Viikko on vierähtänyt, kelit jatkuvat samanlaisina, kuin asuttaisiin ison kosken naapurissa. Nimittäin on runsaasti vesihöyryä ilmassa koko ajan, joko sateina tai muuten vaan. Siis hengittäminen on helppoa! Eiliset pilvet riiputtivat pitkiä harsonriekaleita aivan puunlatvoihin asti. Eikä se vielä tähän lopu. Tänään on tuuleton päivä, eli ollaan matalapaineen silmässä. Ensi viikon puolivälissä odotellaan hurrikaani Katian jäänteitä, jotka voivat tuottaa ensimmäisen syysmyrskyn. Varmaan loput vaahteranlehdet tulevat alas, ei niistä toki enää ole paljon jäljellä. Muuten ulkoilu on ollut enemmän tai vähemmän vain poikkeamista. Tänään päädyin katkomaan osan tomaatinvarsista juurta myöten, kun niihin on iskenyt sienitauti, liekö samaa itiöainesta kuin perunaruttoisella maalla? Ei yhtään lehteä enää töissä.
 |
| Ruohonsyöntiä joka kerta! Kurkku taas ei tee kauppaansa kuin harvoin. |
En arvannutkaan, että viikko sitten sääreen tullut mustelma olisi niin totaalinen ongelma, että vieläkin se vaivaa. Joku katkaistun puun tyvi siihen kai vain osui, mutta sillä lailla hyvin, että vielä eilen oli nilkka selvästi paisuksissa ja tietysti sininen. Siispä on menty hissuttelemalla. Koiralle se on sopinut, sillä on ollut seurustelutarpeita. Ulkoilussa on oltu tuon tuostakin, sillä Wilman pihaharrasteet, ruohonsyönti- ja vedenlatkinta, ovat nyt lisääntyneet mudan- ja hiekan syöntiin, joten tiedossa viipyilyä moneen kohtaan tontilla!
Jossain välissä on saatu ulkotöitäkin tehtyä, tontin ruohot tuli ajetuksi, kun maanantain illansuussa ja keskiviikkona oli hieman kuivempaa. Keskiviikkona oli muutenkin kuivin viikon päivistä ja mukava ulkohommiin. Sain täytettyä tienvarren ojaa runsain määrin, niin että kohta puuttuvat enää pintasorat. Paitsi ennen alasleikattuja pajuja ja kanukkaa ojaan menivät myös siistittyjen ruusujen versot ja liuta liian alhaalla kasvavia oksia kulkuväylien viereisistä puista.
Tuo päivä oli merkittävä päivä muuten, koska pitelin ensi kertaa elämässäni pensasleikkuria, jolla papulanruusun runsaat kasvut nopsasti hillittiin tältä kaudelta. Naapurini hoiteli pihatiemme varren hernepensasaidan näkymiä tuolla koneella ja lainasi laitettaan, antaen vielä hyvän opastuksenkin johdon pitelyyn. En sitä kyllä muistanut koko ajan, koskapa homma päättyi johdon poikkisahaamiseen! Onneksi nykyisiin sähköpistokkeisiin on vikavirtasuoja, joka poistaa virransyötön heti, jos jotakin arveluttavaa alkaa ilmaantua. Autotallini seinässä oleva vikavirtakytkin olikin pompahtanut 0-asentoon, joten ei tullut grillattua pensaanleikkaajaa.
 |
| Naapurini on ahkeroinut tonttinsa itälaidassa jo pitkään, työ alkoi jo vuosi sitten elokuulla. Paksu lumimarjapensaikko on saanut antaa tilan sirolle aidalle! |
Sisäpuuhat edistyvät hissuksiin, poppanaa niin, ettei tunnu työltä, sukankutomista niin, ettei sormi reikiinny. Savikönttikin on jo tullut tähän pöydän tienoisiin, liuta ripustettavia pikkukaloja on kuivumassa, alustalle pantavia isompia neljä. Tänään on kylässämme haikeita hetkiä, kun pitkäaikaiset asukkaat Tuula ja Jope pitävät läksiäisiään. Huomenna on vielä ankeampaa, kun on WTC-tornien romahtamisen 10-vuotispäivä. Naapurissakin on huomenna sesongin päättäjäiset. Ehkäpä pitää ensi tiistaina, kun on kuiva päivä luvassa, nostella pihakalusteet ja puiset pihalaatat jo kuivumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti