Marraskuun puolivälissä

Alapihan tunnelmaa tänään auringonlaskun aikoihin....

Ilmat ovat jokseenkin viimevuotisen kaltaisia. Luntakin lienee odotettavissa lähiaikoina, tosin sääpojat ovat olleet epävarmoja Atlantin ilmamassojen liikkeistä. Lapissa lunta on ollut jo jonkin aikaa. Päivälämmöksi kirjattiin tänään  +5 astetta, samoin eilen. Tänään oli sitä paitsi mukavasti aurinkoistakin, kun saderintama sattui kulkemaan yön aikana. Aurinko nousee hieman ennen puolta yhdeksää, ja laskee jo ennen neljää, ei ole enää kuin noin 7 tunnin valoisa aika.
Katsoin almanakasta, että huomenna on kirkkovuodessa Valvomisen sunnuntai. Ilmankos on viime öinä valvottanut? Seuraava sunnuntai on Tuomiosunnuntai, ja sitten onkin jo Adventin ajat. Vietän myös edesmenneen appeni muistelua, koska huomenna on Einon nimipäivä.
Sain viikolla Janakkalasta suruviestiä, että Teuvo, entisen kouluni rehtori oli muuttanut manan maille ja haudattu hiljaisuudessa. Yksi toisensa jälkeen sitä mennään, aika moni on jo poistunut monikymmenvuotisista hyvistä työtovereista. En kyllä huomannut viikko sitten hautausmaalla Janakkalassa käydessä, että heidän sukuhautansa oli saanut uuden asukkaan.

Viikko sitten oli kissa-iloa talo tulvillaan! Kun koti oli jo tuttu aiemmilta vierailuilta, kissat asettuivat luontevasti entisiin muistamiinsa kivoihin paikkoihin, kuten Leo pohjakerroksen klapi- ja tarvikevarastoon, ja uusiakin paikkoja löytyi, kuten kangaspuiden ylin taso, jonne Tara voi mennä tarkkailemaan tilanteita peittojen päällä maaten. Tara onkin yleensä yksin, korkeintaan Leo kelpaa kaveriksi. Nuorimmaiselle eli Gubbelle pidetään aikamoiset motkotukset sähinöiden määrästä ja korvatillikoista päätellen, tällä kertaa Tara voitti jopa Ansankin siinä suhteessa.

Pojat sohvalla, vanhemmat tytöt muuten mukavasti! Tara päivysti ikkunapöydällä.

Ruokashow on aina yhtä ihastuttavaa suihketta, kissat häärivät ympäriinsä kaiken aikaa. Kun heräsin jo kuuden aikaan aamukahville, sainkin pian seuraa juustoviipaleista kiinnostuneista kissapojista ja Tarasta, jotka pitivät oikein hyvin puolensa sen herkun suhteen. Otetaan kahdella tassulla kiinni minun kädestäni, niin että varmasti se pala tulee pantua oikeaan osoitteeseen! Saa olla tosi nopea siinä ruokinnassa.
Samaa ei oikein voi sanoa meidän ihmisten tilaisuudesta, muikunkutujuhlasta naapurikylän ravintolassa Urajärven rannalla. Tuuletus oli talossa jostain syystä aivan pielessä, ja muikkujen paistosta syntynyt suuri savujen määrä tulvehti ravintolasalin puolelle, niin että katonraja oli jo aivan sinisenään savuja. Tietysti palovaroittimet huusivat sekä keittiössä että salin puolella! Lopulta saatiin ruokaa, melkein tunnin myöhässä ilmoitetusta, mutta laatu oli kyllä ihan odotettua eli hyviä ja rapeita kaloja oli tarpeeksi. Mister ja Miss Muikku kruunattiin tälläkin kertaa.

Puolilta päivin 12 11 puuha alkoi, eikä kaivurilta aikaa kulunut kaikkiaan puoltakaan tuntia, kun valokuitu upotettiin tiemaahan puolen metrin syvyyteen.

Sain tänään auringon jo laskiessa jollain lailla siivottua pensaiden jättämät aukot, ja itse kohteet ovat keolla ylempänä rinteellä kuivumassa. Aiemmin ei tällä tien sivulla ollutkaan koskaan aurausmerkkejä, mutta nyt laitoin, ettei linko liikaa pöllytä multia.

Kylällä on valokuidun upottaminen edistynyt hyvää vauhtia! Oman tonttini kaivuuhommat tulivat jo alkuviikolla, ja samalla sain pyytämäni avun, eli norjanangervojen rivi ylös, koska se on ollut liian lähellä tietä, ja siksi piti leikata vuosittain kuin pensasaitaa. Lähinnä sain niistä aikaan luutia. Kasvimassaa on möyhennetty kirveellä ja voimasaksilla, että mullat karisivat pois ja pensaat sai siirrettyä naisvoimin kekoonsa odottelemaan sopivia nuotiopäiviä joskus ensi vuonna.
Olin ajatellut aiemmin, että vain siirtäisin pensaat kasvamaan muualle, mutta juuriston iso koko ja paino esti niitä liikuttamasta. Ehkä pari pensasta pannaan uudelleen kasvamaan, mutta harkitsen sitä vielä. Sinivuokon ja scillan taimia löytyi paljon taloa lähimmistä pensaspaakuista.
Pitää nyt tuumata, miten tuon tien yläreunan jatkossa laitan. Olen miettinyt matalaa muuriakin, mutta lieneekö se järkevää? Ehkäpä perennojen siirtoja muualta, puita ja pensaita siinä on jo tarpeeksi.

Pihakujamme entinen oja sai loppuviikon puolella kaivurin käsittelyt, kun sinne pantiin valokuitu Rytikankaalle.

Ojan pohjalta nousseet muhkeat kivet on koottu maantienvarteen odottamaan poiskuljetusta. 

Viime sunnuntaina vieraiden lähdettyä menin illan viihteeksi käärimään saaliloimen tukille, ja sain sen maanantaina niisityksi. Laitoin monta kertaa aiemminkin käyttämäni mallin, jossa tummempi lanka muodostaa (sekä loimesta että kuteesta) palttinaisen taustan, ja sitä vastaan kuteen ja loimen värilangat muodostavat pieniä "tähtösiä". Muut kutomisen valmistelut tulivat tehtyä tiistaina illan mittaan loppuun, kun pensashommat alkoivat olla liikaa.

Viisi oranssien muodostamaa poikkiraitaa kolmen punaisen pystyraidan kentässä, siinä resepti tälle....

Nyt on jo toinen saali tekeillä, ja tuntuu hyvältä kutoa, joten varmaan saan nämä projektit aika pian pois, kun ulkotöitä ei juuri ole ensi viikolla., vain kompostorin tyhjennys odottaa. Loimesta on tehty tulemaan neljälle saalille sopiva mitta.

Pihan syyskoristelut tuli tehtyä myös tänään, katkoin liudan kuusen ja tuijain oksia koristamaan kulahtaneita näkymiä etupihalla. Alapihalle pantiin ledvalojen nauha jo viikko sitten lumimarjapensaaseen kuten ennenkin, se valaisee sitä puolta ihan tyydyttävästi!