lauantai 21. huhtikuuta 2018

Lumen valta taas takana

 Eilispäivän ehtoopuolella näytti ensimmäisen kerran kunnon keväiseltä, kun yhtään lunta ei ollut näkyvillä! Hain jo haravan ja kalkituspussin, että oli jotakin askartelemista, maa on vielä kuitenkin märkää ja kylmää. Esikot ja liljatkin saivat kalkkia, kun puutarhamaa on kovasti sammaloitumassa. Kuvaan pitää taustamusiikiksi kuvitella suuri määrä punakylkirastaan, peipon ja räkätin ääntä, sitä on ollut tarjona viimeiset lämpimät päivät.
Viimeisiä keon pohjia viedään tänään aurausten jäljiltä, sillä olemme saaneet kunnon vesisaderintaman viime yönä, ja sitä piisaa vielää ainakin puoleen päivään vielä. Lumet hupenivat kyllä kovaa kyytiä tämän viikon aikana kuivallakin kelillä, kun aurinkoa riitti

Näytti säähavaintojen perusteella, että paikoin olisi yöllä hieman ukkostanutkin, kun rintama lännestä saapui Salpausselälle. Tänne ei näytä sattuneen purkausta, onneksi, kun töpselit olivat kiinni. Toki minulla on viime elokuun ajasta otettu opiksi ja pantu ukkossuoja tärkeimpien pistorasioiden kaveriksi, mutta sekään ei välttämättä pelasta, jos kovasti osuu kohdalle.

Kun pahimmat pakkaset hellittivät, niin jo viikon ajan on ollut orvokkien ilosanomaa katseltavana! Yöllä on kyllä käyty tavanomaisesti alle nollan, mutta jo klo 9-10 välillä tilanne on korjaantunut paremmaksi.
Korkeapaineista viileää kevättä on vietetty, mutta viimeisen viikon aikana saatiin jo maistella lähes kesälämpöisistä toveista torstaina ja perjantaina, kun mittari näytti +16 -17 C astetta varjossa iltapäivällä. Yöpakkastakaan ei ollut viimeisinä öinä.
Jouluksi hankitut huonesypressit ovat onnistuneet pysymään hengissä sisällä, kun huomasin laittaa niille tarpeeksi ison kasteluastian pikkuruisen ruukun avuksi. Nostin ne nyt pihalle, kaveriksi pääsivät kestokukkaset eli valkoiset guineanliisan näköiset kaksi ruukkua, jotka sain Päivin muuttokuormasta.
Routa on silti vielä mukana kuviossa, sen huomaa siitä, kun aurauskepin poistoyritys ei onnistu varjoisimmissa kohdin. Piharuukkujen kanervat sain irti jo kaikki, hautausmaalla sen sijaan oli vielä jokunen päivä sitten aika tiukka tilanne, kun meidän istutusaltaat ovat kiven pohjoisen puolella.  Ehkäpä sekin tämän viikonvaihteen aikana korjaantuu.
Lumipisarain itsenäinen asetelma kultapallokasvuston suojissa näyttää paremmalta kuin alkuperäinen istutus.
Talon länsipuolen kivijalan juuri on ensimmäinen ja tällä hetkellä vielä ainoa scillan kukintakohta. Tarkkaan katsoen huomaa vasemmalla myös jalokiurunkannuksen Corydalis nobilis pari kasvulehteä esiin pyrkimässä.

Pihakasveista on alkanut kukintansa jo lumipisara Leucojum vernum, se oli ensimmäisenä, sitten talonseinän scillat Scilla sibirica ja pari vaatimatonta krookusta nurmikossa. Eihän sitä nyt kovin ihmeitä parissa päivässä saa aikaan...

Ikkuna on etelään, joten hankittiin pari jakkaraa lattialle ja seinäkaapit sellaiset, että ruukkuja mahtuu seinälle.
Huonekasvit ovat nyt voineet hyvin, kun sain pari ikkunaa lisää kylpyhuoneremontin yhteydessä. Mustanmerenruusut Achimenes eivät vielä kuki, ei näy nupun alkujakaan, mutta istuttamisesta tulee vasta pari kuukautta. Ehtivät vielä. Makuuhuoneen ompelupöydällä on vauvala, jossa nyt on kesäkukkakylvöksiä löytyneistä siemenpusseista, jotka laitoin viime viikonvaihteessa kasvua yrittämään.

Malvojen Malva sylvestris siemenet tulivat jo toistakymmentä vuotta sitten Raijalta, mutta kun niitä oli niin paljon, niin tietysti pääosa jäi yli. Meillä kasvukausi alkaa niin myöhään, että sitä täytyy auttaa taimikasvatuksella, ja silloin siemeniä ei paljon kulu. Muut yritettävät ovat oppineidenkukka Zinnia ja kaksi erilaista kiinanasteria Callistephus chinensis, nämä viime mainitut olivat Hamedin tuliaisia Virosta, nekin jo muutamia keväitä nähneinä.
Muistaakseni asterit itävät hitaimmin, mutta nuo esiin nousseet sirkkalehdet kai eivät ole malvan. Puolet ruukuista on malvakylvöksiä, muita on kaksi kutakin.
Mustanmerenruusut lännen ikkunalla.

Saapa nähdä, tuleeko viime vuodelta rästiin jäänyt homma tehtyä tänä vuonna. Nimittäin etupihan toinenkin seinänvieripenkki pitäisi kaivaa pois, ettei multa tai kasvit osu vuorilautoihin. Se toinen penkkihän häipyi jo syksyllä 2016 ja tein lisää laatoitusta. Laattoja mielin tähänkin, sen päällä on mukava hallita ruukkuistutuksia.

Ongelma on sijoittelu, sillä kun viime syksynä tein alapuutarhalla kukkapenkkejä, ne täyttyivätkin muilla kasveilla... Siellä uusissa penkeissä onkin jo pilkistämässä narsissin piikkejä esiin. Täytyy nyt suunnitella toisin, ehkä on syytä etsiä sijoituspaikkaa lähempää.

Isojuurisin siirrettävä on pensaskärhö, sille pitäisi kaivaa ainakin 40 cm syvä kuoppa, ja pitäisihän sen myös näkyä kukkiessaan. Myös idänkurjenpolvien helakansinisiä kukkia haluaisin kernaasti katsella. No tuumausta siis ankarasti!

Jasmikkeentyvet ovat keskimmäisen ikkunan kohdalla. Oksat veivät niin ison tilan, että maa on nyt paljaana parin metrin alalta ympäriinsä. Luultavimmin teen siihen sitten vain vuorenkilven istutuksia, kun entiset ovat vuosien varrella valahtaneet alemmaksi kuin on ollut tarkoitus. Puoli metriä pitäisi saada kasvustoa nostetuksi paljaaksi polun varresta. Tämän kevään kokemuksen perusteella siinä saisi olla pieni vesiojakin, joka voisi viedä kevätvedet tyhjillään olevan alakaivon lähelle, jossa on harvaa maata.
Toinenkin rästityö odottaa, ratkenneeko se tänä vuonna, nimittäin autotallin luiskalla pihajasmikkeen kannon raivaus, joka on nyt alkamassa kolmatta kesää tynkänä, mutta ei vaan hievahda mihinkään yrittäessä.
Sen kun saisi pois, niin pääsisi sitten eroon isosta multamäärästä ja lopuksi kivimurskekasastakin, joka on myös odottanut käyttöä jo saman verran aikaa. Tarkoitus on lujittaa luiskaa sillä murskeella ja vähentää istutusten alaa, kun rinnepolku on kapeahko.

Ennusteissa on parin kolmen viikon viileät säät tämän sateen jälkeen, ja sitä maustavat sateen toistuvat ripsaukset. Kasvit eivät siis vielä ala täysillä puhkua kesäelämäänsä, on aikaa jonkin verran siirtoihin. Mutta ensin pitäisi päästä siitä roudasta eroon...

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Toiveita kevään tulosta

Aurinkoiset päivät ovat nuolleet pois lumia iltapäivän lämmittämältä länsiseinältä, mutta yhtään scillan piippaa ei vielä äsken ollut, kun kiertelin kuvia hankkimassa.
Eilenhän oli aivan ällistyttävän lämmin päivä! Mittari kipusi hieman yli +14C asteen, joka ei millään meinannut mahtua tajuntaan. ja piti ihan löytää selitykseksi Saharan hiekkatuuletkin. Sitä edelsi pari pakkasetonta yötäkin. Sateitakin odoteltiin, mutta sumua saatiin.

Sateita on ollut vain yksi, silloin tuli paksulti lunta lisää noin viikko sitten, huhtikuun alkupäivinä. Ensimmäinen kuva alla on otettu 03 04, jolloin olin tehnyt edellispäivän järjestämät lumityöt. Seuraava on 06 04, kun nollan yläpuolella oleva ilma sai saapuneet lumimassat muuttamaan olomuotoaan vedeksi, josta seurasi tilapäisen tulvajärven kehitys autotallin eteen. Järveä oli tyhjennettävä useaan kertaan, kun routa ei ollut sulanut, mutta lopulta maa pehmeni sen verran, että sain raapaistua ojan alarinteen suuntaan. Muualla routaa toki vielä on hyvinkin.


No niin tai näin, mutta taas on palattu niihin tavanomaisempiin eli yöksi pakkasia ja päivälle muutama lämpöaste. Mutta aurinko paistaa ja lumet haihtuvat taivaalle, joten jossain muualla sitten sataa... Sateita ei ole näköpiirissä seuraavalla 10 päivän jaksolla, ja odotetaan päivälämpöjenkin vähitellen petraavan.

Viikonlopulle saatiin Ulla, Jari ja kisut vieraiksi, joten lumet saivat sulaa hieman vähemmällä huomiolla, mutta lauantaille oli kuitenkin aika sille laskuojan teolle. Ulla piti mulle oppituntia tietokoneen ja kameran välisen yhteistyön vaihtoehdoista, sillä hiljattain ollut ohjelmistojen päivitys oli muuttanut entistä käytäntöä niin, että muistikortin tyhjennys ei enää ollut entiseen tapaan mahdollista.
Kissojen mieleen oli uusi remontin tuoma auringonoton paikka keskipäivällä, eteisen lattialla.
Suunniteltiin myös tuulikaapin avoimiksi jääneille seinille järkevää ratkaisua, taitaa löytyä Ikeasta sekin, varastohyllyjen osastolta. Ja tietysti testattiin uutta suihkuttelupaikkaa!

Viikonlopun kuva alapihalle päin. Kirkkokin tuolla taustalla.
Tämän päivän tilanteesta joitakin kuvia. Jos olisin aamulla liikkeellä, olisi ollut enemmän lintujakin, ruokailijoina siementen kimpussa on ollut pääasiassa mustarastaita, mutta parina päivänä jokunen peippokin. Räkätti- tai punakylkirastaita en ole ehtinyt nähdä.
Parkkipaikka on tietysti sula, koska sitä on auratttu, mutta Elsa-kuusen alunenkin on jo ruskeana, sinne ei varmaankaan ole satanut niin paljon lunta kuin valkoisiin alueisiin. Jänis on käynyt syömässä talvion lehtiä koko kylmän kauden, ja se kaapii käpälillään lumia vähemmäksi.
Mutta myös mäntyjen alla on maa paljaana.
Seistään parkkipaikan laidalla ja katsotaan pohjoiseen, joten näkyy, että tällä ylämäellä lunta onkin aika vähän!
Alapihan puolella lunta sen sijaan on paljon enemmän. Vain auratun tien kohta on esillä
Vähän rododendronien kuulumisia. Tänä talvena olen vienyt eri astiaan koottuja kahvinporoja suoraan pensaan juurelle lumen päälle, nyt vähän mietityttää, olisiko se aiheuttanut tuota lehtien ruskettumista. Mutta Haaga-rodo ei ole kärsinyt, eikä myöskään pihlajan juuressa kasvava vaaleanpunaisten rodojen pariskunta.
Haaga-rodo on selvinnyt talvesta ilman lehtivaurioita.
Nuorin rodo taitaa joutua tekemään paljon uusia lehtiä. mutta sillä kasvu jatkuikin kauemmin kuin muilla. Se taitaa olla kuitenkin tuontitavaraa, vaikka kävinkin sen hankkimassa Mustilan taimikaupasta.
Tämä Nova Zembla rodo on myös kärsinyt aika lailla, osa kokonaan ruskettunut. Tälle kahvinporojen lisäystä oli vain kerran, syksyllä.
Tempaisin eilisen ohjelmaksi remontin aikana kovin nuhraantuneet kuramatot rapuilta, kun niiden alla oli reilusti kosteutta. Kun matotkin olivat kuivuneet, aloin puhdistaa harjasten välejä, ja sitä työtä kyllä riitti! Ihme, kun suurin osa irtosi tamppaamalla harjasten yläreunalle, josta sen sai lepereinä irti. Toivottavasti kelpaa linnunpesän pehmikkeeksi.
Puhdistetut ja kuivat matot pääsivät toimeensa. Myös kanervat sai eilen irti rappujen oikealta puolelta, mutta vasen puoli on ollut sen verran varjossa, ettei ollut toivottua tulosta. Postilaatikon talvi-istutus oli myös ihan helppo poistettava!
Nyt olisi kovin otollisia ilmoja tiedossa hakkeen kuivattamiselle, sillä alapiha kuivahtanee lähipäivinä. Mutta risukkoa tai oksia ei ole leikattu vielä ollenkaan. Lämmitykseen onkin kulunut on melkein koko viimekesäinen varasto. Loppukesällä tullut hake meni kompostille, kun ei ollut kuivatusilmoja.

Ehkä loppuviikolla alapolku olisi sen verran kuivahtanut, että voisin alkaa myös tyhjien klapilaatikoiden roudaamisen autotallille ja täysinä takaisin. Alakerran varasto on melkein kokonaan huvennut, joten sen saa samalla siivotuksi. Pitää kuitenkin malttaa ihon antamat rajoitukset ja katsoa pilvisimmät hetket tai aamu- ja ilta-ajat.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Luutahommia pääsiäisenä

Lunta on vielä reippaasti, ja seuraavan vuorokauden aikana on ennustettu satavaksi 10-20 cm lisää. Kohtahan se nähdään!
No ei nyt sentään, lentelyä en harrasta, vaikka edellispäivinä ja tänään some onkin pullistellut komeilla noitien lentokuvilla. Olen niin läpeensä realisti, että luudalle on vain yhdenlaista käyttöä, nimittäin lakaisua. Joskus satunnaisesti harjanvarsi pääsee oven saranapuolelle estämään oven painumista kiinni, jos sen on tarvis olla auki ja tuulee.

Loistava viimeisin hankintani harjarintamalla on harmaa. Lumilapio sopii myös veden lapioimiseen, on tullut nyt testattua. Nuo matalammat ovat autonlumien poistoon. Punaharjaksinen on oikeasti tarkoitettu käytettäväksi hämähäkinseittien siivoiluun katonrajasta ja nurkista, mutta on niin pehmeä, ettei naarmuta yhtään. Ei se isompaan lumimassaan tietysti tehoakaan. Lyhytvarsinen markkinatoriostos sopii auton harjauksessa hankaliin kohtiin, kun siinä on ylipitkä harjas, joka nostaa kapeista koloista lumia.
Taannoin kävi hyviä harjakauppiaita ihan pihalla asti myymässä, olisiko ollut viime kesän puolta ja olenkin siitä asti ollut kovin ilahtunut Aino-merkkisestä synteettisestä materiaalista tehdystä pitkävartisesta laatta- ja rappuharjasta. Se on koko syksyn ja talven ollut melkein päivittäin käytössä eikä vanhenemisen merkkejä, kuten irtoavia harjaksia tms. ole ollut. Lumen harjauskin on sillä käynyt loistavasti.

Puolitoista tuntia sitten kävin tyhjentämässä vedet aika tarkkaan, mutta eikös vaan vielä ollut valunut taas lisälätäkkö, kun ei olla vielä pakkasen puolella, vaikka ilta onkin jo pitkällä. Eihän siinä muu auttanut kuin toinen tyhjennys samalle päivälle! Viereisen pinon päällä on pari laudanpalaa odottamassa, jos tarvitsee tehdä pikasilta autotallin ovelle! 
Harja on viime päivinä avustanut jopa veden lakaisussa, sillä autotallin sisäänajoluiskalle on kertynyt itsepäisesti kookasta lätäkköä. Nyt olen harjaillut ja kanniskellut vettä jo monena päivänä, ja näyttää siltä, että enemmän kuin puolet on vielä edessä. Ei siitä tähän asti ole ollut ongelmaa, mutta nyt ollaan ihan eri vesimäärissä kuin aikaisemmin.

Tallin itäpuolisen lappeen lumet tulivat alas eilen ja tänään, melkein kokonaan, niin että linnunruokien laittokin kävi päinsä vain tekemällä lenkki kiertopolkua pitkin, kun tuosta keosta ei viitsinyt alkaa läpikahlailua. Tällä sivulla on salaojaputki, mutta se on nyt umpijäässä, joten luulenpa, että melkein kaikki tuo lumesta syntyvä vesi aikoo tulla tallinoven puolelle...
Sulavista lumista vesi on tietty peräisin, mutta runsaiden syyssateiden aikaan myös kaatosateilla allikkoa tuli, kun eivät ehtineet imeytyä. Nyt maa on vielä roudassa, ja kun joka yö mennään pakkaselle, vesi ei pääse painumaan alaspäin, vaan kaareilee alimpaan maastonkohtaan.

Harjalla saatellen tai lapiolla kannellen allikkovesi pitää saada siirrettyä vajaan kolmen metrin taival pensaan tälle puolen, josta alkaa selvä alamäki. Siihen pitää nyt sulan maan aikana tehdä ojanpoikasta.
Näyttää tulleen jonkinlaista virtauksen estettä nurmikkoon tuohon Forsythia-pensaan kohdalle, joka on autotallin lounaisnurkalla. Pensaassa on lintujen tilapäinen ruokailupiste, ne ottavat laudalta evästä ja tulevat syömään pensaan oksien suojaan. Alas variseva materiaali lisää mullan määrää pensaan alla. Näihin tienoisiin on kyllä kaivettu rännin kohdalle imeytymiskuoppakin, koska kattovedet sulan aikana siltä lappeelta valuvat siihen.

Kaikki asutusten ympärillä oleva pintamaa kasvaa vähitellen korkeutta, sadassa vuodessa paikoin jopa puoli metriä, jos asialle ei tehdä mitään. Tässä kertyvää massaa on lisännyt paitsi nurmikon kasvu myös paikalla seisseet sorakasat ja klapikuormat, joista on jäänyt muistoja.

Parkkialuetta myös soritetaan jääkelien aikana, sitä on tehty jo monena vuonna, vaikka olenkin harjaamalla yrittänyt poistaa irtoavan tähteen alkukeväästä tienreunan lujittamiseen tien toisella laidalla. Myös pihan auraus työntää maita hieman edellään, tuossa kohdassa on pakollinen pysäys, kun vastaan tulee lipputangon kukkapenkki.

Ylimääräistä materiaalia tulee myös, kun autotallin lattiaa lakaistaan ovesta pihan puolelle, ja lisäksi tässä kohtaa on ollut remonttien aikana sahauspaikka. Kaikesta siitä kertyy omia lisiään nostamaan pintaa. Kukkapenkin kitkeminen tuottaa ravinteita ja multalisää nurmikolle, joten sillä on hyvä kasvuvauhti ja massaa tulee.

Silloin ennen vanhaan (tallihan rakennettiin 1991) ympäristöstä sulavat vedet pyrkivät jäämään parkkipaikalle, joka oli alkuun melkoinen mutameri keväisin. Kaivoin tallin sivuun pohjoiseen päin kallellaan olevan salaojan, mutta piti levitellä lisäksi havunoksia, että jotenkuten selvisi pahimman ajan yli.

Kun olin muuttanut tänne 2005 asumaan ympärivuotisesti, tuli aika pian tarpeelliseksi hankkia parkkipaikalle läpäisevä sorakerros,  iso traktorikuormallinen, vai oliko autonlasti. Siinähän meillä oli ihan kulmakunnan talkoot! Samaan aikaan teimme myös tien pinnalle samanlaista hoitoa, samasta syystä. Liikenne tiellä näyttää ohjautuvan enemmän tähän tallinpuoleiseen reunaan, joten tie on hieman painunut ja kallellaan talliin päin. Siitä seuraa, että tien pintavesiäkin helposti virtailee tallin eteen.