lauantai 18. huhtikuuta 2015

Kymmenen vuotta paluumuutosta

Lumet olivat viimein häipyneet joten tämän aamun lenkkiä päästiin alkamaan jo tästä risteyksestä. Tella ei ollut vielä syntynyt, kun tämän postauksen tapahtumia elettiin. Tella tulee 9 v:n ikään kohta.
Muutosta tulee kohta kymmenen vuotta, nimittäin 20 04 2005 Hutrin Heikin voimamiesryhmä alkoi tehdä tuvan remonttia, että pysyvä asuminen olisi mahdollinen. Olihan talo ollut kesämökkikäytössä jo kohta 23 vuotta, eli vuoden 1982 lopusta, kun Elsa-äiti oli saatettu Tatun viereen itsenäisyyspäivän aattona.
Tuvan lattialle saatiin remontissa laminaattipinta, joka vielä on lähes uuden tuntuinen, vaikka monet spurtit on koirien kynsillä tehty. Matot silloin kurttaantuvat, mutta sehän on maton toinen luonne, lentävä matto. Pöytä ja tuolit ovat muistoa Elsa-Tatu-ajasta. Pentti pani toimeksi 1974 ja keräsi sisarukset yhteen hankkimaan uutta pöytää ja tuoleja, kun hääpäivästä oli 40 vuotta. Kouvolasta ne hankittiin. Matot ovat viimevuotista tuotantoani.
Remonttisuunnitelmia oli ollut vireillä jo 2004 vuoden lopulta, koska korjausryhmät piti saada varatuksi hyvissä ajoin. Talvella 1986-87 oli sattunut arveluttava tapaus, kun putket jäätyivät ja patterit pullistelivat. Osa niistä ei toiminut sen jälkeen koskaan kunnolla, kun sulkuventtiileistä ei saanut säätöjä. Kiertovesipumppu tuntui väliaikaiselta, mutta senkin asennuksesta oli siis lähes 20 vuotta.

Vuoden 2004 loppu oli poikkeuksellinen, olin joulukuun toisen viikon Kristiinankaupungissa veljeni seuraneitinä, kun hänellä oli  ollut aivoinfarktiksi arveltu päänsärky- ja huimaustila. Vaimo taas joutui juuri niihin aikoihin äitinsä saattomatkalle. Se sai ajattelemaan omaakin jaksamista kahden kiinteistön hoitajana. Tammikuun 1. päivänä 2005 koko maassa oli suruliputus Kaakkois-Aasian tsunamin sadoille tuhansille kuolonuhreille, joka oli sattunut tapaninpäivänä 2004.

Omatoiminen remontti alkoi tammikuun puolivälin tienoilla, jossa poistettiin perunakellarin laarit ja tilalle avohyllyjä tavaransäilytykseen, eli Non-food-osasto, nimi tuli siitä, kun tilaan aina luikahti hiiriä talvisaikaan ulkoventtiileistä, eikä niitä toivottu! Helmikuussa hyllyjä tehtiin myös Tatun verstaaseen, eli ulko-oven viereiseen lämmittämättömään tilaan, varastotiloiksi sekin. Se ristittiin myöhemmin Vaatehuoneeksi.

Käynti tuvasta makuuhuoneeseen on nyt isompi ja huolitellusti tehty aukko, jossa ei ole saranoitakaan! Raijan syntymän aikoihin ovi vielä oli, sillä kotisynnytys tapahtui tässä kamarissa ja ovi oli silloin oikein hyvä. Myöhemmin se kannettiin varastoon, kun sen avautuminen vaati liikaa tilaa. Tässä vasemmassa kulmassa meillä oli silloin separaattorin paikka.
Edettiin tammikuun lopulla 2005 vaiheeseen, että kun sopimus Heikin kanssa oli tehty, niin voitiin alkaa kaappien toimitusfirmastakin etsimään vaihtoehtoja. Onneksi monista asioista sai keskustella Heikin kanssa, joka tunsi toimittajien luotettavuuden. Saatiinkin edullisin tarjous ihan paikalla käyneen mittamiehen tutkimana. Kun tarkoitus oli uusia myös lämpöjärjestelmää, remonttia ei voinut tehdä kylmänä vuodenaikana. Huhtikuun alku osoittautui liian optimistiseksi, mutta puolivälin tienoilla päädyttiin alkamaan. Viikonvaihteessa 15-17 04 olin tyhjentämässä tiloja siihen malliin, että sopi alkaa huseerata. Onneksi oli tehty uusia väistötiloja, ja kun yläkerran puolella ei tehty remonttia, sinnekin meni niin paljon kun jaksoi raahata.
Ennen remonttia jääkaappi/pakastin oli ollut eteisessä, kun vanhat sähköjohdot eivät muuta antaneet myöten. Nyt sen paikka löytyi tuvan luoteisnurkasta, joten keittiökaapistot jatkuivat nyt koko pohjoisen seinän mitalta. Kun ennenkin TV oli ollut tässä huoneen pimeässä kohdassa, ei sitä haluttu vaihtaa. TV-ruudun oli mahduttava tuohon pöydänkulmalle! 
Tupakeittiö avattiin seiniltään hirttä myöten. Vanha keskuslämmitys-hella, painava kuin mikä (400 kg) saatiin kuljetusrullakkoa käyttäen raahatuksi 4 miehen voimin ovesta Putki-Pasin peräkärryyn, jossa se matkasi jatkokäyttöä odottamaan, olihan se toimintakuntoinen. Sen ja puulaatikon tilalle tuli sähköliesi, ja vielä paikalle saatiin kaappeja ja työpöytäkin. Vanha tiskipöydän nurkkaus sai uudet kalusteet, mutta veden nousu muuttui alakerrasta eri paikkaan, kun päästiin poraamaan putkille paikka välipohjan läpi.
Uudet patterit, kaikkiaan 8 kpl sijoittuivat tradition mukaan eli ikkunoiden alapuolelle. Vanhoista vesiputkista näkyy vielä muisto, laudan tasoon sahattu metalliputki näissä muissa huoneissa, kun niissä ei silloin tehty lattiaremppaa. Tämä kuva on vierashuoneesta, jossa on Tellan päivystyspaikka sängyltä katsellen.
Remontin edetessä selvisi, että vanhojen vesipatterien vaihtaminen samanlaisiin ei ollut nykyisen sähkönhinnan aikaan enää järkevää, koska iso vesivaraaja kulutti paljon enemmän virtaa kuin suorasähkön patterit. Patterien välisten putkien kunnosta ei ollut oikein tietoakaan, uudet olisi pitänyt panna sisäkattoon tai seinille. Olisiko se ollut edes niin yksinkertaista. Sisäkattoakin ehkä olisi pitänyt purkaa? Niinpä työt muuttuivat niin, että puretulle seinälle tulivat ensin isot sähköputkistot viemään lämpöä eri puolille asuinkerrosta, ja vasta sen jälkeen seiniä eristettiin ja peitettiin Gyproc-levyillä. Isot tilapäiset lämpöpuhaltimet huokuivat jonkinasteista lämpöä 24/04 - 13/05, sillä kevät oli edelleen poikkeuksellisen kylmä.

Uusi sähköpääkeskus. Ylijännitteen tai muun ongelman tullessa virrantulo katkeaa, ja vipu vaihtaa asentoa. Sulakkeenvaihto tapahtuu vivun asennon nostamisena.
Remontissa saatiin sähköpatterit pohjakerrokseenkin tuottamaan ns. peruslämpöä. Sähköpääkeskus vaihdettiin nykyaikaiseen nappulalaitteistoon, ei siis enää sulakkeita! Pieni käyttöveden lämminvesivaraaja etsi tilansa pohjakerroksesta. Uusi punainen alaovi tuli Villähteeltä, se piti tehdä määrämittaan ja tuli sentakia ihan viimeisimpien päivien aikana. Tuvan oviaukkoihin tuli kaksi uutta sisäovea, nimittäin eteiseen ja pohjakerroksen rappuun. Makuuhuoneeseen vievää ovea ei tilattu, vaan oviaukkoa vielä hieman laajennettiin. Jos tuntuu tarpeelliselta, niin saahan siihen joskus pantua vaikkapa liukuoven, nyt on vain verho.
Samaan kuvakulmaan taustalle tiskipöydän L-nurkkaus ja uusi pohjakerroksen rappujen ovi. Hellan jatkeena olevia tasoja ja kaappeja voi vain aavistaa.
Kun puhaltimilla oli hieman lämpimämpää sisällä, voitiin kiinnittää tapetit ja tehdä sisäkaton uusintamaalaus. Tuvan lattia sai uuden laminaattipinnan, koska lankut olivat niin kuluneet, ettei hiomalla olisi voitu saada riittävän tasaiseksi kaapistojen asennusta ajatellen. Ja kun kaapit, liesi ja uusi jääkaappi/pakastin tulivat paikoilleen, oltiin valmiita palauttamaan taloa asuinkuntoon. Huonekorkeus oli kuitenkin matalampi kuin nykyajan standardit, joten kaappien ja katon väliin ei enää mahtunut ns. smygilistaa.

Jos joskus tehdään remonttia muissakin huoneissa (esim. eteisessä, jossa on paljon ovia), tulee sitten enemmänkin näitä peili-ovia. Yläkertaan vievässä ovessa on hyvä säilyttää ikkuna, se tuo hieman luonnonvaloa niihinkin portaisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti