keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Helmikuussa on aina aitotalvi


Kuukauden vaihtumisen kunniaksi lämpömittarini lukema otti ennätyksen, -23 tänä aamuna. Pakkasia hieman jarrutelleet ohuet pilviverhot väistyivät eilisen aikana lähemmäs merta, ja tosi talvi alkoi. Kylmiä riittää ainakin tämän ja ensi viikon ennusteen mukaan. Lämpöpumput saivat mennä nyt pakkastauolle. Päivittäismenoon kuuluu edestakaisvaeltelu pohjakerroksen rapuissa, kun uuneissa on pidettävä tulia. Rappukävely ei rasita, kun kylmä ilma ei käy keuhkoihin kuten ulkosalla pistäytyessä. Pakastimien sulatus ja kaikenlainen tuulettelu ovat myös kovalla pakkasella tehtäviä hommia.


Maisemien värit ovat kuitenkin kertakaikkiaan ihania, kun puissa on vielä paljon lunta, ja keskipäivän aurinko paistaa vielä aika alhaalta antaen vaaleanpunertavaa väriä taivaalle ja maanpinnalle.


Pirttiaskareita on onneksi varastossa runsain mitoin, niistä kirjoittaminen vie ehdottomasti eniten aikaa. Olen kesästä lähtien saattanut sähkömuotoon päiväkirjojani, ja juuri on päättymässä 1991-1993 aikana täyttynyt sininen kirja. Se on urakkani viides kirja, joten hommaa riittää ainakin ensi syksyyn, vaikka ahkeroisinkin tällä vauhdilla. Päiväkirjan uudelleen kirjoittaminen on sopivaa muistelemisen aikaa myös, esim. 1992-1993 saatiin lunta kunnon talveksi kaksi kertaa, ensin aikaisin loka-marraskuussa, ja pitkän lauhan kauden jälkeen helmikuussa. Keväällä 1993 on sen kertaisen presidentinvaalin ehdokasasettelu selviämässä, näyttää olleen mm. Pekka Haavisto jo silloinkin ehdokkaana.

Toisista asiayhteyksistä, Leppäkosken kyläkirjan teon tiimoilta eteeni nousivat siniset vihkot, joihin olin kirjannut 1980-90-luvuilla tehtyjen yksityisten kasvistoretkieni havainnot. Niiden perusteella tein aikoinaan lisensiaattityöni. Niitäkin olin alkanut kirjoittaa sähkömuotoon jo toistakymmentä vuotta sitten, mutta 2005 tapahtunut muuttoni tänne oli keskeyttänyt sen. Vihkot olivat kyllä koko ajan metrin päässä sängystäni makuuhuoneen hyllyssä, mutta olivat ihmeen hiljaa siellä!
Niiden kanssa askartelu on vaativampaa kuin päiväkirjojen, kun teksti on melkein pelkkiä luetteloita, mutta ensimmäinen siitäkin paksusta pinosta on saatu pakerretuksi. Vaaksan korkuisesta urakasta vielä odottaa runsas 2/3.....


Joululahjaksi pöydälle tullut printteri on muistuttanut olemassaolostaan, se ei halua olla pelkästään kahvikupin alunen. Kokeilin muutamalla omasta mielestäni kauniilla kasvikuvalla väripatruunoiden työtä, ja hyvältä näyttää!
Ystäväni Eeva sanoi jo kauan sitten, että blogit pitää printata, että niistä olisi iloa sellaisillekin, jotka eivät käytä tietokonetta. Suoraan printtaushan ei onnistu, blogi pitää ensin tallettaa omaan tiedostoon, joten näitä kahta hommaa on aina silloin tehty, kun suora kirjoittaminen kyllästyttää. Sain lisäksi ilmoituksen, että kuvien käsittelyssä käyttämäni picnick-ohjelma lopetetaan lähiaikoina, joten ajattelin, että tämä työ kuuluu heti-toimitettavien sarjaan.
Talletetut blogit ovat dokumenteissani tietysti kansiossa Blogit. Sieltähän niitä saa sitten mielin määrin kopioitua. Kasvimaailma-blogeja on vähemmän, Tontilla-blogeista olen saanut siirrettyä ensimmäisen vuoden verran. Ei sekään homma kädenkäänteessä ole valmis, blogeja on kaikkiaan jo satamäärin.


Neuletyöt ovat hieman muuntuneet, kun ostin joulukuun lopun Tampereen reisulla norjalaista Bragge-sukkalankaa, se on täysvillaista. Vävy sai syntymäpäiviensä kunniaksi ensimmäisen lankakokeilun tuloksen kenkiään lämmittämään. Onneksi ostin enemmän, ja lankaa on jäljellä runsaasti.
Varastosta löytyi toinenkin matkamuisto, Washingtonin matkan aikana 2010 ostettu yllä olevan kuvan sinisen langan pakkaus, jonka kääreessä ilmoitetaan sen olevan kanadalaista alkuperää ja sisältävän tuntemattomia kuituja! Meillä varmaan sanottaisiin tekokuituja. Siitä olen alkanut tehdä lukunuttuja, tuote, joka oli kovin suosittu 1950-luvulla ja kuulemma taas muodissa. Niissä on vain hihat ja selkäosa, yhteen pötköön kudottuna. Sain yhden jo tehtyä, näyttää siltä, että paketti riittää kolmeen samanlaiseen.

Ei-toivottujen kotieläinten, jyrsijöiden eli metsämyyrien lukumäärä oli kaksi. Niiden lisäksi olen kahden viimeisen päivän aikana tutustunut myös johonkin hyönteiseen jauhokaapin liepeillä, jotka ovat kapeita toisesta päästään, kuin sokeritoukkia, mutta sitä kiiltoa ei ole. Varmaan menee lähiaikoina uunin pesän lämmikkeeksi paperisissa pusseissa asuvia jauhoja...

1 kommentti:

  1. Luin yllä mainittua päiväkirjaa lisää, ja huomasin, ettei kaikki sanomani Pekka Haavistosta pidäkään ihan paikkaansa. Hän oli vain pyrkinyt ehdokkaaksi presidentinvaalissa, mutta vihreät eivät laittaneet sitten ollenkaan ehdokasta, kun omia ehdokaspyrkijöitä oli peräti 3.

    VastaaPoista