lauantai 16. huhtikuuta 2011

Huhtikuu puolessa välissä

Viime yönä ei oltu enää pakkasella, ja koko viikonlopusta on ennustettu loistavaa mökkeilyreisujen aikaa, samalla pelätty, että kansa suunnistaa mieluummin keväästä nauttimaan kuin innostuu kansalaisvelvollisuudesta vaaliuurnilla. Kun tepsuttelin noita kolmea aamulenkkiäni kunkin koiran kanssa vuorollaan, huomasin, että lähimmän kuusimetsikön pohja oli menettänyt jo kaikki lumensa, enää sitä oli aurauspenkoissa. Tämän tontin takaosassa olevan ison vaahteran alus on myös muuttunut lumettomaksi, muualla valkoista vielä riittää.

Muuttolintujen määrä on vankistunut, nyt on peippoja äänessä kerrallaan jo toistakymmentä, hiljaksiin helistelevä punarintakin kuului tänä aaamuna, samoin joitakin räksyjen kommentteja. Mustarastaat vetelevät säveliä jo aika hyvin huiluillaan, ne tavallisesti iltalenkkien aikaan. Naapuritalon terijoensalavasta heittäysi lentoon neljän kyyhkysen parvi, olivat varmaan olleet siinä yötä, ja tekivät monta kaarrosta ilmassa, ennenkuin uskalsivat takaisin, koska Wilman vauhti ei ollut niitä nopeimpia sillä kohtaa. Kiva torkkumispaikka linnuilla siinä, kun oli lintulauta ruokineen ihan oksiston vieressä! Kotiinpäin tulo sujuu aina rivakammin, kun muiden koirien postaukset on jo luettu. Lammen naurulokkien määrä on lisääntynyt, niitä on selvästi enemmän, ehkei kuitenkaan vielä viittäkymmentä.

Omalla kotitontilla sattuneet actionit kiinnostavat nyt kovin, siellä olisi hommia lapionvarressa ja voimasaksia käyttäen. Arboretumin kaadetut puut ovat käyneet klapikoneen luona kylässä ja palanneet lähtösijoilleen, ja toivomani kivimurske on ilmaantunut odottamaan siirtelyä. Voimasaksilla aion selvitä oksakasoista, kun tuon risun saa hieman lyhempään muotoon, ne muuttuvat pressun päällä nopeasti uunikuiviksi, eikä jää kompostoimisongelmaa. Parin kolmen vuoden kuluttua on vuorossa alapuutarhan puiden kaatoa, vaahteroita on aivan liikaa, varmaan pari riittäisi tontilla antamaan syksyn keltaloistoa. Ja silloin ovat edessä uudet risukasat.

Kivimurske on menossa pihalaatoituksen tueksi ja samalla maamyyrien kiusaksi, ehkeivät kiinnostu niin paljon kaivamisesta, kun murskeessa ei ole lieroista jälkeäkään. Mutta sen työn aika on myöhemmin, scillat kukkikoot ensin. Laattatyön voi ajoittaa kesäkukkien istuttamisen aikaan, kun penkki on myllättävä kuitenkin.

Puolitoista viikkoa sitten kylvämäni rairuohot ovat kasvaneet hyvin talouspaperialustallaan, ja ovat jo olleet ensi kerran "parturissakin", leikkaan latvoja, että kasvu tuuheutuu ja massa pysyy koossa. Prismasta löytyi jokunen trulliksi pukeutunut tipunen ruohoa koristamaan. Olen myös hankkinut kuuden kappaleen tarjoussatsin narsissiruukkuja, niitä on pitänyt säilyttää pakkasöiden takia vielä paksussa isossa muovipussissa terassin pöydällä.


Teen jonkinlaisia pihansiivous- ym ulkohommia koirien avustuksella. Heidän mielestään varttitunti on sopiva, sitten jo toiveikkaasti aletaan katsella ovelle päin, joko touhu loppuisi. Kun lunta on pihassa vielä runsaasti, koirien askare on kieriskellä hangessa, tai harjoittaa selkäuintia lumessa, kun vielä ei pääse kaivelemaan maata kummemmin. Lumipenkat ovat nyt kovia, Wilman on tyydyttävä nuoleskelemaan, kun haukkauksia ei enää irtoa.

Sukkatehtaan toiminta on jatkunut edelleen, ollaan tänä aamuna kymmenen parin määrässä. Ohut Nalle-lanka on hitaampaa tehdä, mutta nallesukat taas kesällä tai öisin mukavammat pitää. Pätkävärjätyt  langat ovat hyviä raitoina, kun ei tule langanpäättelyitä juurikaan.


Sain tänä aamuna ilmoituksen emailina, että 23 and Me-testi on Kaliforniasta lähtenyt eilen postiin, joten odottelen sitä viikossa kahdessa. Se on näyteputkilo toimintaohjeineen, ja näytteestä on tarkoitus toimittaa oman DNA:ni kartoitus. Asia on superkiinnostava, koska Amerikassa asuva sisareni oli teettänyt omastaan jo selvityksen, ja yllättäviä siteitä löytyy. Menihän Hyvinkään seudulta, mutta varmaan myös muualta etelä-Suomesta Suomen itsenäistymisen aikoihin paljon siirtolaisia valtameren taakse Hangosta lähtevillä laivoilla.

Muutenkin sukuselvitykset ovat nyt olleet in, sillä samainen sisareni on selvitellyt HisKi-tiedoston avulla muinaisista kirkonkirjoista (niiden mikrofilmeistä, joita löytyy netistä) esivanhempiemme olemassaoloa. Äitinipuoleiset suvut on saatu esille jo 1700-luvulle, samoin isänisän. Elämme vähintään yhtä kiinnostavia aikoja kuin avaruudenvalloituksen aikaan 50 vuotta sitten, nyt on tutkittavana tämä lähisuku, kuin mikrokosmos. Mitä sitten DNAni vielä kertookaan?

2 kommenttia:

  1. Kokeilen nyt juuri yhtä ilmaista sukutauluohjelmaa, johon olen siirtänyt Ullan tallettamat tiedot. Täydennän niitä nyt niillä uusilla tiedoilla, joita viimeisen parin viikon aikana kaivoin esiin. Aika hidasta hommaa, mutta sitähän voi tehdä samalla kun kuuntelee uutisia tai jotain muuta ohjelmaa telkkarista.

    VastaaPoista