maanantai 26. maaliskuuta 2018

Malkamaanantain taipaleelta

Kuva on tänään puolen päivän aikoihin. Aamun -10C pakkanen on vähentynyt -1C asteeseen, aurinko helottaa ilman pilven suikalettakaan.
Alapihalle koottu sahausta odotteleva rankakasa on vielä aika hyvin peiton alla. Piha on kuitenkin aurauksen seurausta eli jokseenkin lumeton.
Pääsiäisen alusviikon ensimmäinen päivä on nimetty muinaisille talon katon tekijöille. Ehkä se katon tekokin oli yleensä päivän juttu tuohiaikaan.

Malkapuut oli ennen vanhaan kovin tarpeellisia, pitkiä ja melko suoria halkaistuja puita. Niillä saatiin talon katolle levälleen viritettyjen tuohien paikoillaan pysyminen mahdolliseksi, kun ladotun tuohikerroksen käpristyminen ja irtoaminen pantiin hallintaan hyvillä malkapuilla. Sitä en kylläkään tiedä, koska tuohi piti irroittaa koivusta. Mutta jos ennen vanhaankin kevätkuukaudet olivat kuivimpia kuten nykyisin, niin varmaan katon teko sopi askareeksi juuri keväällä ennen toukotöihin ryhtymisiä.

Kun kameraa kääntää vielä vähän alemmas, tulee vastaan reipas dragonwing-begonian taimi, joka on taitettu hentoisesta oksasta viime kesänä juurtumaan ja syksymmällä pantu ruukkuun.
Maanantaina on hyvä laatia suunnitelmia viikolle, niitä näyttää olevan sen verran, että joka päivälle löytyy jotakin muuta kuin sitä tavallista.

Eilisen päivän, palmusunnuntain tärkein askare oli olla kotona, kun pikkuvirpojat pyörähtivat. Vähän jäi vielä jäljellekin, kun ei tullutkaan muita.
Maanantain varsinainen erityisaskare oli keriä pois perjantaina hankittu matonkudesäkki. Siinä oli kaksi kiloa kudetta ns. kakkuna, jonka keriminen vei melkein puolitoista tuntia. Ensimmäiset kaksi kerää tulivat nopeasti, sitten alkoi tahmautua. Niinkuin aina.
Nimittäin Iitin Seudussa oli torstaina ilmoitus, että Komulaisen Meerillä on ehdottomasti viimeinen loppuunmyynnin päivä perjantaina. Sinnehän sitä oli ihan varmasti mentävä kiittämään vuosikausien hyvästä yhteistyöstä. Meeri tuli aina avaamaan varastonsa asiakkaan tarpeiden mukaan, jos ei ennättänyt tai huomannut myyntipäiväilmoituksia, olin oppinut käymään Meeriä tapaamassa aika pian Iittiin muuton jälkeen.

Kude ei juuri vaikuta tuvanmattojen väriin sopivalta, mutta olen huomannut, että jos kutoo viidellä sukkulalla, niin yhden yksittäisen kuteen rooli on erilainen kuin kolmella kutoessa. Nuo nykyiset tuvanmatot on tehty sillä tekniikalla, vaikkakin tuo lohenväri niissä on voimakkaamman värinen. Muuten harmaan-valkoisen-kirjavan kuteen maton väri tuleekin hieman lämpimämpään suuntaan. Näin aion tätäkin kude-erää käyttää.

Luultavasti saan tuosta erästä ainesta yli 6 metrille, kun mukana on 4 muuta saman kokoista kudepussukkaa. Sehän riippuu muidenkin kuteiden paksuuksista. No nyt se keriminen on tehty, ja loimikin olisi, mutta ilmat ovat olleet tosi viileitä vielä, vinttiin ei ole asiaa.

Nostin äsken pöydälle vähäksi aikaa Oxalis-ruukun, että pääsin paremmin näkemään pihalle kuvausta varten. Hänen armonsa talon komistus huomautti, että juuri ikkunan puolelta pitäisikin katsoa, kun lehdet ovat valoon kääntyneinä. Valokuva antaa vähän vaisun hehkun, paikalla katsoen se on huumaava! Kohtahan tämä alkaa kukkia, ikkunaruutu tulee taas siltä kohtaa täyteen valkoisia lasiin kiinni liimantuvia kukkia.

Oikeastihan nyt on piinaviikko. Lauantaina venähti alakerran lämmitystouhuissa akillesjänne vasemmassa jalassa, joten pääsin henkilökohtaiseen piinaan. Ei ole vielä alkuunkaan turvotus alentunut, ja öisin herään monta kertaa karmeaan kramppaavaan jalkaan. No aikansa ottakoon, kuulemma muillakin on muunlaista kärsimyssortin "ajankulua" elettävänä.


Siivosin jo kuitenkin maalipurkit pois eteisestä, en enää ainakaan tällä viikolla aio sen suhteen mitään. Enkä tee loimia tai virittele kangaspuihinkaan mitään. Otetaan minimalistisemmin.

Pian nähdään jo muitakin kukkia kuin näitä kestolaatuisia. Mukavaa pääsiäisen odotusta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti