torstai 24. huhtikuuta 2014

Kevätpuuhia

Koivulla on meneillään pitkien keltaisten norkkojen aika, sniff, sniff.
Eletään vielä viileän korkeapaineen aikaa. Toki päivälämpötilat kohoavat, mutta illaksi karu perustotuus taas paljastuu, kun mittarin lukema lähenee nollaa. Viime yönä oli käyty -4 asteessa. Kahdeksan aikaan aamulla ollaan nollassa, kun tätä postausta aloittelen, mutta maanpinta on vielä pakkasella. Kaikki kuvat ovat tänään n. 8.30.
Vasta vapun aattona on ennusteen mukaan odotettavissa pientä muutosta sadepilven muodossa.

Hakkeet ovat päässeet jo laatikkokuivauksen asteelle, mutta risukasat odottavat edelleen polttoa, kun on kulovaroitustila, ja käy sen verran tuuli, että ns. maalaisjärkikin varoittaa. Eipä tässä ole kiire, muitakin askareita löytyy... Toki kevätkukinta on jo alkanut: krookukset, scillat, kevättähdet , jopa imikkäkin ovat kasvaneet sen verran vartta, että ne näkee jo kaukaa.

Ihania vieraita on ollut seurana jatkuvasti. Ullan, Jarin ja kissojen melkein viikon kestänyt aika vaihtui viime viikonlopulla Tellaan ja Helenaan, ja pääsiäislahjaksi sain pariksi viikoksi vieraaksi rakkaan nuorimman siskoni valtameren takaa. Sellaista ei olisi voinut toivoakaan! Nyt kun hänen matkalaukkunsakin kaikkien kommervenkkien jälkeen eilen saatiin taloon, ollaan kotiutumisessa voiton puolella.

Forsythian tilanne autotallin kulmalta tänä aamuna:kukkanuput jo isoja, ehkä avautuvat päivän lämmittäessä lisää.
Raijan sormet tahtoivat puutarhatöihin jo seuraavana päivänä, vaikka aikaero matkan takia vielä piti hänen elämäänsä epätahdissa. Eihän yksi nukuttu yö voi mitenkään korvata itään lennettäessä poisjäänyttä yötä, joka jää välistä väistämättä. Onneksi vieraille on muutakin virikettä, kuten kävelyä Lammaskalliolle ja Verkkorantaan, jossa Kaijakalliolle pesinyt joutsenpari on tämän vuoden uutuus. Pyhälahdellahan niitä on ollut jo aiemminkin, ja toki edelleen.

Viime talven vähät lumet ovat olleet harmina varsinkin vuorenkilville, ei ole minään talvena ollut näin paljon lehtitappioita, ja osa lehdistä on myös suoraan syöty. Kuka sitä on tehnyt on jäänyt näkemättä, mutta eipä taida olla muita vaihtoehtoja kuin jänis tai myyrät. Vain lehtiruoti on jäänyt lintulaudan tienoon vuorenkilpiin.

Jari vaihtoi autoni talvirenkaat tänä vuonna, ja auto sai perusteellisen kevätpuunauksen muutenkin, kun Ulla otti imurin. Eipä tuo vuoden ikäinen apulainen ennen imuria ollut nähnytkään. Nyt on kuin ajaisi uudella autolla!

Talvikamppeiden siirtäminen varastoon on kuitenkin nyt tehtävä, eilen pesin villahuivit, pipot ja hanskat. Viikonvaihteessa ollut Helena teki parasta kevätsiivoa yläkerran kaapissa, jonne talvivaatteet olivat menossa eikä mitään olisi mahtunut. Muutamasta pukupussista tehtiin UFF-kääröjä, kun katsottiin, mitä sinne olikaan vuosien varrella mahdettu viedä. Enpä enää montaa vaatetta muistanut olleen olemassakaan, kerran, kaksi pidettyjä.... Kenkäkassejakin tuli kaksi, ja kaikki matkasivat Helenan autossa keruukontteihin.

Ensi viikolla saamme seuraksemme lisää "hoitohenkilökuntaa", kun veli tulee vaimonsa kanssa, ja saamme vapuksi myös muita vieraita
.
Aiemmin kevättalvella kudotut saalit on saatu viimeisteltyä, mutta yksi sinisävyinen loimenosa on vielä kutomatta. Sillä ei ole nyt kiire. Eilen hain kotiin syksyä odottamaan myös puolivalmiit keramiikkatyöt, joiden lasituksia saan nyt mietiskellä rauhassa.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen tuossa tuokiossa

Nostin viikko sitten amppeleihin aikaa sitten hankitut narsissit ja Ulla laittoi sitten kahdelle muullekin ruukun alapinnalle, että edes jotain keväistä olisi.
Mutta itämaantietäjät Caspar, Melchior ja Balthasar eivät vieläkään olleet viitsineet kääntyä paluumatkalle Tatun kirjoituspöydän kulmalta, vaan olivat siirtyneet sievään suljettuun seurusteluryhmään ison pöydän katveikkokulmaan. Mikäs siinä olikaan jutellessa erikoiseksi kääntyneen talven omalaatuisista päivistä. Päivät olivat kuluneet ihan vanhoille papoille sopivasti.
Tänä aamuna viiden aikaan tuli hieman eloa tähänkin trioon, sillä ocicattien aamuralli teki uuden valtauksen pöydän takareunaa pitkin. Siinä pääsi koko äijäporukka hippaan mukaan, ja piankos herättiin kivaan kolinaan, kun ensin kupsahti Melchior ja sen jälkeen muutkin nokilleen.
Noin vanhat eivät päässeet auttelematta pystyyn, joten piti hieman avustella, ja kissakansa siirtyi hiljakseen taka-alalle, eihän sitä nyt tuommoisesta olisi tarvinnut ottaa nokkiinsa.

Tässä katoaa tänään kello kuusi juuri loput Ullan aamupuurosta parempiin suihin. Vain Ansa ei osallistu noin tavanomaisen ruoan syöntiin.
Arvaattekin, että kisut ovat tulleet viihdyttämään mummelia! Parasta, mitä tähän hätään nyt voisi keksiä, kun ilmat ovat edelleen olleet sitä samaa ja vain satunnaisia kevään merkkejä nähtävillä. Tein sairaalareisun viime viikolla ja nyt olla tökötellään toipilaana kotona, herroiksi. Toipuminen on jo edistynyt tähystelyreikien kutitusvaiheeseen, eiköhän se tästä... Ulla keksii uusia kiinnostavia ja kunnollisia vaihtoehtoja jääkaappini uumenista löytyviin purkinloppuihin, pakastimen lohkoperunapussi-vaihtoehtoon ei ole menty kertaakaan.

Nasu ja villatakki-matrassi...
Aamuvehtailun jälkeen kelpasivat kunnon nokkaunet! Pojat isossa sohvassa, minä pikkusohvassa ja Nasu tuolilla. Muut menivät Ullan sänkyyn...
Varsinkin nuorimmainen Gubbe on vilkas, ja sillä oli ollut juuri tuloa ennen kotona tyttöystävä, josta syystä sen hajut eivät miellyttäneet muuta omaa naiskatrasta ja meni ihan pari päivää, ennenkuin tuli parempi sopu. Leo taas on ihanan lempeä ja kaikkien suosiossa, kun sen viereen mahtuu torkuille useampiakin. Tyttökissat ovat tosi paljon pienempiä kuin kollit tässä rodussa.

Tien pintaa paikkailtiin melkein pimeään asti, ja aidanvieressä ollut kivikekokin lopulta nousi kuormaan.
Eilen käytiin ostosreisu Kausalaan illansuussa, ja juuri kotipihaan palatessa jälkeemme tulikin ajotien tukkeeksi iso kuljetusrekka, joka ryhtyi siinä iltapuhteiksi kunnostamaan kaapelinteon jäljiltä hieman kesken jäänyttä urakkaa. Kun hämärän saapuessa sitten menin katsastelemaan jälkiä, menikin aika rastaiden kuunteluun, kun laulua oli niin paljon esitettävänä. Sain hieman korviketta puutteeseen, kun kirkossa oli ollut sunnuntai-iltana Matteuspassio, jonne en jaksanut mennä. Ylläolevat kuvat ovat otettu äsken, kun taas on valoisaa.

Kevään tila Forsythian juurelta autotallin edustalla: muutama scillan lehti ja esikkojen alkuja...
On odotettavissa oikein keväisiä aikoja, kun pakkasöitä tulee olemaan selvästi vähemmän ensi viikolla (ehkei yhtään?), ja päivien ennustetaan käyvän jopa 15 asteessa. Kun kokeilin illalla aurausviittojen keruuta, niin vain yksi tuli saaliiksi. Ehkä sitten ensi viikolla...

Viikonvaihde olikin yhtä juhlaa, sillä 11 04 oli ollut 54-vuotishääpäivä, ja lahjaksi siis edellispäivänä operoimalla korjattua pitkää ikää. Kotiin tultua oli 13 04 Helenan 53-vuotisjuhlat, joten lahjaksi siis äiti vähän pidemmäksi aikaa! Tella hoiti arvokkaasti takapenkkiläisen kotiinkuljetuksen ja pusuttelut.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Samat kelit jatkuvat?

Aloituskuvaksi Urajärven uimarannan jäätyneet vedet, eilispäivän näkymänä.
Katselin edellistä postausta noin kolmen viikon takaa, eivätkä ilmat juuri ole siitä muuksi kääntyneet. Yöpakkasia koetaan, ja päivällä lämpö kipuaa hieman plussalle. Tuulet puhaltelevat kylmältä suunnalta. Parina viime päivänä on käyty +4 asteessa keskipäivän aikaan, ja satunnaisina voittoina aiempina päivinä lähelle kymmentäkin, mutta näyttääpä seuraavan 10 päivän sääjakso olevan edelleen sitä samaa.

Ulkomaailman valon määrä on kyllä paljon lisääntynyt! Onhan kevätpäivän tasauskin sattunut jo pari viikkoa sitten. Tella kävi jättämässä niihin aikoihin pienet karvamuistot vierashuoneen uusille patjoille.
Muuttolintujen etujoukkoja on kuitenkin saapunut, kuten peippokoiraita ja rastaita, auringonkukan siemeniä tutkimaan. Kuulin veljeltä eilen, että Merenkurkun rannikolla oli jo havaittu tuhansien hanhien laumoja matkallaan.

Kävin ostamassa vajaat viikko sitten tarjouksesta pihalle pantavaksi narsissiruukkuja, mutta niin vain ne ovat juuttuneet sisätilojen puolelle toistaiseksi, kun amppeliruukkujen talvinen sisältö ei ole vielä irronnut pois nostettavaksi.

Kudelankavarastojen pitää olla leveillään, jotta niiden eri laatuja muistaa olevan olemassa. Enkä näitä vieläkään saa loppumaan...
Lankakätköjä purkaessa löytyi ties kuinka vanha nami-aarrekin, Carmolis. Ja kenenkähän jäljiltä? En ainakaan itse muista tuollaisia ostaneeni...
Niinpä kevätaskare, saaliloimien työstäminen on ollut pääasiallisena hommana, ja olen jo edennyt toiseenkin loimeen, kun ensimmäinen ruskeapohjainen tuli valmiiksi viime viikolla. Nyt on menossa sinisävyisiä töitä, kun loimeen sellaisia löytyi. Niitä on tulossa yhteensä neljä, ensimmäisestä tuli Islannin matkan muistoja parin vuoden takaa.
Saalien teko on tosi palkitsevaa puuhaa! Näennäisesti aika toivottoman näköisistä lankanyssäköistä putkahtaa ihan viihtyisiä töitä, vaikka siitä kutoessa itse koko ajan epäilee, että tuleeko sutta vai sekundaa...

Jotta työ yläkerrassa luontuisi, sinne pitää kuitenkin saada siedettävä lämpötila lämmittämällä pohjakerroksen uuneja, joten jo aikaisin aamulla on siis kipiteltävä muutaman kerran siellä puita lisäämässä. Mikäli sattuu vähemmän pilviä, iltapäivän aurinko kyllä huolehtii loppulämpimästä, ja piipputiiletkin huokuvat lämmintä. Kutomapäivät ovat pitkiä, kun alkaa lämmittää, ei sitten kannata jättää saatua tulosta käyttämättä.

Piikittömien risujen haketuksella tulee taas sopivaa leivinuunin ruokaa, kun se kevättuulilla kuivuu. Tiistaina jo olinkin mennä hommiin, mutta alkoi sadella lunta, kuten muuten eilenkin. Kuva on viime lauantailta, kun oli kevään paras pyykkipäivä.
Uusin hankinta on tämä oranssityvinen koristus, oksasaha, jonka terän pituutta voi säätää. Se on hyvä, jos sahaa ihan maan rajassa. Kuvassa ovat myös tosi mainiot Raijan hankkimat työkäsineet, josta ruusunpiikit eivät juuri mene läpi! 
No hieman olen ehtinyt pihamaallekin risusavottaan, mutta haketuskone vielä kaivaa lähtökuoppiaan, kun tuntuu, ettei oikein tarkenisi seisoskella pihalla tuulessa. Ostin Agrimarketin tytöltä aika hyväntuntuisen oksasahan, joka on ennen muuta terävä, ja isompien tynkien sahaus tuntui käyvän näppärästi.

Kesäpäivät tulevat kuitenkin lähemmäksi. Muistutksen siitä sain pari viikkoa sitten, kun musiikkijuhlien Reijo soitteli, ja varmisteli kesäkuun majoitustiloja taiteilijoille.....