Pikkujouluilua

Eilen huomasin, että seinäkalenterin Marraskuu oli vielä vaihtamatta Joulukuuksi, vaikka oli viikko jo eletty uutta kuukautta! Kaikenlaista touhua tulee, kun leudosta syksyisestä lähdöstä palaa paukkupakkasen ja lumen aikaan. Yläkertakin oli päässyt jäähtymään aika viileäksi, kun ovea ei oltu avattu pariin viikkoon, eikä pohjakerroksen uuneja lämmitetty. Loppuvuosi näemmä onkin erilainen kuin viime vuonna, sillä lunta on satanut lähes päivittäin, eikä tosiaan tarvitse miettiä, mitä tekisi, kun aina on mahdollisuus mennä lapioimaan! Lunta näyttää 10 päivän sääennusteen mukaan olevan odotettavissa melko usein, ja alkanut pakkaskausi jatkuu ainakin lähelle joulua. Ensimmäiset kolme lumikuormaa piti jo rapistella pihapuista pois, kun oksat olivat jo liian ison painon alla. Lyhdytkin olivat hautautua, niiden ympärille ja alle piti kaivaa tilaa. Lumi on onneksi ollut pakkaslunta, se on melko kevyttä luoda ja irtoaa lapiosta vaivoitta.

Naapurin uusi portti on varmaan kohta myös käytössä, kun Vierulantien lumet linkoutuvat toiselta puoleltaan Lepolanmäkeen. Sovin tänä aamuna Teemun kanssa, että linko hengähtää portin kohdalla, että polku pysyy helposti kunnostettavana.
Viime vuonna kylmyys ja lumet tulivat monta viikkoa myöhemmin. Silloin oli murheellinen vuoden loppuaika, kun oli Wilman hautajaiset, ja hauta tuli tehtyä ihan sulaan maahan marjapensaan paikalle. 22. päivänä vasta lunta alkoi sadella, kun Helenan kanssa teimme tätä viimeistä palvelusta. Tiitun hautaaminen oli tammikuun alkupäivinä, ja silloin kyllä oli pieni lumipeitto, mutta toisen pensaan paikalle oli uusi hauta vielä helppo saada aikaiseksi. Tänä jouluna taitaa olla iloisemmat tunnelmat.

Kotiinpaluun jälkeenkään sukkapuikot eivät ole levänneet, sillä monta sukkaparia pitää jouluksi valmistaa. Ensimmäiset 3 paria jäivät Lohjalle, seuraavat lähtivät Tampereelle itsenäisyyspäivänä, kun Ulla ja Jari vierailivat pikkujouluajelullaan täällä. Kisut eivät olleet matkassa, kun niillä oli hiljattain ollut muu tilaisuus olla auton kyydissä. Joulupaketti valtameren taakse on myös pitänyt postittaa. Olen ollut sukkien kutomatöissä pitkin syksyä, puikkojen liikuttelu on luontevaa sisäoloissa. Varastoja pitää olla aina!

Vielä en ole ripustanut jouluvaloja, taitaa mennä myöhempään. Talveksi pitää kyllä panna enemmän mattoja lattioille, että jalka tarkenee. Sen verran olen tehnyt joulusiivoa, että vieraskamarin sängynalunen on tyhjennetty sinne kertyneestä punaisesta koirankarvasta, sitä tuli ihan kaksi rikkalapiollista, vaikka alusta oli pakattu täyteen sängynaluslaatikoita. Siitä tulisi kiva talvipesä parille linnulle! Moni tuollainen erä, jonka olen vienyt pihalle tarjolle, on kyllä mennyt hiirenpoikasille lämmikkeeksi, sillä niitä on sitten kesällä löytynyt nurmikko- ja kitkemistöissä.

Olin eilen illalla omalla kylällä ainutlaatuisessa pikkujoulussa. Sain nimittäin naapurin Päiviltä kutsun tulla varaäitinä mukaan Hahkijain tilaisuuteen, jonne oli kutsuttu myös omaiset. Juhlaa vietettiin seurakuntatalon kahvitteluhuoneessa, joka nykyisin on ilmalämpöpumpun ansiosta hyvin lämmin tila, ja se on hyvin kodikas, kun yli kolme metriä korkeita seiniä verhoaa puupaneli ja ikkunoissa on isot appelsiininkeltaiset verhot. Tapsuttelin sinne hautausmaan poikki lumisateessa, kun kävin vilkaisemassa samalla, että Tatun ja Elsan haudan kynttilä vielä jaksoi palaa. Monella muullakin haudalla oli valoa. Joillakin on jopa led-kynttilöitä.
Ohjelma oli perin normaali, oli puhe, laulua, soittoa ja syömistä. Ja joulukuusi. Mukana oli joukko lapsia, joiden suurta huvia oli kirmailla ympäri pitkää pöytää, tila taatusti oli omaa kotia suurempi. Myös oli varattu askartelupaikka, jossa sokerikuorrutuspursolla liimailtiin ranskalaisia pastilleja piparien päälle. Kekseliäimmät tekivät karkeista ihan torneja, kun varatut piparit olivat kaikki tehty yhteen kertaan. Nuorin vieraista oli vasta n. 10 päivän ikäinen poikavauva, joka uinaili omassa kantokopassaan koko kestin ajan, vaikka isojen ja pienten mekastusta riitti yllin kyllin.
Juhlan teki ainutlaatuiseksi sen kestitys, jossa ei ollut mitään tavanomaista. Enpä ole noin maittavaa ateriaa syönyt kai koskaan, ja mikä parasta, ei ollut lainkaan ähky olo, vaikka en tyytynytkään yhteen lautaselliseen! Ruokien esittelyssä sanottiin, että se oli koostettu skandinaavisista jouluperinteistä. Niinpä meillä oli mm. fasaanipataa, mustaa makkaraa, haudutettua hapan- ja punakaalia, lohta eri muodoissa, säilöttyjä sieniä ja salaattia. Lihapullia ja nakkeja sekä perunoita oli kait lasten takia pöydässä. Jälkiruoaksi tietysti kahvia, kuivia kakkuja ja pipareita, ja halukkaille maisteltavaksi itse tehtyä vadelma-kirsikkalikööriä. Ihan ylenpalttista minun mielestäni. Kiitokset taitaville käsille ja kekseliäille päille!

Kaikki ulkokuvat on otettu tänään klo 11.