Kevättalven päiviä Vierulassa

Arboretum-polun varret ovat yli puolen metrin vielä, kuljemme siis kuin valkoisissa solissa Wilman mielestä. Ihme, että tuossa pyykin kuivatuspaikan kohdalla vasemmalla näkyy vielä karhunvatun varsia! Useimpina vuosina jäniksen parturoivat kaiken lumen päältä näkyvän. Suuret puut ovat jo pudottaneet kaikki lumensa.

Tänään eletään kevätpäiväntasausta, päivä ja yö yhtä pitkät. Kellotkin kääntyvät kesäaikaan viikon päästä. Uutisissa on kerrottu kuun, jolla nyt täydenkuun vaihe, olevan lähimpänä maata radallaan, seuraavan kerran näin lähellä 18 vuoden päästä. Eilen illalla katselimmekin komeaa kumotusta kaakkoisella taivaanrannalla iltalenkkien aikaan. Se päivä taisi olla ennätys tälle keväälle lämmön suhteen, kun mittarissa elohopea nousi hieman yli +5 asteen. Yöt toki pakkasella, tämähän on maaliskuuta!

Lumipeite ovat muuttunut lapsuudenajasta muistuttavaksi hankikannoksi. Silloin kiidettiin potkukelkoilla tai suksilla helposti pitkin peltoja. Lunta on edelleen järkyttävän paljon, ja kun päivällä aurinko sulattaa, niin pinta kohmettuu kovaksi yön aikana. Ei se päivällä enää koiraa kannata, mutta aamut ovat mahtavia. Wilma hypätä leiskauttaa korkealle kinokselle, varsinkin punalehtiruusujen kohdalle, koska niissä on takuuvarmasti jäniksenpapanoita, joita olisi mukava pureskella (jos tuo taluttaja ei huomaisi). No, joka paikkaan ei sentään pompata, paikoin kinoksen pinta on yli 1,5 m:n, jos siinä on linkousvalli. Viikko sitten satoi edellisen kerran, saatiin sakeaa, painavaa lunta, joka jähmettyi kuin munakokkelimassaksi tuota pikaa, sain lapioida parisenkymmentä senttiä piha- ja arboretumpoluilta. Nyt odotellaan seuraavaa saderintamaa.

Wilma esittelee tässä uutta liiviään talon etupihalla. Tarkkaavainen katsoja varmaan huomaa, että lumen syönti meneillään! Etupihan katajat ovat vielä täysin lumen alla, tuija ei uponnut latvastaan ollenkaan.

Ostoskeskuksessamme Kausalassa avattiin koiratarvikeliike juuri sopivasti, pari päivää sen jälkeen, kun Wilma oli alkanut asua täällä. Sieltä saatiin rakkaita savustettuja porsaankorvia, mutta ennen muuta huomioliivi, jonka Wilma otti ilolla vastaan. Hän on äärimmäisen otettu, kun hänellekin puetaan "takki" päälle ulos mennessä! Selän loppupää siinä jää paljaaksi, joten täytyy tehdä siihen sadepäivien varalle hieman lisuketta, kun vanhalla madamella on turkki käynyt aika harvaksi takaselän kohdalta. Villakoirallahan ei ole ns. pohjavillaa ollenkaan, paljas nahka paistelee monesta paikasta, kun peitinkarva harvenee. Wilmalta ei juuri lähde karvaa, joten imurointien lukumäärä ei hänen takiaan ole muuttunut.

Uusi liivi on niin mieluisa, että lenkiltä tultua Wilma päätti kiivetä yläkerran kangaspuutilaan kaikkine pukimineen!

Wilmalla on selvästi jo ikääntyneen seniorikoiran aamut. Herätään hitaasti, tai vieläkin hitaammin, ruoka ei oikein maistu aamusella. Hänen ensimmäinen kunnon ateriansa on joskus vasta puolilta päivin. Iltaa kohti mennessä otetaan kyllä kiinni, mitä aamusta jää vajaaksi. Toisten koirain seuran puute näkyy niin, ettei tavallinen koiranmuona, purkista tai pötkylästä, tee lainkaan kauppaansa, mutta sen sijaan kyllä ne ruoat, joita itselläni on lautasella. On pitänyt valmistaa hänelle sopivaa vähäsuolaista perunalaatikkoa, nuo kaupan einestuotteet janottavat liikaa. On meillä silti joskus maksalaatikkopäivä, se on hänen herkkunsa!

Helmikuu-poppana sai nimensä siitä, että silloin on jo valoisaa, ja tuosta peruskuteesta löytyi kirjavuutta kuvaamaan vaihtelevia pakkasilmoja. En vielä tiedä, mihin peite lopullisesti asettuu, vai onko kaitaliinana jossain?

Muuten päivämme ovat kuluneet perusaskareissa. Alakerran uunit lämpiävät aamupäivällä, sitten onkin jo mahdollista mennä kangaspuille, kun aurinko alkaa paistaa ikkunoista selkää lämmittämään. Kun kudon, Wilma makoilee joko aivan istuimessani kiinni, tai sitten varastovintin ovelle talveksi kiinnitetyn peitteen helmalla, jossa voisi ottaa aivan syvät unet. Vieressä ollen taas on vaara, että kutoja pudottaa sukkulan tai muuta välineistöä, josta tulee turhaa kolinaa. Laitoin viikko sitten poppanaloimen työasentoon, ja nyt olen tehnyt siitä lähinnä tuolinmattoja.

Toinen poppana on nyt kuvassa, siinä on tummempi sininen sävy muistuttamassa lyhyistä pakkaspäivistä ja niin monista kylmistä öistä. Tämä väripläjäys voisi olla nimeltään myös Kymijoki!

On syntynyt Helmikuun pakkanen, Vaapukkamäellä 1-2 ja Kymijoki. Nyt aion vielä saada muutaman aikaiseksi, siniset tarvitsisivat parinsa, mutta punasävyisten teko maistuisi enemmän, se ikäänkuin lämmittää enemmän yläkerran viileähkössä tilassa.

Tämä poppanapari sai nimensä Vaapukkamäellä työn aikana, kun mieleen palasivat monet lämpimien kesäpäivien vaapukkaretket kuivilla rinteillä, osan ruohoista jo ollessa kulottuneita. Tilasin Kauhavan Kangas-Aitasta näitä kuteita,  verkkokaupan valikoima on hyvä, ja tilauskin joten kuten onnistui. Nämä eivät jää kotiin, vaan menevät ystävälle.

Ompelin autotalliin uudet verhokapat, laitoimme ne sinkiläpyssyllä paikoilleen noin viikko sitten. Osassa on koira-aiheinen kuva, se miellytti Wilmaa tietysti, osassa kuuman kesän aihe kaktuksia. Autotallissa on 7 ikkunaa, joten kyllä kukkia pitää olla vaikkapa vain verhoissa. Suurin osa tammikuun lopussa alakertaan tuoduista klapilaatikoista on tyhjentynyt, joten ne matkasivat nyt taas autotalliin, pinon päälle odottelemaan seuraavaa täyttöä.

Päivät kuluvat siis kuin ennenkin, mutta ajatukset ovat Japanissa, joka koki pahimman maanjäristys- ja tsunamipäivänsä viime viikolla, 11.03.2011. Yhteensä kymmeniä tuhansia on joko kuollut (viimeisin luku 17 000) tai kadonnut. Rannikkoalue on täynnä pirstaleita, kuin pahimman sodankäynnin jäljiltä. Ihmisillä ei ole koteja, vettä eikä osassa maata ruokaakaan, jos tiestö on rikkoutunut eikä voida toimittaa. Jopa miljoonakaupunki Tokiossakin ruokakauppojen hyllyt tyhjentyvät, koska viranomaiset voivat antaa määräyksen pysyä sisätiloissa.

Siinä ei nimittäin ollutkaan kaikki, vaan pelkoa aiheuttaa ja tuhoa kylvää nyt sille rannikon osalle rakennettu ja vaurioitunut Fukushiman iso ydinvoimala (peräti 6 reaktoria), jossa sähköjen katkeaminen pumpuilta vei oleellisen eli jäähdytysveden. Emme tiedä, mihin se vielä johtaa. Ja lisäksi, onko muita seismisiä iskuja tulossa? Eilen ilmoitettiin, että sähköjohdot on saatu vedettyä, mutta virta kytketään vasta sitten, kun saadaan toivottu jäähtyminen muulla keinoin, ne ovat helikopterien käyttö ja paloautojen vesitykit. Voi olla edessä tilanne, kuten Tsernobylissä 1986, että osa Japania muuttuu asumiskelvottomaksi.