimman pojan Lassen jälkeläinen Hannu perheineen.

Salon talo tuolla tien mutkassa, jossa tie taipuu suoraankulmaan. Kuva on lokakuun ensimmäisellä viikolla otettu.
Kuka rakennuksen oli tehnyt ja koska, sitä en ole kuullut, mutta se oli toiminut aikoinaan myös kestikievarina. Varmaan kestitystä tarvittiin viimeistään 1700-luvulla, kun kirkkoa rakennettiin. Salon talo on niin matala ja pienin huonein, että ainakin 1800-luvulle tekoaika menee, ellei vieläkin vanhemmaksi. Kahvila ja leipomo oli siis loogista jatkoa sille. Tällä hetkellä rakennuksessa on mittavaa korjausta meneillään, se siirtyi kukkakauppias Ruuskasen omistukseen Salon suvun jälkeen, ja toimi pitkään pienenä hautajaistilaisuuksien pitopaikkana siinä ylähautausmaalle vievän tienhaaran alkupäässä.

Perhe Salo oli asunut siinä jo kuitenkin kauan, ja ennen 1900-luvun alun suomalaistamisaaltoa heidän sukunimensä oli ollut Boman. Sillä nimellä painettuja papereita oli kuulemma löytynyt sittemmin talosta, kun asukkaita ei enää ollut. Talossa oli myös 1960-luvulle asti postitoimisto, joka paitsi jakoi erilaisia posteja kyläläisille oli myös Postipankin konttori, jossa rahaliikenteen lisäksi myytiin veromerkkejä (osoittamaan, että palkanmaksaja oli suorittanut valtiolle maksamastaan työntekijän palkasta merkkien näyttämän määrän veroa).

Postineitinä oli vielä 1950-luvulla Salon tytär Aune, jonka viransijaiseksi jouduin heinäkuuksi ylioppilaskesänä, kun Aune sairastui ja joutui moniin hoitoihin, jotka eivät häntä kuitenkaan lopulta auttaneet. Sen jälkeen oli muita henkilöitä, mm. pariskunta Valma ja Lauri Muroma. Pian posti kuitenkin siirtyi entiselle kansakoululle, kun sen toiminta päättyi lapsipulaan 1960-luvulla. Siellä postineitinä oli Holopaisen Marjatta, joka sitten jatkossa meni aamuisin Kausalaan töihin, kun postin toiminta kirkolla päättyi.

Isäni Tatu Vierula taas oli kunnassa toimiva Uudenmaan läänin maanviljelysseuran maatalousneuvoja, jolla oli monenlaista toimiteltavaa viljelijöiden kanssa, joita niihin aikoihin valtaosa iittiläisistä oli. Teollistuminen oli 1950-luvulla vasta päässyt alkuun, sillä Kiitokorin linja-autoja valmistava tehdas oli noussut aseman lähelle radan sivuun. Mutta esim. Kausalasta Kouvolaan päin oli Ravilinnan jälkeen melkein pelkkää kuivaa kangasta paitsi asutus Tillolantien tuntumassa. Maamieseurat järjestivät kaikenlaista valistustoimintaa mm. tupailtoina, sillä elettiin vielä aikaa ennen televisioita. Niiden ohjelmiin kuuluivat myös Anna Salon kirjoittamat alustukset. Maamieseura-asioista teen kuitenkin toisen postauksen myöhemmin.

Tämän viikonlopun kyläläisten yhteisrientoja oli kyläyhdistyksen järjestämä traditio iltahuviksi eli muikunkutujuhla. Kyläyhdistys sitten vähitellen alkoi korvata keskinäisten yhteistöiden puutetta, kun maamiesseuratoiminta oli loppunut. Nykyisin kannustetaan eläviin kyliin, niistä Iitissä taitaa olla kaksi yli muiden, nimittäin Vuolenkoski ja Perheniemi. Viime mainitulla on toisaalta aivan "valtakunnan avaimet", kun siellä on nykyisin valtavat hanhien muuttolaumat viikkokausia katseltavana Sääksjärven aalloilla. Ei tarvitse järjestää mitään, ja kuitenkin kansaa virtaa katsomaan, jopa päästään aivan valtakunnan uutisiin asti!

Korkeapaineesta ilmat selvästi ovat muuttumassa kylmemmiksi. Sen huomasi tänä aamuna, kun autonkatolla oli ensimmäinen ohut kuurakuorrutus. Yöllä oli käynyt pakkasella sen verran, että aamusumu oli tiivistynyt kiteiksi. Parempaa ei ole tiedossa koko viikkona. Pitäisi varmaan alkaa talvirenkaiden vaihtohommiin. Vielä ei ole suurta tarvista, koska ilmat ovat melko kuivat sen korkeapaineen takia eikä minulla ole merkittäviä aamu- tai iltareisuja. Voin mennä keskipäivällä, kun tiet kuivuvat.