Syksyistä säpinää

Syksyisin on monen monta asiaa päättymässä, kun talvipesä-kausi alkaa lähestyä. Päivätkin käyvät lyhyiksi toimitella kaikkia muistamiaan Pitäisi-juttuja. Onneksi ei tarvitse muuttaa talviasuntoon, silloin pitäisi ennakoida niin monta mahdollista mutkaa talon pidon suhteen.

Koivujen lehdistö on jo reippaasti harventunut, muut puut enimmäkseen ihan vihreitä.

Vaahteran jotkut lehdet ovat jo vaihtaneet väriä...

Kohta on jo syyspäiväntasaus (ensi keskiviikko), jolloin valoisa aika on huvennut puoleen vuorokauteen. Erityisesti sen huomaa pilvisinä aamuina kuten eilen ja tänään. Kello yhdeksältä vielä valoja kaipailee. Lämpötilatkin jo yleensä selvästi alle +20:n, tänään näyttää kyllä mittarissa olevan pilvistä huolimatta +17.

Lämmityksiä pitää kuitenkin viritellä, että huoneilma olisi kuivempaa. Sain onneksi ikkunanpesut voiton puolelle jo pari viikkoa sitten.

Puuliiterin ja autotallin siivoukset ovatkin lähtölaukauksia, joiden varaan sisähommailu järjestyy. Tänä vuonna se oli helpompaa kuin aikoihin: Putkiremontin takia pohjakerroksen tilassa ei nyt tarvinnut tehdä oikeastaan mitään, kun kaikki oli tullut tehtyä sen yhteydessä. Kunhan teki klapikyydityksiä kuivan kelin aikana.

Kyytimislaatikot olivat kyllä vähissä, mutta hakkeet ovat niin kuivia, että kaiken voi säkittää, eikä sitten pölyä yhtään, kun lämpöpumppu siellä joskus pannaan hurisemaan. Hake kuluu pääosin leivinuunin pohjalla palaen, mutta biokompostorikin tahtoo hieman kuiviketta.

Autotallin puolikin oli jo melkein valmis, kun Urtsi kävi kiskomassa sellaiset romppeet lavalle, joille ei millään tuntunut olevan käyttöä näillä eväillä. Nimittäin sinne täytyy saada pihakalusteet ja saavit ym talvisuojaan. Kunhan se aika tulee seuraavan poutakelin aikana, ja se tahtoo lattia-pinta-alaa autotallista, jossa pitää olla myös vapaata työskentelytilaa. Nyt vähän harmittaa, etten tehnyt sitä viime viikolla, kun kalut olivat ihan kuivia...

Huomasin tässä aamulla, että vuosi sitten olin saanut näihin aikoihin puutarhan korkeat ruohot ajetuiksi, joten siitä ollaan myöhässä, kun ruohon kasvu on ollut niin roimaa. Huoltotien yläpuolinen rinne jo tuli tehtyä viime viikolla, mutta alapuolella on paljon vielä tehtävää.
Karviaiskausi on jo ohi, joten nyt pääsee siihenkin kohtaan päristelemään, jos kelejä tulee näköpiiriin. Ainakin 3-4 kertaa saisi intoa riittää vielä korkeisiin heinikoihin...

Talon alanurkalta alkava sektori saa paitsi rännistä tulevat vedet myös saunan pesuvedet imeytyksen kautta, joten siinä olisi tontilla hyvä polttopuun kasvatuspaikkakin, mutta kun naapureille menee puhelinkaapeli ylitse, täytyy tyytyä kukkapenkkien lisäksi mataliin pensaisiin ja puihin, ja ne taas eivät varjosta yhtään ruohoa kasvamasta.

Tänään olisi ollut Helenan mustan koiran Tiitun syntymäpäivä (18 09 2001), kuvassa vietetään yhteistä pääsiäistä 2011 Mikkelissä. Mutta tuonen laiva haki Tiitun matkustajaksi meidän sohvalta tammikuun alussa 2012. Wilma oli mennyt kyytiin pari viikkoa aiemmin, ei ollut yksin kiva siellä olla.

Meidän suvun ihmisten keskinäinen viestintä sai noin viisi vuotta sitten, syyskuussa 2010 suuren käänteen, kun päädyttiin FaceBookin asiakkaiksi. Eletään ympäri maailmaa, joten varsinaisia 3d-kohtaamisia on harvoin, ja kuvaviestintä on mielestäni tämän some-muodon paras puoli. On vietetty tosi antoisia vuosia! Kiitokset asian keksineelle ja osallistuneille! Tämän oman blogini tarkoitus on myös melkein sama, tuoda nostalgia-elämyksiä niille, jotka nyt asuvat muualla, mutta käytössä on enemmän kuvia ja paljon sanoja. Terveiset nyt tyttären tyttärelle, joka vaihtoi pari päivää sitten asuinmaisemansa keski-Eurooppaan, Tsekin tasavaltaan, sinne Moldaun (Vltavan) varrelle.

Kukkakaalitkin pehmenivät sopivasti ja siististi mikrossa, ja mahtuivat sen jälkeen pakastusrasiaan  helpolla. Tässä on yhden ison kukkakaalin massa puolen litran laatikoissa.

Säilöntä on yltänyt kasvisten muokkaamiseen, nyt aiheena kaalit. Pari kertaa on väkästetty jo ison iso annos kaalilaatikkoa, ja seuraavana oli vuorossa kukkakaali. Molempien kohtalo on upota pakastimen uumeniin.
Käärylekaalit vielä odottavat jääkaapissa. En ole vielä keksinyt (vaikka olen jo monta vuotta tuuminut), millä muulla tavalla lehtiä saisi irrotettua ehjinä paitsi klassisella vedessä keittäen menetelmällä, joka on hidasta ja sottaista, kun keitinvettä on roiskeina joka puolella. Kaalieni pitää olla aika pieniä, sillä kun hellan päällä on tuuletin, niin siihen ei saa mahtumaan korkeaa isoa kattilaa niin, että voisi työskennellä. Laatikkoa tehdessä ohitan keittovaiheet pitämällä kaalinsilppua erinä mikrossa 2-3 minuuttia.

Ja sitten päästäänkin jo lempipuuhiini!

Ensin loimen valmistelu, eli langat niisien silmistä läpi, ja sitten jokainen pirran rakoseen, ennenkuin voi sitoa langat  4+4 nippuina kiinni etutukin puolelle keppiin.

Välineiden valmistelu tehdään istumalla lattialla kangaspuiden alla, siellä sidotaan kaksi eri työvaihetta: perussidonta= ylä- ja alavälittäjäkepit kiinni niisivarsiin ja ylävipusiin; mallin sidonta ja polkusten kiinnitys tietyn piirros-ohjeen mukaan =sidotaan  polkuset kiinni välittäjäkeppeihin. Tässä tulos on valmiina.

Kuvassa on välittäjäkeppien keko polkusten päällä, kun ne ovat noin jääneet edellisen työn jäljiltä. Siinä on näkyvillä takapuolelle varattu kohta puiden alla... Minun puissa tuo alle puikahtamisväli on  pienempi kuin Toikan tai Varpapuun malleissa, sinne pitää mennä kontallaan ja selin, kun pää ei muuten mahdu.

Tein keväällä kaksi saalin lointa, joista toinen tuli tehtyä kohta. Tuotteet menivätkin jakoon heti heinäkuussa, kun oli Sysmän sukukokous. Tuumin silloin, että toinen äkkiä vireille, kun kesän sadeaika tuntui vaan jatkuvan. Mutta kohtalo heitti peliin sitkeän ja rasittavan flunssan, joka kestikin elokuun lämpimiin aikoihin asti, ja oli aika puuhailla jälleen ulkotöissä. Viimein sunnuntaina illansuussa kävin kiertämässä sen takatukille, ja eilen alkuvalmistelun projektit tuli saatua loppuun, eli loimi on kutomissuulla.

Kuvassa näkyy loimilankojen 4+4 sidonta aloituskeppiin, joka puolestaan on etutukin sinisen kankaan tunnelitaskussa olevassa toisessa kepissä kiinni naruilla. Niin lointa saadaan kuljetettua kutomisen aikana kutojaan päin takatukilta, jonne se aluksi käärittiin.

Täällä huvitellaan seuraavat kosteat viikot! Päivä alkaa alakerran uunin lämmityksellä, että yläkerran ilma hieman kuivahtaa ja lämpenee. Jos olisi aurinkoista, niin paiste lämmittäisi iltapäivisin lännen ikkunasta.