lauantai 18. heinäkuuta 2015

Kyllä virtailee!


Kesäkuun lopulla päätin, että mattopyykkiä pitäisi alkaa. Yhteen kertaan se on jäänyt, nämäkin matot kuivivat pihalla ainakin neljän sateen yli, ennenkuin voi koota jollain lailla kuivina pois.
Kosteaa kesää on ehtinyt kulua lähes kuukauden edellisestä postauksesta. Lähes päivittäin on saatu nauttia joko tihkusateesta tai sadekuurosta tai niiden yhdistelmistä. Ei olisi kosteasta toukokuusta uskonut, että molemmat sitä seuraavatkin kuukaudet tulevat olemaan samanlaisia. Vuoden 2009 päiväkirjassani on kyllä heinäkuulta maininta, ettei sellaista kesäkosteutta oltu tavattu 100 vuoteen kuin silloin. Pianhan muisti kuittaa ei-toivotut asiat unhoon. Ei tainnut viime kesäkään olla kovin erilainen, sillä sirppitöitä piisasi silloinkin.

Jätänpä heinän hieman kuivumaan, että on keveämpi kuljettaa pois. Ei ole joka kerta kuivunut, vaan on muuttunut ruskeaksi epämääräiseksi mössöksi, kun sadepäivä on seurannut toistaan...
Paitsi että vettä on tullut taivaalta, sitä on saatu puristetuksi hien muodossa, sillä kun puutarhahommia tekee päätyökseen, lisääntynyt kasvimassa on saanut saman aikaiseksi kuin viime vuonnakin: Leikkurilla ei kannata mennä korkeaan ruohoon, vaan on koetettava nitistää ensin päällimmäisiä kaatujia sirpillä. Kaikkina niinä päivinä, joina olen sirppiin tarttunut, on päämääränä ollut noin tuvan kokoinen ala tärkeimpien kukkapenkkien ja polkujen syrjiä, että pystyisi edes hahmottamaan kulkuväylänsä. Jos enemmälti tekee, menee liioittelun puolelle, ja mitäs siinä sitten näkee, kun silmät ovat hikeä täynnä.

Helenan ystävä Hamed löysi ruohonleikkurista sen verran puhtia, että sai pihaa siistityksi, en ollut siihen kerinnyt panna ajatustakaan ennen juhannusta tapahtuneen ensi yrityksen jälkeen. Hamed löysi myös leikkurin terästä melkoisia muutoksia, jotka tulivat hänen toimestaan saatetuiksi kuntoon. Mutta leikkuri keksi uuden vaivan: Kaasuttimen kalvon työikä loppui, eikä kone saanut bensaa, joten taas oli huollon paikka. Silloin vuorossa koneen aisassa olivat Ulla ja Jari.
Tänä vuonna pihahommia on haitannut myös kevättalvella hoidettu aurinkoihottuma, keratoosi, koska on pitänyt vältellä keskipäivällä ulkona oleilua. Jotta siinä ei olisi tarpeeksi vastusta, tuli jälleen kesäkuun lopussa asiaa lasarettiin tiputukseen, kun munuaisvaivani alkoi lähestyä horkkataudin oireilla. Ja päivää myöhemmin, sieltä selvittyäni, alkoi vuosisadan flunssana tuntuva kaikenmaailman nuha- ja yskäkierre, joka on saanut myös makailuasennon tuntumaan mieluisalta ajanvietteeltä.

Alkukuusta oli nuorempaa polvea, jotka tekivät innolla puutarhahommia: Kun nurkkasaavit olivat täynnä juuri satanutta vettä, Ben löysi itselleen sopivan kokoisen kastelukannun (5-6 litraa), jonka pian kävi koukkaamassa täyteen ja sitten kasteluun! Toisena päivänä kiskottiin kahden pulkan kyydillä aiemmin leikattuja heiniä kompostille, miksikö kahdella, no kun poika oli niin nopea, että Anni ja Emmi saivat tehdä hiki päässä, että ehtivät tämän tarmonpesän vauhtiin.
Kukat kissojen vierailun ajaksi muualle, sillä tämä "beach" oli kaikkein suosituin kissojen mielestä. Pöytä oli niin täynnä kissaa, kuin suinkin mahtui. Viides otti sijansa sohvasta metrin päässä, siihenkin tuli aurinkoa! 
Eipä ihme, että jälkikasvuni on löytänyt vierailun aiheita ja pyrkinyt mukaan näihin peruskuvioihin. Siitä on ollut suurta iloa myös tapaamisen merkeissä. Jopa ocikattien ryhmäkin matkusti mummolaan avustamaan auringon paistetuntien esiin houkuttelemiseksi. Yskäni ääni oli niille kyllä liikaa, nyt en saanut yhtään yövierasta jalkopään asukkaaksi. Eilen tuli vielä tervehtimään toipilas Tella, joka oli kokeillut edellispäivänä, kuinka iso koira mahtuu tuuletusikkunan raosta loikkaamaan pihanurmikolle. Kauan siitä raosta sai ahtautua, mutta lopulta onnistui. Pudotusta oli kyllä liikaa, toisesta kerroksesta, joten toipilasaikaa joutuu ehkä viettämään enemmän kuin yhden iltapäivän.

Marko oli matkustanut vaimonsa Fangin ja poikansa Brianin kanssa Kaliforniasta asti, mutta harrasteet olivat saman tälläkin puolen maapalloa: elektroniikkaa pitää olla, että päivä sujuu...
Viikko sitten ajelin Sysmässä, jossa olivat koolla appi-anoppiperheeni Irja ja Eino Haapasen jälkeläiset. Pariskunnalle syntyi neljä lasta, ja jokaisella näistä on useampia lapsia, yhteensä kolmetoista, joista osalle jo tullut mummi-ukki-ikä vastaan. Vanhin jälkeläinen Ritva-Liisa oli paikalla miehensä Pentin ja parin nuoremman poikansa kanssa. Tyttärenpoika Tuukka Raskia odotettiin, mutta hänellä oli hyväntekeväisyyskiertue meneillään.

Sysmässä asuva toinen tytär Marja-Riitta oli saanut lähes koko perhekuntansa ( aviomies Sakari ja neljä lasta heilläkin) tulemaan paikalle, ja vanhaan tututtuun tapaansa Marja hoiti emännyyden loistavasti niinkuin aina ennenkin. Sakari ja tytär Leena miehineen hoitivat mahtavalla taidollaan musiikkiohjelmat tapaamiselle. Piankos iso Olavinrannan leirikeskus tuntui asutulta, kun autoista putkahti paljon eri-ikäisiä neljännen polven seurueita, vaikka pääjärjestäjä Marko Karinpoika sanoikin, että jokaiselle silti riittäisi oma huone, kun Nuoramoisjärven rannan rippileirien pitokeskus oli niin iso. Vesi oli sen verran viileätä, ettei uimareita juuri nähty, mutta venekyyti kelpasi monelle!

Lisäyksiä maanantaina 20 07 2015:
Yksi pitkään hiertäneistä vaivoista tuli ratkaistua myös Ullan ja Jarin kanssa, kun muistin puhua keväällä 2012 nurmikolle lojumaan jätetystä parimetrisestä jalavan rungon palasta. Tuttava arveli sitä hyväksi materiaaliksi omalle tuttavalleen, sorvaukseen ja muuhun veistohommaan, mutta jotenkin puun ja tekijän aurat eivät kai kohdanneet, kun asiasta ei sitten sen enempää puhuttu. Runko oli minulle liian painava liikuteltava tuoreena, joten siitä muodostui este ruusupenkin tienoon ruohonajolle. Pari nuorta kun nyt hieman käännähti, pökkelö oli jo ilmassa. Pantiin se siihen lähelle, kuusen alle, koska siinä ei leikata ruohoa kuin sirpittämällä. Nyt pääsee taas ihailemaan neilikkaruusuakin polkua myöten!

Tämän kesän yksi projekti on vielä toteutumatta, pitäisi toteuttaa päivä klapien saamiseksi pihaan. Kuntoni ei kuitenkaan toistaiseksi ole päässyt ajatusta pidemmälle, kun niiden siirtoon saisi olla pari päivää kuivaa, ja sellaista ennustetta ei ole ollut näköpiirissä. Soittelin tänään puun toimittajalle. Ehkä se nyt ennen syyssateita tapahtuu, ehkä jo huomenna, koska silloin ei pitäisi sataa.