Kesä kääritään paketiksi varastoon

Loput matot kuivumassa 02 09

Eräs aiempi satsi mattopyykkejä kuivui 31 08 patiolla.

Kesä venyi pitkälle syyskuuhun. Oli syyskuun alkaessa jopa niin lämpimiä aikoja, että tohti mattopyykkäystäkin toimittaa! Sitä ei joka vuosi satu. Sateiden alkua saatiin odotella, ja tulivathan ne lopulta juuri, kun mattojen kuivumisaste oli lähellä sopivaa. Mutta nyt, kuukautta myöhemmin olemme sen tosiasian edessä, että lämpötilat hipovat nollaa yöt päivät ja luetaan varoituksia liukkaista keleistä jo ihan lähinurkilla.

Koiran kissanpäivät omassa sohvassa 24 08...

Miten se nyt niin pian hupsahtikaan?  Olen toki tässä Tellan kanssa aikaa viettäessä useasti tuuminut, että kovin nopeasti nuo iltatoimet taas ovat edessä, eihän päivälle paljonkaan vielä ehditty aikaan saada. Muutaman kerran syyskuussa ehti ruohonleikkuria ulkoiluttaa... Se suunniteltu viemäriputkien kuvaus ja harjaus järjestyi jo elokuun loppupuolella, nyt ollaan mietintävaiheessa jatkojen suhteen.

Viemärien harjaus alkuvaiheessaan 21 08. kuvaukset oli tehty jo pari viikkoa ennen tässä osastossa. Harjauspäivänä tutkittin kuvaamalla pohjakerroksenkin harmaavesien viemärin tila.

Tella esittelee rannikastöiden kertymää 07 09.

Muurahaisten torjuntaa sisällä on saanut toimitella sadekauden alettua. Se on teettänyt myös ylimääräistä siivoilua. Onneksi Helena päätti kesällä hankkia itselleen Dyson johdottoman varsi-imurin ja kysäisi, tilataanko meillekin samanlainen. Siitä on ollutkin paljon apua, yksi akullinen kestää sen verran kuin oma selkänikin, ja siivoustyö nopeutuu! Varsinkin rappujen ja eteisen kohdalla, jotka roskaantuvat nopeasti.

Kesällä hankin ruohotrimmerinkin, mutta sitä en ole ehtinyt juuri ollenkaan, kun koiralla on niin usein tarve pihaan eikä siihen yhdistelmään sovi enää trimmeri. Olisi vielä paljon toimiteltavaa, muun muassa kukkapenkkien perkauksia ja se kahden kilon narsissisipulien pakkaus multaan.  Ja polttopuitakin alakertaan tallista, niin kauan kuin mäki ei luista jalan alla. Olen sentään saanut alakerran vuosisiivoukset tehtyä ja mahdollinen pohjakerroksen lattiakaivon vaihto on valmisteltu niin pitkälle kuin on tarvis. Se tarkoittaa, että koska tahansa sen voi alkaa, kun peseytyminen on nykyisin asuinkerroksen tilassa.

Syyskuun 19 päivän aamuna käytiin veden valkoisella puolella, ja siitähän ruskan kehitys sai hyvää vauhtia.

30 09 vaahterain ruska on ylimmillään ja vienokirsikalla viimeisiä päiviään

03 10 kuva maantien länsipuolen laidan vaahterasta. Tuossa on entinen kellarinkuoppa, tehty joskus 1900-luvun alkupuolella viimeistään, koska en muista nähneeni enää rakenteita 1940-luvulla.

03 10 oman parkkipaikan mongolianvaahterat alkoivat reilusti varistaa.

Tämä helakka kuva on 04 10 eli kirjoitteluaamuna. Pimpinellaruusu on mennyt tulipunaiseksi, hansaruusut pitäytvät kellertävässä asussa. Oikeassa laidassa on katsura, "suihkulähde"- mallisesti oksia tekevä puu.

Kuulemma tänä vuonna on pitkästä aikaa hyvin onnistunut viljasato, ja korjuuta on tehty viime päiviin asti. Siitäkin huolimatta, että on näyttänyt sateiselta, on puimurien onnistunut tehdä töitään kantavilla pelloilla. On viime viikkoina saatu elää mahtavat ruskavärien päivät, jotka saivat lisävoimaa parista pakkasyöstä syyskuun loppupuolella. Ja koivujen tai lehtikuusten kohdalla keltaisuus on vasta alkamassa.

Syksyn parhaat ruokapöydät tulevat tuoreiden perunain ja juuresten myötä. Italialaisesta ruokakulttuurista jääkaappiini on pesiytynyt ikuisesti erilaisia pestopurkkeja. Keitettyjen perunain kanssa menee melkein aina vihreä pesto, mutta muun laisille ruoille punaisten pestojen valikoimista löytyy paljon herkullista lisää.

Valtaisat hanhilaumat ovat kokoontuneet naapurikylien korjatuille viljapelloille ja pikkujärville muuttoa odottelemaan, ja ihan parina päivänä auroja on ollut jo korkealla taivaallakin kertomassa isommasta siirtymisestä. Juuri viime sunnuntaina havahduin Lyöttilässä, että itse asiassa melkein maantiehen asti oli Hietalahden viljelyaukea mustanaan hanhia, tuhansittain, jotka ilmeisesti vain lepäsivät hiljaa kyhjötellen. Mistähän asti olivat siihen tupsahtaneet.

15 09 oli päivä, kun korvasin kulahtaneita orvokkeja kanervaostoksilla

Olihan niitä jo hankittu pari viikkoa aiemmin, kuten kuva 02 09 kertoo. Lähinnä postilaatikon ja hautausmaan tarpeet olivat syynä, jokunen jäi yli odottamaan pihan kohteita.

Päivät ovat lyhentymässä monen minuutin vauhdilla, ja parin - kolmen viikon päästä kellonaikoja taas siirrellään talviajan merkiksi. Jos sataa, monet ulkohommat pysähtyvät, esimerkiksi sellaiset, joissa on tiedossa vaatteiden ja työkalujen likaantuminen. No, niinpä melkein kaikki puutarhan syystyöt siirtyvät. Ruohonleikkuukin, koska märkä ruoho pakkautuu teräkoteloon ja on hankala puhdistettava. Käännetään siis kukkaruukuista se parempi puoli esille ja lisätään kanerva sinne tänne, jos on aukkoista.

Naapurin hieno valkoinen aita valmistui lokakuun vaihteeseen ja korvaa nyt toistaiseksi ikivanhan pihasyreenipensaikon. Se oli muuttunut lumimarjan leveäksi kasvustoksi ajan kuluessa.  Talon klassiset piirteet näkyvät nyt hyvin! Kuva on tältä aamulta 04 10, jolloin ulkolämpötila on +1 C ja sade osittain hyhmää. Itä-Suomeen onkin ennustettu enemmälti räntäsadetta.

Tella hoitelee oman osansa ulkotöiden valinnasta, käymme siis vain katsastamassa, sillä koiran mielestä kaikkein tärkeitä on ollut nyt seurata naapuritontilla tehtävän aidan työvaiheita ja edistymistä. Se kuulee sisälle, koska työ tuottaa vähäisenkin ääntä, ja alkaa tahtoa pihalle. En uskalla olla menemättäkään, koska koiran vanhuuteen on ilmaantunut selvästikin liiallinen vedenjuonti, josta seuraa pissahätä.

Syyskuun kolmannen viikon loppuessa oli aika kuurata pation laatoilta pois ruukuista ja penkeistä varissutta multaa. Ei ihan kokonaan lähtenyt, vaikka kuvassa kyllä on enimmäkseen märkyyttä.

Ylimääräiset ja tyhjennettävät ruukut pois patiolta ennen kuurauksen alkua. Ne ajautuivat autotallille arvioitaviksi ja täytyy odotella, että kotilot tulevat esille, ennenkuin niitä enempiä siirrelläänkään.

Kuva on 11 09, jolloin "lehtisade" oli tosiasiaa sisätiloissa varmuuden vuoksi

Tilanteen helpottamiseksi hankin muutaman nopsaan kuivuvan muovimatonkin, mun lattialaminaatti on aika liukasta. Kuva on 07 09, niihin aikoihin olin juuri bongannut torikauppiaan, joka teki uransa lopettajaisia alemyynnillä.

Elo-syyskuun taitteessa asia muuttui kiusalliseen suuntaan, kun öisin alkoi tuvan lattialle syntyä iso lätäkkö johonkin kohtaan kulkuväylälle. Onneksi siitä on päästiin parissa viikossa eroon, mutta jouduttiin toiseen "allikkoon" eli keskellä yötä pitää ottaa pieni ulkoilutovi asian helpottamiseksi. Vaikka veden ja syötäväin annostelussa on oltava tarkkana illan suussa, eläimellä tulee olla tarjolla tai kohta saatavana suun kostuketta. Kyllähän tuon itse nahoissaan tietää, vanhana on itselläkin tarve yöllä nousta vessaa katsastamaan ja suutaan kostuttamaan. Samassa junassa ollaan. Ja niin hiippaillaan yön pimeinä hetkinä muutama minuutti pihanurkilla taskulampun kanssa.

Lokakuun alun ohuemman langan sukkaa.

Ja näitä paksummasta langasta tehtiin syyskuun lopulla.

Jostain syystä nyt saaliloimi vieläkin odottelee. Tehdään sohvan nurkassa sukkapuikkohommia. Ehkä perimmäisin syy on se, että Tella ei mielellään kulje yläkerran rappuja enää, ei ole koko syyskesässä kertaakaan sinne enää mennyt. Pohjakerroksen raput se kyllä valitsee silloin, kun poistun kauppareisulle, vaikka betoniset raput ovat paljon liukkaammat kuin nuo neulahuovalla päällystetyt yläkerran raput. Takajalat eivät ole enää kovin vahvat, mutta toimeen on tultu toistaiseksi.

Tytöt malliksi 31 08 näyttämässä, kuinka yöt sujuvat. Huomaa Tellan omistava tassun paikka!

Helena käy aika usein meitä katsomassa, koiran varpaankynnet ja terveydentilan seuranta aina ohjelmassa. Erityisherkkua hänelle on vierailun kruununa Tellan petikaveruus, johon tottuivat niin monena vuonna. Tellan pitää joka yö löytää ihan tiukka kylkikontakti tunteakseen itsensä rennoksi. Sitähän siellä kotona ei portaiden takia enää voinut tapahtua. Ja nyt minä olen perinyt madamen yöseuran.

Poikien kuva on jo vuoden takaa, 07 08 2018 talletettu.

Vieraitakin on ehkä lähiviikkoina odotettavissa, sillä suvun nuorimmat ovat usein käyneet syyskylässä. Nythän Ben on astunut jo opintielle ja suorittaa ekaluokan oppimäärää, Tobias puolestaan on vielä pikkulapsi-iässä. Kumpaakin mummulaa tarvitaan kuitenkin viikon päivistä selviämiseen, Beninkin kohdalla vielä useita vuosia. Onneksi on mummulat ja toisessa ekstra-bonuksena myös vaari-pappa.
Lopuksi tämän aamun kuva eilen bongatusta ihmeestä, aurausviitta oli kasvanut maasta aamuyön aikana.