Kauan kesti kesän odottelu, mutta nyt siitä saa jo mielin määrin nauttia, kun kaikkialla tuoksuu ja soi. Ja onneksi hyttyset eivät vielä haittaa, kun toukokuukin meni melko niukoin sadepäivin. Taas on rännisaaveissa vettä, joten pääsee tekemään istutuksia, kun on millä kastella!
 |
| Ensimmäiseksi istutustyöksi tuli uuden rodon istutus ylämäelle. Sen piti olla valkoinen Suomen 100-vuotisjuhlan merkiksi, mutta kaikki valkoiset olivat jo menneet kaupasta, kun kävin. Tässä sen istutuksesta on kolme päivää ja kaikki nuput ovat auenneet. Takana on kivi, jonka päällä lapsuudessani oli pitkä lauta, ja kaksi lasta istumassa eri päissä lautaa ja kiikkumassa. |
Rododendron catawbiense grandiflorum eli puistoalppiruusu on tämä uusi tulokas, siitä on sinisen tai punaisen violetteja tarjokkaita, päädyin tähän punertavampaan. Istutuspaikka on lähellä muita entisiä rodoja, se on tontin varjoisammalla kulmalla.
 |
| Tontin rehevin kohta ylämäellä, tästä kävelypolun pitäisi mennä! |
 |
| Metsäkurjenpolvet eli juhannuskukat alkoivat kukkimisen ensimmäisenä meidän tontin kurjenpolvista jo muutama päivä sitten. Seuraava eli idänkurjenpolvi avasi tänään ensimmäisen kukkansa etupihan penkissä. |
Parin viikon aikana on saatu pari reippaampaa saderupeamaa, joten ruohot ovat alkaneet rajun kasvun, ovathan valoisat ajat lähes maksimissaan. Ylämäen polkua ei tee mieli enää kulkea ennen sirppikierrosta, kun koiranputki yltää miltei kainaloon. Metsästä on löytynyt myös monta terhakkaa puuntainta, joita pitää myös merkitä kepillä, ettei tallo tai leikkaa niitä.
Se tuleekin olemaan ensi viikon huvia, ainakin silloin, kun ei suoraan sada. Aloitinkin jo sitä puuhaa, kun lauantaina kuljin pyykkien kanssa narulle johtavaa polkua, sainkin siinä usemman kottikärryllisen vihermassaa kompostin keltaisen kevätkorjuun peitoksi.
Sirpittelyä riittää ensin, kun pitää varoa ruohon seassa olevia taimia, vasta sen jälkeen uskaltaa alkaa lykkiä ruohonleikkuria, kun reitit ovat selvät. Mukulaleinikki on jo lopettamassa kukintaansa, kohta myös lemmikit, sitten voi leikata.
 |
| Pyykkinarupolkua sirpittelyn jälkeen. Raparperitkin ovat jo alkaneet kukkia. Illalla sain leikkuutähteet korjattua, kun olivat koko päivän nahistuneet ja keventyneet. |
Aiottu etupihan kukkapenkin siirto ei nyt keväällä vielä toteutunutkaan, kun ne koivunkannot, joita kuvittelin poistavani, eivät olleetkaan ihan loppuun asti lahoja. Jospa sitten syyskuussa yritän seuraavan kerran.
Tässä kuvassa sitä tulevaa istutusaluetta, keltaisen esikon kohdalla on vielä kovaa kantoa jäljellä. Toinen uusi penkin kohta on kuvan oikean reunan kohdalla.
Kävelin sunnuntaiaamuiksi vakiintuneen kesäkatselmuksen tänään puutarhassa. Meninkin jo aikaisin eli seitsemän jälkeen, se kun päättyy aina vuohenputkien kiskomiseen pois kukkapenkeistä. Nyt oli ensi sijaisena pelastuskohteena tienvarren penkki, jossa yksi kuolanpioni oli avannut kukkansa katseltavaksi. Muut kaksi eivät vielä ihan ole samassa vaiheessa. Kitkettävää on, ja tienvarsikin pitäisi sirpillä hieman madaltaa. Ojan luiskat ovat hankalan rinteiset, että niissä ei oikein kunnolla voi leikkurilla toimia.
Viikko sitten sunnuntaina oltiin Tampereella sukukokouksessa viettämässä aivan ihanaa tapaamishetkeä. Lähtö oli jo aamulla, ajoimme Riihimäen kautta kolmostielle ja siitä Tampereelle. Paluumatka oli itäistä tietä 12, eli Kangasalan kautta Lahteen. Kuljin nuorimman sisareni Raijan ja hänen miehensä kyydillä "herroiksi". He olivat tulleet valtameren takaa kesäkuun alkuun Suomeen, jossa oli sisareni riemuylioppilasjuhla 03 06 2017 Kausalassa, eli siitä on kulunut 50 vuotta, kun lakki painettiin päähän. Sukukokous puuhattiin samaan aikaan, ettei tarvitse niin monia matkoja vuodessa tehdä. Oltiin yötäkin Tampereella, minulla oli yöpaikka Ullan ja Jarin kotona, jossa nuoriherra Gubbe-kissa tuli varpaita lämmittämään heti, kun sänkypaikka oli tehty!
Iitin musiikkijuhlat-viikko on nyt alkamassa, ja näyttää siltä, että tänä vuonna meillä ei ole majoitettavia, joten voin keskittyä pitkästä aikaa vain konserteissa käymiseen, No, pientä askaretta on kuitenkin juhlapaikan kukkakoristeluissa ja kirkonkylänpiirakan leipomisessa. Siinä on ihan tarpeeksi, vaikka ei muuta tekisikään.
 |
| Ensin loimi kierretään eli kääritään kangaspuun takatukille. Se kulkee kangaspuun päällä tuon puutappilaitteen eli käärinpirran kautta, jotta se on tasaisesti koko tukin leveydellä. Kun homma on tehty, käärinpirta nostetaan pois odottamaan seuraavaan uutta lointa. |
 |
| Niisiminen meneillään, kukin loimilanka menee oman valkoisen niitensä silmästä, jota tarvitaan polkimien lisäksi loimien nostamiseksi kudontamallin mukaiseksi |
Tuli tehtyä viime viikolla uusi saaliloimi, jonka sain tänään niisittyä (tiheys on 5 eli 5 loimilankaa sentille). Siinä riittää muuta askaretta sadepäivien varalle, niitä näyttää olevan useampiakin tällä viikolla. Tai ainakin niin ennustetaan. Jokohan sen jälkeen löytyisi aikaa Janakkalan matkalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti