Syyskuun 11 1976 toi mieleen tällaista...

Kaikki postauskuvat ovat Ullan ottamia heinäkuussa 2007, kun hän tuli Iittiin tuomaan ensimmäistä Exilim -digikameraani. Kuvat ovat sillä kameralla tehtyjä. Ne siirtyivät tietokoneen muistiin liitäntäjohtoa myöten, kun kone pantiin lataustelakalle.

Neljäkymmentä vuotta tästä taaksepäin on tosi pitkä aika. Se oli tilastollisesti aikoinaan yhtä kuin kaksi sukupolvea, kun ensimmäiset lapset tulivat keskimäärin parikymppisille äideille. Mutta silloin 1976 olimme jo eläneet yhden 40-vuotistaipaleen. Olimme mieheni Maurin kanssa samanikäisiä ja hankkineet kumpikin kaksi eri ammattia. Maurin uusi koulutus tuli Heinolan seminaarista, jota hän ehti käydä 3 vuotta ennenkuin omat opintoni Helsingin yliopistossa 1963 alkoivat. Kaksi vuotta vielä kului Maurilta, itseltäni lähes neljä ja puoli vuotta auskultointeineen. Kaksi lastakin oli. Ja olimme 1960-luvun lopulla päättäneet asua Janakkalassa, mitä mahtavimmassa maalaiskunnassa. Kuinkapa olisi arvannut, mihin suuntaan elämäntapahtumat tulisivat menemään, ja mitä kaikkea maailmassa tulevien vuosien aikana ehdittäisiin nähdä.

1970-luvulla Suomi eli vielä Kekkosen aikaa, maa koki taloudellista nousua. Idänkauppa oli hyvässä vauhdissa. Lämmitysöljy oli halpaa, uusiin taloihin tuli isot ikkunat ja öljysäiliöt. Oli opittu matkustamaan loma-aikana ulkomaille eli etelään ensin Keihäsmatkojen, sittemmin muidenkin järjestäjien vieminä. Se ei kylläkään koskenut meidän perhettämme, sillä kaikki liikenevä raha meni talolainan lyhennyksiin.

Väki oli alkanut kuitenkin jo 1960-luvulla siirtyä töiden perässä kaupunkeihin, joten maaseudulla koettiin koulujen lakkauttamisia. Koulut olivat nyt peruskouluja, entisistä kansa-, oppi- ja kansalaiskouluista oli vain muistot. Demokratiavaatimus oli tuonut aluksi vain lukioihin kouluneuvostot, myöhemmin niihin pääsi myös yläasteiden oppilaita. Opettajia patisteltiin osallistumaan kunnallispolitiikkaan. Maurin vanhemmat olivat muuttaneet eläkevuosikseen Sysmään.

Tuona syyskuuna oli vietetty hyvin lämpimiä aikoja, melkein helteisiä. Tuntui kesältä, vaikka koulua oli käyty jo joitakin viikkoja. Sysmän Rapalan kesämökillemme oli kuitenkin jätetty jäähyväiset isojen vadelmaämpärien kera. Päijänteeseen pistävän Kaitaniemen, jossa silloinen kesämökkimme sijaitsi, kärjessä tukkipuun keruualueella oli ollut muutaman vuoden hiljaisempaa, kun uitot olivat jo selvästi vähentyneet kuorma-autoliikenteen kasvun myötä. Vatukot ja nokkoset olivat valloittamassa soraisen maan. Teeret pitivät siellä vielä soidintaan, kun puita ei juuri ollut.

Meidän perheeseen oli tulossa kolmas lapsi, muutimme elokuun alkupuolella mökiltä takaisin "kaupunkiasuntoon" Jokitielle Turengin taajamassa, kun vanhempien työpaikat sieltä olivat helposti saavutettavissa. Omaan kouluuni pääsi pian kävellen, perheenisä Mauri tarvitsi auton, keltaisen kuplavolkkarin Hämeenlinnan päivittäisreisulleen. Kesäisin auto oli tarpeen lisätienestien hankkimisessa, sillä talovelkaa oli runsaasti. Maatalouden tutkimuskeskus Tikkurilassa tarjosi 1960-70-luvuilla tutkijoille urakkaluontoisia lyhytaikaisia kesätöitä ympäri Suomea, aivan Kittilää myöten, niistä osallistuimme heinänurmien ja syysviljojen kasvilajiselvityksiin.

Punatiilinen talomme oli valmistunut Turengin Suokulmalle muutamaa vuotta aikaisemmin, ja rakennuspaikan alta kauhottu iso multakasakin jo muuttunut muistoksi. Tontti oli ennen ollut perunamaana. Tilalle oli tullut oma mansikkamaa, se tuotti kesäsatoa. Kasvihuonekin oli noussut tontille, pensasaita istutettu ja Heinäjoen Anttilasta tuodusta terhosta tammentaimi kasvamassa.

Mikko oli juuri alkanut opintaipaleensa mentyään ensimmäiselle luokalle peruskouluun. Puolivälissä koulumatkaa asui samalle luokalle tullut ystäväperheen poika Harri, joten taival ison koulun oppilasjoukkoon ei ollut niin jännittävä. Helena oli päässyt ripille kesällä, meillä oli silloin ollut sukua kesteissä. Vielä hänellä olisi yksi vuosi peruskoulun yläastetta jäljellä, sitten olisi mietittävä jatkoa.

Olin viettänyt viimeisiä odotusajan päiviä istuskelemalla pihalla ja leikkaamalla matonkuteita. Oravat ja pikkulinnut veivät tähteeksi nurmelle jääneitä kankaan paloja pesänsä pehmikkeiksi. Läheiselle Liinalammelle saattoivat koululaiset vielä käydä pulahtamassa iltapäivällä. Kun sitten piti lähteä Hämeenlinnan sairaalaan vauvantulon takia, ei puhettakaan päällystakista. Kesää riitti vielä.

Saatiin perheeseen soma pikkuneiti, melko lailla laskettuun aikaan. Mielestäni ihan samannäköinen vauvana kuin muutkin lapsemme. Mutta syntymätukka oli komean punainen. Arveltiin sitä äidin innokkaan vadelmainsyönnin seuraukseksi, kun suvuissa ei punahiuksisia muuten tiedetty olleen. Myöhemmin hiusten väri vaihtui vaaleaan. Kotiin pääsimme jo muutaman päivän päästä, mutta silloin olivat ilmat jo hieman viileämmät, niin että hakijalla oli mukana jonkinlaista päällysvaatetta äidillekin.

Tummanpunaiset isot vauvanvaunut tulivat pian tunnetuksi näyksi Suokulmalla, sillä perheen isä oli innostunut niiden lykkimisestä sunnuntai-aamupäivisin. Kohta oli ristiäisetkin, ja kotona tapahtuneeseen tilaisuuteen saatiin virantoimitukseen eläkeläinen, niihin aikoihin Turengin yläkoulussa joitain uskontotunteja pitänyt entinen rovasti Mauno Mäkinen. Kun lastemme välistä ikäeroa oli joka kerta n. 8 vuotta, Mauno muistutti, että 8 on täydellisyyden luku.

Kummeiksi tuli "vuorossa" ollut sisareni Marja-Leena miehensä Maurin kanssa, häntä vanhemmat veljeni Pertti ja Pentti olivat jo päässeet siihen virkaan. Myös muuta sukua ja ystäviä oli paikalla. Ulla tuli tyttärelle nimeksi, muista nimistä ei päästy sopimukseen. Niin, se oli meillä ihan tapana, sillä kummatkin muut lapsemme olivat saaneet myös vain yhden nimen, samasta syystä. Monet lähimmät perheenjäsenet halusivat vaikuttaa lapsen nimeen. Kun äitini oli kuollut 1982, hänen nimensä "jäi vapaaksi", joten Ullalle anottiin myöhemmin lääninhallitukselta nimenmuutosta, ja nimi on siitä lähtien ollut Ulla Elsa-Maaria.

Lapsen syntymän muistoksi hankittiin kotiimme väri-TV, josta  nuorinkin sai aika pian huvia. Musiikin kuuntelussa välineenä oli levysoittimella pyörivät singlet ja LP-levyt, kohteina mm.  Abba, korkealla sijalla myyntitilastoissa myös Vicky eli Virve Rosti. Eppu Normaali perustettiin. Merkittäviä haudan maahan menneitä oli mm. kirjailija Agatha Christie, Alvar Aalto, radioselostaja Pekka Tiilikainen ja Aune Haarla eli ent. Ala-Tuuhonen, iittiläissyntyinen  (os. Lahdelma) kirjailija, jonka radio-ohjelma Kankkulan kaivolla ja sen hahmo Tippavaaran vanha isäntä olivat varmaan kuulluimpia ohjelmia suomalaisissa kodeissa.

Ei ollut lapsen syntymästä kuin jokunen viikko, kun jouduin kunnanvaltuuston varajäseneksi. Koulumme pitkäaikainen englanninopettaja Sirkka Jussila olikin tehnyt yllättävän elämänkäänteen, kun oli naimisiin menon lisäksi muuttanut Helsinkiin. Hän oli varsinainen valtuuston jäsen, joten kutsuttiin sitten hänen varajäsenensä eli minä kokouksiin lopuksi toimikaudeksi. Oikeasti olisi sinä aikana tullut olla vauvalomalla, mutta luottamustoimi ei tunne sellaista. Enkä muista niistä ajoista juuri mitään, kun yöt menivät miten menivät. Se jäi mieleen, että omat oppilaat osasivat käyttäytyä tunneilla paljon paremmin eivätkä koko ajan puhuneet toisten puhetta keskeyttäen. Ehkä ryhmään siunaantuu puhetta rakastavaa joukkoa...

Pian, jo ennen joulua alkoi kohdallani taas koulutyö, ja vauva matkusti oppituntien ajaksi kouluni tienhaaran kohdalla olevan ihanan ystäväni Anjan hoiviin. Tuskinpa parempaa olisi voinut edes toivoa!

Sinä vuonna STTn eli Suomen tietotoimiston radiouutiset täytti 50 vuotta. Oli myös olympiakisojen vuosi, talvikisat Innsbruckissa ja kesäkisat Montrealissa, jossa Lasse Viren jälleen näytti ylivoimansa. Suomessa vieraili ensimmäistä kertaa itsenäisyyden aikana Englannin kuninkaallisia, Elisabeth II ja prinssi Philip. USA:ssa löytyi presidentiksi maapähkinäfarmari Jimmy Carter ja maa juhli itsenäisyytensä 200-vuotistaivalta. Neuvostoliitossa oli presidenttinä Nikita Hrustshev, puoluejohtajana Leonid Breznev. Ruotsissa solmittiin kuninkaallinen avioliitto Silvia Sommerlath ja Kaarle XVI Kustaa. Kiinan johtaja Mao-Tse-Tung kuoli ja heinäkuussa sattui siinä maassa järistys, jossa lähes 250 000 sai surmansa.

Viking 2-luotain laskeutui Marsiin. Concorde-lentokoneita alettiin ottaa käyttöön. Lapualla tapahtui patruunatehtaan räjähdys, joka vaati paljon kuolonuhreja. Olkiluodon voimalaa tehtiin, Kostamuksen rakentajat alkoivat urakkansa. Tampereen kosken partaalla sijainneen verkatehtaan alkanut purkaminen keskeytettiin ja päädyttiin lopun rakennuksen säilyttämiseen. (Mm. Hotelli Ilves ja liikerakennus Koskikeskus ovat niillä sijoilla.)

Ensimmäinen lasertulostin tuli markkinoille, vaikka tietysti Suomessa vielä pitkään mentiin hiilijauhekoneilla. Suomessa ei käytetty vielä matkapuhelimia eikä tietokoneita. Joku pikkuyhtiö Microsoft rekisteröitiin USA:ssa. Myös mainitaan yhtiö Apple Computers, joka toi markkinoille ensimmäisen henkilökohtaisen tietokoneen. (Suomessa niistä alettiin puhua lähes 10 vuotta myöhemmin.) Muutamia taskulaskimia oli jo markkinoilla. Imatralle perustettiin Valco-nimen saanut valtion kuvaputkitehdas, jota jälkeenpäin on arvioitu yhdeksi valtion huonoimmista sijoituksista. Tampereen johdinauto-liikenne lopetettiin.

Kuvassa on kuudes autoni Hyundai Getz, kun vuonna 2004 päättyi 1982 alkanut Toyota-kausi.

Hyvin pian, jo seuraavana vuonna 1977 jouduin opetustyön ohella lääninhallituksen hommiin, ensin kouluneuvostokouluttajaksi, sitten omien oppiaineiden (biologian ja maantieteen) lääninkouluttajaksi, jota sivutyötä kesti melkein 1980-luvun lopulle. Oma autokin piti hankkia, kun matkustamista tuli paljon. Opetusalan ylimääräisiä ja satunnaisia lisätöitä riitti lähes parille vuosikymmenelle tästä eteenpäin sekä lääninhallituksen, kesäyliopiston, avoimen korkeakoulun että kansalaisopistojen parissa. Paljon tarvitsin itsekin lisäkoulutuksia selvitäkseni, enimmät käytiin hakemassa Heinolassa, jossa entinen seminaari oli muuttunut kouluhallituksen kurssipaikaksi.

Isä-Tatun aika tuli täyteen, päivät päättyivät heinäkuussa 1977. Lapsuuskoti-matkailuni muutti luonnettaan, kun Elsa-äiti eli Iitissä yksin elämänsä loppuvuosia.

Samalle päivämäärälle 11 09 sattuivat vuonna 2001 New Yorkissa WTC-iskut ja muita terroritekoja, jotka aiheuttivat muun muassa aivan erilaiset turvatoimet julkisessa lentoliikenteessä. Asiasta on varmaan tänään monta artikkelia luettavana.

Kotirintamalla oli 11 09 2009 Ullan ja Jarin vihkimistilaisuus Tampereella.