tiistai 10. syyskuuta 2013

Syyskuun alkua, vielä lämmintä riittää

Vuosi on kulunut kasvien mielestä niin pitkälle, että värinvaihto on ajankohtaista. Koivuilla oli eilen aamulla ensimmäinen lehtien varisemisen aalto. Medensyöjiä hyörii edelleen kukissa. Kuvat sunnuntain iltapäivältä.

Sain pantua viimeiset tikkupuiksi kuivatettavat oksat laatikoihin viikonlopulla, ja saivat ottaa aurinkoa maanantain aamuun asti. Närhet taas olivat päättäneet alkaa kerätä talvivarastojaan, niiden ansiosta tammen oksat ovat heiluneet reippaasti lauantaista alkaen. Kuvat edelleen sunnuntailta.

Viikko on jo ehtinyt tiistain iltaan. Eilen olikin tihkusadepäivä koko valoisan ajan, joten viihdytin itseäni lukemalla päiväkirjaa vuodelta 2004, joka oli viimeinen vuosi Turengissa asumisen ja tämän talon kesämökkiolon aikaa. Syyskuun kymmenes eli päivälleen 9 vuotta sitten odottelin Heikkiä laittamaan autotalliin räystäspellit, jotta sadeveden keruu saaveihin olisi helpompaa. Heikki oli nimittäin asentanut uuden peltikaton naapuritaloon, ja samalla kun sinne menivät rännit, saatiin sitten meillekin. Puikkotyö kaulahuiviksi edistyi, kun Tella istui kylki kyljessä.

Raija ja Ron olivat käyneet 2004 Suomessa muutamaa viikkoa aikaisemmin, elokuun loppupuolella. Sateet haittasivat silloin ulkoilua! Kuitenkin oli lämmintä syyskuulla, mutta ensi lunta kuitenkin tuli jo kuukautta myöhemmin. Amerikan tuliaisina tullut väriainevalikoima, varsinkin indigo, aiheutti väripatojen porinaa tällä kylällä lähes koko syyskuun ajaksi...

Ulkoaskareet olivat eilen vain viitteellisiä, eli neuvonpito patiohommien viimeistelystä (Tellan kanssa) oli edistynyt, kun Agrimarketin kivilavoista löytyi vielä niitä mukulakivirippusia, joita olin jo useamman vuoden tontille kärrännyt. Niitä siis keräsin parisen kymmentä, ja neljä kukkaistutuksen laitaan upotettavaa nurmikonrajauskiveä. Ja tietysti ne laatat, jotka oli lainattu tuuletustelineen alle.

Tänään pääsin sitten asentamaan viimeiset pation lattian osat. Tärkein uudistus oli alimman kuvan laattapari kengän ja siilin alla, jota ei ennen ollut, kukkapenkki jatkui edemmäs, ja kulku patiolle tuntui ahtaalta. Nyt aukko leveni siis 30 cm, kun otin puuaidakkeen pois ja tilalle vasta laatan asennuksen jälkeen alkava rajauskivipari. Ukonkello matkusti muualle. Kaikki patiokuvat ovat tunti sitten otettuja.

Loppuviikolla tuli huushollin "asukkaaksi" myös iso kurpitsa, jonka jalostusta päädyin tänään alkamaan. Noin yksi kolmasosa on nyt (lohkonkappaleiden uunissa haudutuksen jälkeen) siirtynyt soseena pakastuspusseihin. Myös on tehty kurpitsakeitto. Samasta Marjon Kymentaan jättikurpitsapuutarhasta tuli lisäksi kookas kesäkurpitsa, joten uunipaistoksia fetan ja tomaatin kanssa on myös jälleen suunnitteilla...

Tällä viikolla siirrytään talvikauden lukujärjestykseen, kun kansalaisopiston kurssitkin jo ovat alkaneet. - Lopuksi Tellan hymyä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti