keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Lokakuun loppua

Eilen oli vielä melko selkeää, ja viime viikolla kertynyt räntäsade viipyi ruohikolla. Talvirenkaatkin on vaihdettu.
Runsas viikko on vielä jäljellä ns. kesäaikaa, nimittäin loka-marraskuun vaihtuessa sähköyhtiö ottaa kausisähkösopimuksen tehneiden asiakkaiden kanssa taas käyttöön talviarkipäivä-nimisen laskutusperusteen, joka nostaa kuukausilaskujen hintaa maaliskuun loppupäiviin asti kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaisin. No kyllähän talven tulon jo muutenkin huomaa, sillä puoli kahdeksan aikaan ei tänä aamunakaan vielä päivänkajastusta nähnyt (ehkä paksulla pilvelläkin on oma syynsä asiaan) eikä koko päivänäkään juuri luonnonvalolla tullut toimeen. Kuutakaan ei tarvinnut viime yönä ihailla.
Nyt kun eletään reaalilaskutuksen aikaa sähkölaskuissa, on ollut ilahduttavaa havaita, kuinka pieni sähkömaksulappu kolahtaa postilaatikkoon. Selvästi alle 100 euroa monena kuukautena, 60-80 euroa. Ja sähkönsiirto antaa laskuun enemmän kuin puolet. Eipä ole paljon lämmitystä tarvinnut syyskuun aikana, valoja ei napsautettu päälle kesäaikana kuin hetken vuorokaudesta.

Kaapelien vetoa kylän keskustassa on tämän viikon ohjelmana.
Lämmitys on otettu käyttöön, kun ilman lämpötilat ovat olleet lähellä nollaa. Ilmalämpöpumppu tuntuu vielä riittävän, paitsi kun menen yläkertaan mattopuille, lämmitän alakerran uuneja, jolloin melko nopeasti saan yläkerran 13-14 astetta nostetuksi muutamalla asteella, että tarkenee istuskella. Jos on aurinkoista, selkä lämpiää iltapäivätunteina vielä auringostakin. On tavallaan hienoa, kun saa polttaa uunissa pois palavat roskansa ja raivatut pensaanjuurakkonsa, kun ne leivinuuniin mahtuivat. Eipähän kerry jätevuoria....

Uusin matto valmistui maanantaina ja päätti asettua tähän ovisuuhun.
Mattoloimessa on tällä viikolla viimeinen rutistus edessä. Kun on syysloma, ei ole kurssitunteja kansalaisopistolla. Olen saanut tehtyä jo neljä vajaan kolmen metrin mattoa, ja viimeinen matto on työn alla, koska lointa on tukilla enää yksi kierros. Tänään matkustivat ns. liiat matonkuteet toiseen osoitteeseen, niitä oli koko autonperä täynnä.
Senjälkeen otan ohjelmaan taas villasaalit, jos tarkenisi tehdä autotallissa loimen viikonvaihteessa. Sitä en viritä puulle kuitenkaan vielä, vasta marraskuulla.

Sensijaan on taas ollut aiheellista kaivaa puikkoaskareet esiin. Oikeastaan niitä on ollut ohjelmassa jo syyskuun alusta, mutta koska vaihtelu virkistää, pidän yhtaikaa vireillä useampaa käsityötä. Tuubihuiveja, sukkia, pikkupipo. Ilokseni kaivoin isot lasipurkit alakerran nonfoodista hallitsemaan kirjavaa lankamassaa, kun huonekukat eivät nyt juuri kuki.
Onneksi nuhataudin jälkimaininki, sitkeä yskä alkaa olla voitettu kanta. Ensi viikolla on aiheellista palata jo ulkohommiinkin, kun ne aurauskepit ja kompostorin tyhjennys vielä odottavat. Jos nimittäin sattuisi hieman kuivempia päiviä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti