Tänään on virallisesti vuoden pisin päivä. Aurinkoa kiertävä Tellus on radallaan siinä pisteessä, että kulkiessaan akseli kallellaan sen pohjoinen puoli on eniten Aurinkoa kohti kääntyneenä. Napapiiriltä pohjoiseen vietetään aivan yöttömiäkin aikoja. Radan toisessa päässä on talvipäivän seisaus, jolloin puolestaan Telluksen eteläinen puoli saa pitkän päivän ajan. Siis nauttikaamme! Postauksen kaikki kuvat ovat tältä aamulta seitsemän jälkeen.
Muualla matkaillessa tulee aika pian ikävä vaaleansinistä taivastamme, joka varsinkin illan edetessä tai aamun alkaessa vaalenee niin paljon, että ollaan melkein valkeassa. Se johtuu siitä, että auringonsäteet tulevat aika vinossa ilmakehään meidän asuinpaikoillamme. Osuessaan ilman molekyyliin valonsäde taittuu, jatkaa matkaansa satunnaiseen suuntaan, törmää sitten taas uuteen ilman molekyyliin jne, ties kuinka kauan. Mitä vinommassa säde tulee, sen paksumpi on ilmamassa seikkailtavaksi. Tästä seuraa, että ennen ja jälkeen auringonlaskun taivas on pitkään hyvin valoisa, kun se esittelee noita kimpoilevia säteitä. "Jo valkenee kaukainen ranta" hyvinkin pari tuntia ennen auringonnousun ajankohtaa muulloinkin. Kaamosaikakaan ei napapiirin tuolla puolen ole niin pimeä kuin luulisi, sillä sielläkin taivas vaalenee merkittävästi tästä syystä päivisin.
Sään ennustajat lupaavat Kouvolan kohdalle jopa sateetonta aikaa maanantaihin asti. Erityisesti tänään, aatonaattona on päivä täysin pilvetön ja jonkin verran tuuleekin, joten kuivan ruohon leikkuuseen pääsee jo aamusta. Tein jo eilen illalla kävelykaistat, jotka Tella kävi tarkastamassa heti iltaseitsemältä, ja tänään otan niiden vieriltä sen verran lisää kuin jaksan.
Ihan iltaan asti ei leikkuutyötä voi lykätä, koska Kesäteatteri on alkanut näytöksensä ja sen takia pitää toimitella asioita makasiininmäellä. Ensimmäinen esitys oli tiistaina, tänään seuraava. Nyt on Taideseuran pariviikkoinen jakso kahvittelijana alkanut, kyläyhdistys tekee sen jälkeen lopun kaksi viikkoa. Vasta heinäkuun puolivälissä tulee sitten vapaata pidempään irtiottoon kotimaisemista.
Tella jäikin tänne seurakseni viime viikonlopulta, koska uusi matka olisi tullut jo tänään, ja ainainen reisun päällä olo on koiran kannalta vähemmän toivottavaa. Nyt siis tulee vain emäntä Helena autossaan, mutta en saa sanoa asiasta mitään, koska koira alkaa heti juosta ympäri taloa ja inisee liikuttavasti. Puhutaan sitten vasta, kun näkyy auton nokkaa.
Koira haluaa tällä välin muistaa pienenkin viipyvän tuoksun Helenasta ja nukkuu yöt alakerran vieraskamarissa sen takia. Itse se ottaa päiväpeittoa pois sen verran, että tulee pieni turvallinen pesä esille. Tuossa ollaan tänään aamuauringon hellittävinä!
Muuten olemme käyneet pari kertaa päivässä imuroimassa ylähautausmaan parkkipaikan saatavilla olevat murkut, kuunnelleet toisten koirien äänet ja käyneet tarkistamassa kissantassujen hajumerkit pihalta. Aidan taakse naapuriin on tullut uusi asukas vilkas pikku Bonita, joka saa Tellan sydämen läpättämään, vaikkei ole vielä nähnytkään, ja pihalle meno tapahtuu toisinaan niin vauhdilla, että kaksin käsin saan tarrata ovenkahvoihin ja parvekkeen tolppiin. Alakerran ovesta onkin siksi helpointa mennä, jos koira tahtoo ulos, sillä sitä kautta mennessä koira unohtaa tämän naapuriin kutsun ja keksii muuta vähemmän kiinnostavaa ja rauhoittuu.
Juhannussauna tulee lämpiämään viimevuotisilla tikkupuilla, ne pitää yrittää saada kulutetuiksi pian, koska niiden pahvilaatikot vievät melkoisesti varastotilaa. Toivottavasti hyttyset ja muut ulkoilmaystävät sallivat kahvittelut pihalla, kun ilmatkin näyttävät hyviltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti