lauantai 16. maaliskuuta 2013

Valo voittaa, se tietää kevätsiivoja

On tosi aurinkoisia päiviä! Korkeapaine vallitsee, ja yöt ovat tukevasti pakkasella, mutta päivisin päästään jo kevättä haistelemaan. Loppuviikolla tuli tämän talven kylmyysennätyskin, kun mittari laski -23 asteeseen.
Penkat sulavat, ja kappelinmäen tiellä on jo mini-Kymijoki, kun aurinko ottaa lisävoimaa alla olevasta asfaltista. Omissa ränneissäkin on vaatimatonta toimintaa.

Päädyin viikolla hakemaan uuden lintujenruokapussin, kun entisestä ei ollut muistoakaan. Ostan yleensä auringonkukan siemeniä, mallia Rainbow. Harmi, kun pussista ei löydy tietoa alkuperämaasta. Sensijaan oli maininta, että samaa pussia myydään S-kaupan muissakin haaraliikkeissä: Venäjällä, Latviassa, Liettuassa ja Eestissä.
Kopistelin puolet pussin sisällöstä pöydälle ja katsoin, mitä muuta siinä olisi auringonkukan lisäksi. Löytyikin teelusikallinen pyöreitä siemenkotia, lienevät kaikki samaa lajia. Lisäksi oli rikkoutuneita varren kappaleita. Ulkonäöllisesti siemenkodat muistuttivat joiltakin tädykkeiltä näkemiäni muotoja, joten täytyi tehdä salapoliisihommia ja panna kodat itämään.
Samalla vaivaa, kun multapussi oli avattu, tein toisen rästihomman. Amaryllikset saivat kohennusta kasvualustaansa. Oli kolme eri amaryllisruukkua odottamassa. Oikeastaan vain yksi oli amaryllis, saatu Madeirantuliaisena, muut ritarinkukkia. Nyt on kaikilla uutta multaa suuressa juurivyyhdissään ja tilavammat oltavat.
Vanhimmassa ritarinkukassa oli paljon sivusipuleita, siitä tuli peräti kolme ruukkua. Isoimmassa (kuvan vasen ruukku) lastentarha eli neljä pientä sipulia. Kaksi muhkeampaa pääsi omiin ruukkuihinsa. Madeirantuliaisen kaksi sipulia olivat niin lujasti kiinni toisissaan, etten raaskinut repiä, joten se sai jäädä ehdottamaansa kokoonpanoon (etummainen ruukku). Isoimmat lehdet takaoikealla ovat jouluksi tulleen valkoisen ritarinkukan, jolle tuli myös uudet mullat.

Olen tehnyt siivousta myös käsityölankojen kopassa. Sehän on ikuisuusprojekti, välillä toimeen pantava. Kun hiljattain löysin kaulaliinan mallilla kudotun torkkupeiton, joka koekäytössä on osoittautunut hyyvin joustavaksi, päädyin alkamaan seuraavaa samanlaista. Teen 36 silmukan levyistä työtä, johon kudon peruspinnan elävyydeksi valkoisia raitoja. Tarkoitus on käyttää valkoista myös kappaleiden reunoissa virkkaamalla lopuksi, ehkä myös yhdistämislankana.

Tässä työssä on etupäässä Seitsemän veljeksen lankaa, joka ei sovi kangaspuukudonnassa käytettäväksi, kun se on melko venymätöntä. Osa langoista on toistakymmentä vuotta sitten tehtyjä värjäyskokeilujen pikku vyyhtejä, osa sukkatöiden tähteitä. Ei tule heti valmiiksi! Mutta sukankudonnan vastapainoksi se sopii, sillä puikkoja ei tarvitse puristaa niin paljon kuin sukkaa tehden.

Siivous eteni pakastimien sisältöönkin, kun sulatin niitä joku aika sitten. On aika siirtyä syömään syksyllä tehtyjä ruokavarastoja. Juuri paistui unohtuneille joulutorttulevyille rakenneltu omppupiirakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti