En vielä edes ole ehtinyt päivitellä syyspäiväntasausta, ja se päivä onkin jo melkein lopussa. No ihmekös tuo, kun säätieteilijät ovat panneet puhtia tulevien kylmien ilmojen ennustamiseen, ja siksi pitää nyt olla ulkona ja nauttia jokaisesta lämpimästä syyspäivästä. Tähän päivään asti niitä on riittänytkin. Tästä lähtien on yö päiväpuolta pidempi, ja aina vaan pimeämmäksi käy. Useimmat syyspäivät ovat pimeitä jo senkin vuoksi, että taivas on pilvessä. Tuuletustelineen kuvassa taustana oleva tuomi on käynyt jo perin harvaksi lehdiltään.
Tellan viimeinen vierailupäivä oli tänään, saimme Helenan kyläilemään puolilta päivin. Tuloa oli valmisteltu koiran kanssa mahdollisimman vähän, niinpä oven käydessä koira oli aivan pöllämystynyt, että miten tässä nyt näin kävi. Kaipa se oli hieman aamuväsynytkin, kun olimme olleet pitkällä aamulenkillä, ja mukana metsästä tuli sievoinen suppilovahveropussukka. Niiden käsittelyssä ja freesauksessa soosiksi aamu hupenikin.
Tellan viettää yönsä sängyn jalkopäässä, paikassa johon tuo alustan punainen peitto aina taitellaan yötä varten, kun tyynyt on poistettu. Koiran pitää päästä lähelle vartioitavaa kohdettaan myös yöllä, niin että aina sen vieraillessa nukun tässä vierashuoneen vuoteessa, joka on leveämpi kuin omani seinän takana. Joskus tuntuu ahtaalta, mutta koira aika pian korjaa itsensä lattialle, ja siihen herään, kun se rojahtaa lattialle suorilta jaloilta. Ani harvoin se käy kipaisemassa pienet väliunet myös muualla, kuten yläkerrassa tai tuvan sohvalla.
Olen saanut lisää liikuntaa taas, kun koiralenkkejä on päivän mittaan kahta enemmän. Sieniä on myös metsästetty hyvällä menestyksellä, ja naapurin kuivuri Evermat on viettänyt aikaa meidän eteisessä suhisemassa. Kuvissa on noin ämpärillinen suppilovahveroita, ja ne saa mahtumaan kuivurin seitsemälle tasolle.
Nyt on tehty myös kurpitsaruokia, keittoja ja kasvispiirakoita. Ja säilötty kuutioita ja sosetta. Pikkelsiäkin tein kahteen otteeseen, kun olin keskiviikkona Ravilinnassa puolen päivän kurssilla ja lauantaiaamuna katsoin sitten oman jääkaapin sisuksiin kertyneet varastot säilömistilaan. Omenapiirakoiden aika on myös, sillä on ollut osuuskaupassa myytävänä edullisia puolalaisia Paula Red-omenoita, jotka nopeasti muuttuvat pehmeiksi uunissa.
 |
| Pikkelsi-saalista jääkaapissa: toiset sisältävät tummankeltaista. toiset vaaleankeltaista kurpitsaa. |
Ei mennyt tämäkään sunnuntai ilman kunnon sienisaalista, kun mentiin Helenan kanssa Lammaskalliolle koiraa ulkoiluttamaan. Otin varoiksi mukaan pari muovipussia, jos jotakin sattuisi löytymään. Koira muisti hyvin edellisvuotiset kirmailupaikkansa, ja sinnehän mekin sitten perässä. Lopputulos oli, että kummankin pussi oli niin täynnä kuin siihen nätisti mahtui. Viisas päätös lähteä pois, sillä heti kun pääsimme metsätielle, alkoi sataa, joka kohta äityi kunnolla kastelevaan vauhtiin. Kuurot eivät kauan kestä, mutta juuri sen verran, että kotiovelle asti. Oltiinkin aika märkiä päänahkaa myöten! Onneksi on lämpöpumppu, jolla pian saa lämpimän tuulenvireen huoneeseen.
Alun perin suunnittelin, että koiran tultua alan mattoprojektit yläkerrassa, mutta sinne ei ehditty kuin viikon loppupuolella, vaikka kankaan rakentamisen tein jo aiemmin edellisen viikon vaihteessa. Ulko-olo vei voiton, mattoa ei ole valmiina kuin runsas puoli metriä. Kudevarastojen mylläyksessä ja mattojen suunnittelussa päädyin lajittelemaan kuteet kahteen osaan, niihin, joita en aio käyttää, ja niihin, jotka menevät tähän tai seuraavaan loimeen, joka myös on tehtynä odottamassa. Kuulemma on kutomaporukka, jolle kelpaavat sellaiset erät, jotka jäävät käyttöä vaille. Minulla on ongelma eräiden omien kierrätyskuteiden käytössä, jos niitä on pesty hajustetuilla pesuaineilla, kutominen on pelkkää aivastelua ja nenänniistoa.
Sensijaan olen päätynyt alkamaan neuletöitä. Novitan tehtaanmyymälästä löytyi loppukesällä valkoista pikku paljeteilla koristeltua lankaa, josta olen värkännyt tuubi-kaulahuiveja. Yksi 50 g kerä tarvitaan yhteen huiviin, nyt on menossa kolmas ja viimeinen kerä. Sukkaverstastakin on jo pitänyt käynnistää. Koira tykkää istua kylki kyljessä, kun kudon.
Opiston ompelukerhotunteja elävöittää entisten töiden loppuun saattaminen, kaapista löytyi nim. jo unohdettuja fleecetakkien alkuja ihan kaksin kappalein, joten niiden näpräilyssä aika siellä kuluu. Ompeluun on hankittu uusi tasosaumuri, jota kokeilin jo yhteen takkiin. Kiinnitin resorit kaulukseen ja helmaan, ja päälle päin näkyy kolme ommelta vierekkäin ja nurjalla on saumurimaista jälkeä. Olipa nopeaa! Tänä vuonna on ohjelmana siis paljon sellaisia töitä, johon konetta voi käyttää...
Keramiikkatunneilla sain työstettäväksi kellertävää raku-savea, ja pieni osa siitä meni jo loppupolttoon eilen, kun Perheniemessä opettajamme Paulan kotona oli viikonlopun keramiikkatapahtuma, jossa kokeellisesti tehtiin savustuspolttoa tulikodassa. Se tarkoittaa, että tulisijan päälle rakennettiin palamaton harva alusta, ja esineet koottiin sille keoksi paljon polttomateriaalin kanssa. Se taas pysyi kekona siksi, että ensin tehtiin paketin ympärille laudoista kodan muoto, ja päälle paljon savisia papereita, jotka polton edetessä muuttuivat savikuoreksi, jonka sisällä savut kiersivät esineitä värjäämässä. Tuloksia en ole vielä nähnyt, mutta kovasti eilen jännitti, kun sadekuuroja oli aika tiuhaan, miten savi mahtaa pysyä paperien seurana melkein pystysuorassa pinnassa eikä ala liukua pois veden valuessa. Katostakaan ei oikein voi ison praasun päälle laittaa. Hyvin oli kuitenkin kuulemma kestänyt koossa. Valokuvia en ottanut, säälin kameraani, kun kädet olivat koko ajan savessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti