Taisikin tulla lumiviikot!

Muutama päivä sitten mietiskelin härkäviikkoja, mutta nykyaika on toista. Muuhun ei ehdi kuin lumitöihin, ja sekin on tosi nihkeää, kun sataa mereisen ilmaston puolimärkää materiaalia, joka takertuu lapioon kuin tarra. Puhumattakaan nyt siitä, miltä puut ja pensaat kauniissa kylässämme tienvarsilta katsoen näyttävät. Siispä tässä kuvasarjaa aamukierrokselta. Ensin oman pihan ilmettä.

Omasta etupihasta katsottuna vaikuttaa vain lumi-idylliltä. Kolmen päivän aikana on saatu painavaa lunta kolata ehtimiseen, ja pienten havupuiden latvukset on pudisteltu puhtaiksi moneen kertaan. Kaikki ilmajohdot riippuvat niin matalalla kuin myöten antaa.

Kävely pihatietä tuottaa hurjemmat näkymät. Jokainen punalehtiruusu ja piha- ja koreansyreeni taipunut maahan asti, kuvassa pihasyreenin kohtalo. 

Kovin lohdulliselta ei näytä pienten puidenkaan osa, tämä luokki on Varjomorelli-kirsikka, samanlaisesti kävi omenapuulle siinä rivissä.

Varsinkin vaahteroista on tullut oksia, tässä alapihaan vievällä polulla oli niin iso oksa, että sitä riitti siivota polun kahta puolta.

Tiuhin ryteikkö tontillani on kriikunapensaikko, näitä alaoksia on kopisteltu jo kahtena päivänä, mutta tunnelilta tuo matka kompostorille vaikuttaa.

Naapurin kanssa muisteltiin, että 1990-luvun lopulla lokakuulla tullut sankka lumisade oli tukkinut ajotien tonteillemme lähes kokonaan. Silloin toisen naapurin isot hernepensaat taipuivat peittämään koko tien, ja sahaa käyttäen sai tietä raivata ennenkuin pääsi matkaan edemmäs. Nyt tienvarsipensaat ovat matalammat eikä ongelmaa siis ollut.

Oikeassa laidassa matalaa hernepensasaitaa, mutta taustan kirsikkametsä saa totisesti kyytiä raivaussahalla jatkossa, niin mahtavana ryteikkönä se nyt esiintyy.

Pihasyreenin rakenne ja kasvutapa on otollinen lumituhoille. Puuaines on melko haurasta ja latvus kasvaa tiheäksi.

Kun siirryin maantienvarteen, näkymät olivat tosi erilaiset aiempiin päiviin verrattuna. Suuret määrät kookkaita pihasyreeneitä aidan takaa oli taipunut tielle. Samalta kohtaa katseltuna tien toiselle puolen näkyi katkenneita mäntyjä ja taipuneita koivuja, nämä kaksi seuraavaa kuvaa.

Maantieltä koreansyreenin kohdalta katsoen, ei hyvältä näytä senkään pensaan kohtalo. Toinen vieressä kasvanut taipuili viime talven aikana niin, että jokainen iso runko oli katkaistava. Tästäkin on otettu jo iso murtunut oksa ensi lumien seurauksena. Loput keväällä. Tienvarren syreeniaidanne sensijaan on täysin kunnossa, mutta se onkin aika nuori, ja vastikään kavensin koko aitaa kapeammaksi,  puoleen entisestään.

Hautausmaan aidan vieressä kasvavat isot koivut olivat levittäneet oksansa niin laajalle kuin kykenivät. Ennakoiden tästä puistosta on kyllä syksyn kuluessa poistettu huonokuntoisempia puita. Kylän lumitöistä huolehtiva Teemu sanoi jo eilen aamulla, että tehtävästä kapeilla pihateillä selviytyminen edellyttää, että traktorin etuvarustus on nostettava ylös kopistelemaan puiden lumikuormaa vähemmäksi. Muuten ei näy koko tietä.

 Ylähautausmaalla kulkiessamme Tellan kanssa oli vastassa runsaasti samanlaisia näkymiä, varsinkin tuhoja oli ylätasanteella museon ja parkkipaikan välissä, jossa nuori männikkö kasvaa ylen tiheänä.