Minulla on mustaherukan muunnos, viherherukka Vertti, jonka päivä on tänään kalenterissa. Vertti tuottaa miellyttävän makuisia naposteltavia elokuun loppupuolella, eikä niitä juuri jää säilöön, kun vain yksi pensas on tuotantotöissä. Pienimarjainen vuoristolaiskarviainen on syyskuun huvi, mutta kohta on senkin aika lopuillaan, osa marjoista on jo ehtinyt tippua tai alkanut rypistyä. Kuitenkin pensaissa on riittänyt kaikenlaista suun makeutta joka päivälle, siunattu on syysaika!
Nyt pitää myös alkaa kulkea nenä maassa koiraa ulkoiluttaessa, sillä näyttää jo tosissaan puskevan suppilovahveroita. Yllä tämän iltapäiväreisun taskunpohjaa! Kuulin parin vanhemman herrasmiehen puhuvan lauantaina toisilleen Kausalan kaupassa, että näitä sieniä on ihan liikaa siellä heidän ulkoilumaillaan, missä ne sitten lienevätkin. Uutisissa tänään mainittiin, että eletään kaikkien aikojen kantarellisyksyä. Onhan niitä löytynyt, mutta vain muutamia!
Kaikkien parasta on pariviikkoisten vaivojen jälkeen Soneran nettiyhteyden selviäminen taas toimintakuntoon. Ehdin jo tässä välillä hankkia mobiililaajakaista-tikunkin tietokoneen kylkeen, ettei tarvitsisi aivan tyystin vailla yhteyksiä olla. Perjantaina asentaja tuli virittämään kokonaan uuden langan talosta tienvarren pylvääseen. Oli aikakin, sillä asentaja sanoi entisen olleen aivan kaatopaikkatavaraa, muroutuneen. Tietääkseni taloon ei sen rakentamisen jälkeen, 1938 lopulla ole pantu uutta lankaa, joten lähes 80 vuotta se otti vastaan kaikki sääilmiöt, ja asentaja paljon nähneenä arvioi, että ainakin yksi ukonilman tuho oli pohjana rappeutumiseen.
Tella tuli viime maanantaina taas auttamaan minua oleilussa, joten olemme tehneet tällä viikolla pienemmällä vauhdilla syystöitä pihassa. Kun sateisiakin päiviä mahtuu jonoon, niin parina päivänä on oltu kangaspuu- tai muissa pirttihommissa, mutta sain sentään lauantaiaamuna alettua tienvarren papulanruusuaidan siistimisen, sehän meni paikoin aika lakoon isojen lumien alle talvella. Kuvassa näkyy oikeassa reunassa myös kaadettavaa, jättitatar, jonka lähes kolmemetriset versot kuolevat talvella joka tapauksessa, joten ne matkustavat siitä lähiaikoina, mutta kellastukoot nyt ensin. Muutamia pakkasöitäkin siihen tarvitaan, voi mennä kuukausi vielä. Se alkaa juuri kukkia.
Viikonloppua vietettiinkin neljään pekkaan, sillä tytär ja tyttärentytär tulivat kuorman kanssa tänne. Skodasta purettiin isä-Tatun 1950-60-lukujen vaihteessa hankkima Askon kirjoituspöytä, jonka paikka oli alakerran silloisessa isänkamarissa, jossa oli hänen toimistonsa. Isän kuoltua 1977 meni pari vuotta, ja sitten pöytä matkusti silloiseen kotiimme Turengin Jokitiellä, ja tarkoitus oli tuoda se vanhimman tyttären työpöydäksi. Pöytä tuli Pentti-veljeni keltaisella farmari-Volvolla, ja hänen kymmenvuotias tyttärensä joutui kuulemma istumaan toisessa alakaapissa matkan, kun vanhemmat olivat etupenkillä. Onneksi pöydänkansi laatikoineen sentään oli irroitettavaa laatua. Äitini halusi rakentaa silloin kangaspuut alakertaan, kun hänellä oli noihin aikoihin kovasti intoa raanujen kutomiseen talvella.
Pöytä teki aika kierroksen maailmalla, sillä Jokitieltä se muutti mukanani ensin kerrostaloon Turengissa, ja sitten vuosien jälkeen matkusti Varkauteen, jossa vanhimman tyttären perhe oli saanut oman talon, johon pöytä voitaisin sijoittaa. Mikkelissäkin se ehti olla kahdessa osoitteessa. Tässä huoneessa sen paikka oli alunperin ikkunan edessä, mutta nyt sijoitimme sen liikenteellisesti vähiten haittaavaan kohtaan. Se odottelee tässä mahdollista kunnostusta joskus. Todettiin Annin kanssa, että mainio palapelipöytä saatiin, kunhan valaistus paranee lisälampuilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti