maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluaaton tunnelmia

Joulurauha on äskettäin julistettu. Joulutoivotuksin kulkevien naapureiden vierailut ovat ohi, ja Tella vetäytyi haukkumisurakan jälkeen sohvalle köllöttämään. Kynttilänliekit lämmittävät. On rauhaisaa.
Ulkona tuiskii lunta, ja kova tuuli pudottelee puhtaita lumimöykkyjä puiden oksilta. Luulin aamukävelyllä koiran kanssa ollessa siksi näkeväni harhoja, kun maa näytti paikoin kuin valaistulta, ja väistimme monta kertaa tien sivuun odottamaan autoa, kunnes tajusin, että maa itse oli paikoin eri värinen, vitivalkoinen. Ei silti, jo kahdeksan aikaan oli kyllä melko lailla kynttiläintuojien liikennettä hautausmailla, vaikka aika moni oli jo eilisiltaan mennessä ehtinyt tuomaan valopisteensä. Onneksi on näitä monen päivän kynttilöitä, niin että jouluaaton hankaloilta liikenneruuhkilta vältyttäneen jatkossa kokonaan.
Tässä kuussa ei ole ollut yhtään suojasäätä, eikä sellaista näytä ennusteissakaan olevan odotettavissa. On aika tavallista, että itäinen arktinen ilmamassa viipyy saavuttuaan useita viikkoja, jopa lähelle kahtakin kuukautta, jos oikein hyvin sattuu. Lunta on kyllä saatu jo aivan entisten määrien tasolle, kun suoja ei ole latistanut pohjia. Tella saa auratulla parkkialueella hypätä metrin korkuisen lumivallin päälle, ja mikäs on mennessä, kun linko tiivistää lumen ja muuttaa tienvieren hankea paikoin koiraa kannattavaksi. Hyppääminen onkin suurta huvia, ja palkintokin voi odottaa, nimittäin jänisten käynnin muistot, koiran "ranskalaiset pastillit" eli papanat, jotka napsitaan parempiin suihin heti ja kaikki.
Talo on pysynyt lämpimänä, kun kovia tuulia ei juuri ole ollut, ja olen tietysti vuorannut vetoisat ovenkohdat ylimääräisillä peitoilla, niin että tarkenee sukkajalalla. Vanhemmaksi tultua on ruvennut tuntemaan enemmän vetoisuutta.
Tuossa kuvassa on hevoskastanja, joka kuulemma oli pari päivää sitten harmaapäätikan istumapuuna. Niinpä piti vielä tänään käydä aamusta kaupassa, että sain kunnon talipötkylän hankituksi ja aion panna sen tuohon puuhun. Sen alaoksille vielä jotenkuten yltää vaikka pääseekin kahlaamaan! Tellakin sai maksalaatikkonsa, että tulee kunnon joulu hänellekin.

Äsken tuli mieleen lapsuuden aika tässä talossa, ja valmistautuminen jouluaaton juhlahetkeen, joulupukin tuloon. Oli oltu saunassa nopeasti, sillä sen jälkeen piti vielä pukea pyhävaatteet päälle. Niinpä laamapaidan päälle sukkanauhaliivi, raidallisesta flanellista, jalkaan flanelliset luukkuhousut, jotka kiinni liivin sivu- ja etunappeihin. Sitten puuvillaiset pyhäsukat, niissä ylhäällä nappi, johon liivin sivulla riippuva sukkanauhan reikä pujotettiin, jotta sukat pysyivät ylhäällä. Pian sitten jouluksi saatu uusi mekko päälle ja isän tai äidin kammattavaksi, että varsinkin jakaus tuli suoraan. Tuo jakauksen teko oli melkein harras toimitus? Pian löytyivät jotkut kengätkin jalkaan. Meillä ei silloin oltu sukkasillaan sisällä, vaikka en nyt muista, millaiset olivat sisäkengät. Ei ainakaan mitään kevyitä tossukoita, niitä tuli markkinoille vasta 1950-luvulta alkaen. Vanhimmat lapset olivat yleensä isän saunotettavia ja hoivattavia, sillä aikaa kun äiti pesi nuorempia lapsia saunassa.
Tykkäsin paljon eräästä sukkanauhaliivistäni, johon äiti oli saanut Hyvinkäältä sisarensa Impin lähettämiä kangaspaloja, tummanpunaisilla raidoilla kudottua flanellia. Siitä oli jäänyt ommellessa pienen kämmenen kokoinen pala, jonka sain omiin askarteluihini. Muuta flanellista ei tullutkaan, Elsan ompelusaineet lienevät olleet niitä korjauspaloja, joita tehtaalta tuli. Sisar Impihän oli taideparsija Hyvinkään tekstiilitehtaalla, ja hänen työnsä oli korjata kaikki, mikä voitiin korjata. Jos ei millään voinut revennyttä kangasta tehdä myyntikuntoiseksi, niin pikkupala silpaistiin pois. Pertille tuli yhdestä palasta vihreäraitainen, Pentille siniraitainen liivi. Pojillakin nimittäin oli luukkuhousut ja pikkupojilla sukatkin sukkanauhoin.
Saamistani kangaspaloista tuli yleensä nukenvaatteita tai vuodevaatteita. Nukke oli itse tehty, noin sormen kokoinen, joten sen vuodekin oli tulitikkulaatikko, ja tyyny oli kaksinkerroin taitettu pieni kangaspala. Istuin yleensä ruokapöydän alla näpräilemässä ompeluksiani, koska leikin tilantarve ei ollut suuri, enkä halunnut osallistua mm. painiin, jota veljeni harrastivat.
Joulupukilta ei niinkään odotettu lahjoja, vaan sitä, tuleeko piiskaa, sillä pukilla oli aina vitsaluuta vyötäröllä. Niinpä pelkäsimme pukintuloa, eikä puhettakaan, että kukaan olisi pyrkinyt vieraan syliin istumaan! No onneksi ei tullut piiskoja, mutta ainakin piti aina laulaa, ja kauhuisena ei se laulu kovasti helkkynyt.

Pikkulasten leikit ovat viime päivinä olleet mielessäni muutenkin, sillä Ylöjärvellä perjantaina kadonnut pikkupoika, vasta 8-vuotias, löytyi eilen kuolleena romahtaneesta lumiluolasta, jonka lapset olivat tehneet aurauskasaan. Voi surku häntä! Lapset keksivät kaikenlaista, mekin yritimme ryömiä tierummun läpi maantien alta, mutta omalta kohdaltani se jäi alkuun, ja tulin kiireesti takaisin. Mutta kauhu-unet sinne jäämisestä vaivasivat monena vuonna. En muista, menikö kukaan muukaan sieltä läpi. Kukahan olisi saanut esiin, jos olisin juuttunut putken keskivaiheilla?
Kovimmat pakkaset taitavat olla tältä erää ohi, joten siis on tiedossa taas lumisateita. Toivottavasti ajokelit eivät ole aivan kauheat huomenna, kun "nuoriso-osastomme" Lohjalta pikkuvauvan kanssa suuntaa itä-Suomeen. Toivon heille hyvää matkaa. Ja kaikille lukijoille myös hyvää joulua!


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Huh mitä myräkkää!

Kun kesä ja syksy olivat niin märkiä, niin eipä sitä taustaa vasten ole ihme, että luntakin saadaan nyt roppakaupalla. Sitä on tullut yli viikon, lähes tauotta siitä lähtien, kun tulin Lohjan reisusta. Auton kuva on eilisaamulta, vuorokaudessa oli tullut melkein 20 cm:n peitto auton katolle. Kaikki muut kuvat ovat tältä aamulta hieman ennen puolikymmentä. Nietokset ovat kasvaneet polkujen varsilla jo puolimetrisiksi, vaikka heitän lumet kauemmaksi. Tuuli kasaa sataneet lumet isoiksi kinoksiksi juuri polkujen pohjalle. Siitä lapioimista riittää.
Sinistä taivasta on ollut esillä pilviverhojen lomassa alle kaksi minuttia yhteensä, joten eipä meidän seutu juuri kaamospaikoista ole eronnut. Ei ole ollut suojasäätä, joten kevyt pakkaslumi jää maahan paksuksi villapeitoksi ja on hyvä eriste maahan marraskuun loppupuolella piilotetuille tulppaaninsipuleille. Tellalla on ihanaa, kun voi aina heittäytyä polun sivuun hyppimään! Mutta vähän hirvittää siellä asiointi, niin että tarpeet tulee tehtyä auratun polun syrjille.
Forecan pidempi sääennuste, 10 päivää näyttää, että samanlaista ilmaa jatkuu yli joulun, ja lunta tulee, mutta yöt muuttuvat kylmemmiksi jo pian, kaikki alle -10. Päivätkin koko ajan pakkasella. Sääkartoilta näkee, että arktinen ilmamassa, jonka yleensä pitäisi olla pohjoisen suunnassa, onkin nyt Venäjällä etelä-Eurooppaan asti, ja kun Atlantilta tulee kosteampaa meri-ilmaa, saderintama muodostuu etelästä pohjoiseen. Koko maanosamme saa nyt paljon sadetta ja paljon lunta. Tellan talvitakillekin tulee käyttöä, kun menee kylmemmäksi vielä. Tänään se oli ensimmäistä kertaa, ja kyllä riitti piehtaroimista!
Lumi on kuitenkin tullut melko sulaan maahan, sillä kun otan polun varresta ihan pohjalta, lumi on siinä hieman kosteanoloista. Teemu sanoikin jo viikolla, että linkoaminen on haasteellista roudan puuttumisen takia, kun iso kone tuppaa painumaan liian syvälle ja ryöpyttää tien pintamaatkin. Siksi pohjaa pitää ensin ajaa isoilla pyörillä kovemmaksi paakuksi.
Onneksi ei ole sattunut työ- tai muita tapaturmia, että olen voinut reippaasti mennä lapion varteen. Perjantaina tein ihan kolme urakkaa, ja lauantaiaamusta taas uusiksi, koska yönkin satoi. Olisi pitänyt eilenkin olla kolmesti lapionvarressa, mutta illan viimeinen jäi, kun tuuli on ollut niin kovaa, että rupesi palelemaan.
 Ihme kyllä, vaikka on tuullut ihan 12 m sekuntivauhdin puuskia, niin lumet eivät ole pudonneet kuusista tai männyistä, jotka nekin nyt ovat kuin Lapin maisemista haettuja. Jäätyneet oksat eivät niin vaan näytä liikkuvan. Ihan alaoksilta yltää maasta käsin karistelemaan.
Lumitöiden takia eivät kutimet ehdi edetä niin kuin toivoisi, sillä lapiota puristaessa sormet paksunevat, sukkapuikko ei niin hyvin pysy kädessä. "Uffelle" olen alkanut tehdä suomenruotsalaisen syntyperän merkiksi sinikeltaista villatakkia, mutta täytyy vielä käydä Korialla, kun sininen lanka ei riitäkään. Toista etukappaletta ei tule, ennenkuin tekee Korian reisun. Yksi vaaleanpunaisen kirjava sukka tuli valmiiksi eilen, se oli alettu jo Lohjalla.
Ulla oli pannut postin kuljetettavaksi mukavan syntymäpäiväyllätyksen, se oli lahjakortti päänhierontaan, joten olihan se pian käytävä lunastamassa, ja ajaa köröttelin torstaina jo aamupäivästä Kausalassa! Oli rentouttava tunti, ja lopuksi vielä lämmistä inkivääriteetä. Kiitos! Opin samalla keskustellessa, että on olemassa myös Kajava-hieronta, suomalaisen kehittämä.
Torstaina oli myös kauden viimeinen ompelukerho, sain siellä tehtyä kaksi pikkupojan varoiksi aiottua peittoa, ja se oli mieluista, kun sain käyttää saumuria. Kaksinkertaisesta fleecestä tehdyssä vaaleansinisessä peitossa on vanua myös. Ajattelen, että se on hyvä talviautoilussa, ja siksi reunat ovat ohuemmat. Vanutiiviste on kierrätysmateriaalia, sillä Annin päiväpeittoa korjatessa otin irti kaitaleen peiton toisesta päästä. Kun korjaukseen tarvitsin vain päällimmäisen kerroksen, loput materiaalit tulivat käyttöön tässä.
Vaihdoin Lohjalta kotiin tultua ihan talvimatotkin, mutta viikolla oli taas mattojen vaihtoa, sillä Helena tuli tiistai-iltana Tella mukanaan. Tella oli saanut jostain ihmeestä ripulin, jonka oireita ilmeni keskiviikkoiltana, ja kun torstaiaamuna heräsin, karu totuus paljastui. Viisi tuvan ja peräkamarin mattoa oli saanut läimäreitä. Niitä sitten aamutuimaan puhdistelin ja vein matot vielä pakkaslumelle hapettumaan ja tuulettumaan. Prosessin mentyä istuin aamukahville, mutta kun olin sattumalta paljasjaloin, huomasin, että myös pöydänaluksen matot olivat saaneet pissalätäkön, joten kolme mattoa meni muiden lisäksi pihalle. Kahvi ehti jo jäähtyä!
Onneksi varastossa on mattoja, vaikkei loppukesällä ollutkaan säätä matonkuivatukselle. Löytyi Emmille tehdyt isohkot matot, jotka toivat siitä ohimennessään ihan joulutunnelmaa tupaan, joten aamupäivän aikana haeskelin sitten joululiinatkin, kun rupesi siltä näyttämään. Yksi uusi saali täydensi joulun lämpimät värit.

Joululiinoja haeskellessa löytyivät eteisen vaatehuoneesta Lohjalle aiotut hienot vaahteranlehtiseppeleet, joita ei muistettukaan panna autonkyytiin keskiviikkoaamuna!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Pikkujouluilua

Eilen huomasin, että seinäkalenterin Marraskuu oli vielä vaihtamatta Joulukuuksi, vaikka oli viikko jo eletty uutta kuukautta! Kaikenlaista touhua tulee, kun leudosta syksyisestä lähdöstä palaa paukkupakkasen ja lumen aikaan. Yläkertakin oli päässyt jäähtymään aika viileäksi, kun ovea ei oltu avattu pariin viikkoon, eikä pohjakerroksen uuneja lämmitetty. Loppuvuosi näemmä onkin erilainen kuin viime vuonna, sillä lunta on satanut lähes päivittäin, eikä tosiaan tarvitse miettiä, mitä tekisi, kun aina on mahdollisuus mennä lapioimaan! Lunta näyttää 10 päivän sääennusteen mukaan olevan odotettavissa melko usein, ja alkanut pakkaskausi jatkuu ainakin lähelle joulua. Ensimmäiset kolme lumikuormaa piti jo rapistella pihapuista pois, kun oksat olivat jo liian ison painon alla. Lyhdytkin olivat hautautua, niiden ympärille ja alle piti kaivaa tilaa. Lumi on onneksi ollut pakkaslunta, se on melko kevyttä luoda ja irtoaa lapiosta vaivoitta.
Naapurin uusi portti on varmaan kohta myös käytössä, kun Vierulantien lumet linkoutuvat toiselta puoleltaan Lepolanmäkeen. Sovin tänä aamuna Teemun kanssa, että linko hengähtää portin kohdalla, että polku pysyy helposti kunnostettavana.
Viime vuonna kylmyys ja lumet tulivat monta viikkoa myöhemmin. Silloin oli murheellinen vuoden loppuaika, kun oli Wilman hautajaiset, ja hauta tuli tehtyä ihan sulaan maahan marjapensaan paikalle. 22. päivänä vasta lunta alkoi sadella, kun Helenan kanssa teimme tätä viimeistä palvelusta. Tiitun hautaaminen oli tammikuun alkupäivinä, ja silloin kyllä oli pieni lumipeitto, mutta toisen pensaan paikalle oli uusi hauta vielä helppo saada aikaiseksi. Tänä jouluna taitaa olla iloisemmat tunnelmat.

Kotiinpaluun jälkeenkään sukkapuikot eivät ole levänneet, sillä monta sukkaparia pitää jouluksi valmistaa. Ensimmäiset 3 paria jäivät Lohjalle, seuraavat lähtivät Tampereelle itsenäisyyspäivänä, kun Ulla ja Jari vierailivat pikkujouluajelullaan täällä. Kisut eivät olleet matkassa, kun niillä oli hiljattain ollut muu tilaisuus olla auton kyydissä. Joulupaketti valtameren taakse on myös pitänyt postittaa. Olen ollut sukkien kutomatöissä pitkin syksyä, puikkojen liikuttelu on luontevaa sisäoloissa. Varastoja pitää olla aina!
Vielä en ole ripustanut jouluvaloja, taitaa mennä myöhempään. Talveksi pitää kyllä panna enemmän mattoja lattioille, että jalka tarkenee. Sen verran olen tehnyt joulusiivoa, että vieraskamarin sängynalunen on tyhjennetty sinne kertyneestä punaisesta koirankarvasta, sitä tuli ihan kaksi rikkalapiollista, vaikka alusta oli pakattu täyteen sängynaluslaatikoita. Siitä tulisi kiva talvipesä parille linnulle! Moni tuollainen erä, jonka olen vienyt pihalle tarjolle, on kyllä mennyt hiirenpoikasille lämmikkeeksi, sillä niitä on sitten kesällä löytynyt nurmikko- ja kitkemistöissä.
Olin eilen illalla omalla kylällä ainutlaatuisessa pikkujoulussa. Sain nimittäin naapurin Päiviltä kutsun tulla varaäitinä mukaan Hahkijain tilaisuuteen, jonne oli kutsuttu myös omaiset. Juhlaa vietettiin seurakuntatalon kahvitteluhuoneessa, joka nykyisin on ilmalämpöpumpun ansiosta hyvin lämmin tila, ja se on hyvin kodikas, kun yli kolme metriä korkeita seiniä verhoaa puupaneli ja ikkunoissa on isot appelsiininkeltaiset verhot. Tapsuttelin sinne hautausmaan poikki lumisateessa, kun kävin vilkaisemassa samalla, että Tatun ja Elsan haudan kynttilä vielä jaksoi palaa. Monella muullakin haudalla oli valoa. Joillakin on jopa led-kynttilöitä.
Ohjelma oli perin normaali, oli puhe, laulua, soittoa ja syömistä. Ja joulukuusi. Mukana oli joukko lapsia, joiden suurta huvia oli kirmailla ympäri pitkää pöytää, tila taatusti oli omaa kotia suurempi. Myös oli varattu askartelupaikka, jossa sokerikuorrutuspursolla liimailtiin ranskalaisia pastilleja piparien päälle. Kekseliäimmät tekivät karkeista ihan torneja, kun varatut piparit olivat kaikki tehty yhteen kertaan. Nuorin vieraista oli vasta n. 10 päivän ikäinen poikavauva, joka uinaili omassa kantokopassaan koko kestin ajan, vaikka isojen ja pienten mekastusta riitti yllin kyllin.
Juhlan teki ainutlaatuiseksi sen kestitys, jossa ei ollut mitään tavanomaista. Enpä ole noin maittavaa ateriaa syönyt kai koskaan, ja mikä parasta, ei ollut lainkaan ähky olo, vaikka en tyytynytkään yhteen lautaselliseen! Ruokien esittelyssä sanottiin, että se oli koostettu skandinaavisista jouluperinteistä. Niinpä meillä oli mm. fasaanipataa, mustaa makkaraa, haudutettua hapan- ja punakaalia, lohta eri muodoissa, säilöttyjä sieniä ja salaattia. Lihapullia ja nakkeja sekä perunoita oli kait lasten takia pöydässä. Jälkiruoaksi tietysti kahvia, kuivia kakkuja ja pipareita, ja halukkaille maisteltavaksi itse tehtyä vadelma-kirsikkalikööriä. Ihan ylenpalttista minun mielestäni. Kiitokset taitaville käsille ja kekseliäille päille!
Kaikki ulkokuvat on otettu tänään klo 11.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Taas ollaan lumen valtakunnassa

Alapihan kriikunat osaavat hienosti kantaa lumikuormaa, kun niiden oksat haarautuvat aika vaarasuorasti. No, tiettyyn rajaan sekin käy, mutta viime talviset kuormat olivat liikaa. Kriikunoita joutui kaatamaan keväällä koko toisen rivin, kun eivät oienneet.
Jouluun on vain kolmisen viikkoa, ja talvi tuli odotettuun aikaan. Viimeistään joulukuun alussa on useimpina vuosina oltu samoissa näkymissä kuin nytkin, ja nämä lumipeitot ovat tulleet viime viikonvaihteen tienoilla koko etelä-Suomeen. Pakkasta on päivälläkin -15. Olin Lohjan reisussa ihan kaksi viikkoa, lähtiessä maa oli musta ja ilmat sen mukaan, mutta nythän taas muistetaan, mitä on olla, kun kylmä kurkistelee ovenraosta. Aloin kotimatkan teon iltapäivällä, sillä kiersin hieman eli Janakkalan hautausmaan kautta viemässä itsenäisyyspäivää varten monen päivän kynttilät siellä olevien poikien, Maurin ja Bernhardin haudoille. Aurinko juuri laski, kun kävelin upeassa talvimaisemassa hautausmaalla. Kookkaat pihtakuuset, joita siellä hautausmaalla on paljon, säkenöivät appelsiininvärisessä valossa. Aivan uskomatonta.
Siitä eteenpäin matkaa tehtiinkin lisääntyvän pimeyden ja pöllyävän lumen vallitessa, joten kaikki ajoivat hiljakseen, ja ihme kyllä Lahti-Kausala välillä ei minuakaan kukaan ohittanut, vaikka tultiin iltapäiväruuhkan aikaan.

Lohjalla olisi voinut viipyä pidempäänkin, kun katseltavana oli lähes päivittäin tyttärentyttären hurmaava pikkupoika, joka eilen täytti yhden kuukauden. Harmi, kun kamera unohtui kotiin lähtiessä, mutta onneksi en ole suvun ainoa kameramies. Saan kuvia myöhemmin.  Asuin tyttären kodissa, joka oli ilahduttavan vedoton tähän taloon verraten. Ja tuliteräuudessa kodissa on tietysti mukava viettää aikaa. Paikka oli Lohjanharjun länsirinteellä ja sen verran metsän keskellä, että pihalla näkyivät ensimmäisten lumien tultua parit pupunjäljet. Onneksi oli ompelukone ja kudinpuikot mukana, niille riitti hommia, kun Tellan kanssa kävelyjen väliin jäi runsaasti aikaa.
Petteri tulee kotoaan ensin tuohon ison kuusen alle ja tarkistaa tilanteen. Jos kaikki on OK, niin alkaa sipsuttaa taloa päin ja rakennusten välisestä solasta sitten ylös. Kohde on senjälkeen yleensä Hutrin piha, jossa Petteri on tottunut pyörähtämään.

Kaikki kuvat ovat tänään puolen päivän aikaan otettuja. Nyt sopii Petterin sipsuttaa polun mäki ylös, eikä maha kastu, kun on lumityöt tehty!

Kotipiha oli parinkymmenen sentin hötölumen peitossa, alapihalle näyttivät vievän vain naapurin Petteri-kissan kahlausjäljet. Sirukin oli kulkenut vain tiellä, jota oli jo aurattu. Niinpä tämän aamun ensi hommia oli lumilapion esiin kaivaminen ja pikku voimistelu sen kanssa, että polut tuli tehtyä. Samaan aikaan alakerran uunit lämpisivät kevyesti, kun ei sitä oltu pariin viikkoon hoidettu. Kohta menen virittämään toiset lämmityspanokset.
Tänään olen käynyt jo kahteen otteeseen Kausalassa, sillä aamuisen ostosten teon yhteydessä sain varattua ajan tukanleikkuuseen samalle päivälle, joten nyt on kaikki hoitoa vaatineet hommat saatu järjestettyä. Muonantäydennyksiä piti hankkia linnuillekin, olin kyllä lähtiessä pannut paljon talipalloja keinunkaareen, mutta ahkerina oli oltu! Myös siemenlauta oli tyhjillään. Tatun ja Elsan hautakynttilä on jo pantu palamaan.
Etupiha oli upea, sillä lumi on kovin kevyttä ja verhoaa vain pienellä painolla sen kasveja, varsinkin rapunpielen maksaruohot ovat kuin lumipalloja. Kohta pitää poistaa lumihuput kynttilälyhtyjen päältä ja panna valoa niiden mökkeihin.