sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Melkein valmista...

Aika valmista! Käytössä varmaan paljastuu, mitä vielä puuttuu tai onko joku muu paikka millekin parempi.. Ainakin käsipyyhkeelle naulakko sille puolelle, missä allas. Vanhat pitsikapatkin löytyivät, ja varastoista 13 vuotta sitten remonttiin hankittuja verhotangon kannattimia tms.
Kylppäriremontti saatiin tilattujen töiden osalta viimein viikon loppupuolella valmiiksi, kun Putki-Pasin aikatauluun tuli kovien pakkasten aiheuttamien pelastustöiden laannuttua viimein sen verran aukkoa, että meidän tontille ehti keskiviikkona. Pari viikkoa saatiin odotella, muilla ei ollut enää hommia. Meillä ei töiden viivästymisestä aiheutunut mitään hätätilaa, koska kylpymahdollisuus oli ennestään alakerrassa olemassa.

Sähkö-Matti oli ollut hommissa 20-21 02 ja Rakennuspalvelun Matti oli lopettanut kylppärin puolen viimeistelyt 25 02 maanantaina, että reitit putkimiehelle olisivat valmiit. Sinä päivänä purettiin myös se v:sta 1939 perintönä ollut seinänpätkä, joka oli toimittanut laskutason virkaa vuodesta 1952, kun sillä kohdin oli ollut vesikiertopatteri, eikä seinää siksi kokonaan oltu purettu, vain yläosa.


Pasi teki ensin aukkoja suunnitellun reitistön tarpeisiin, niihin sitten pujotettiin sen mittaiset valkoiset komposiittiputken pätkät kuin oli tarpeen. Seinille tai kattoon tuli putken pitelemiseksi valkoisia "haltijoita". Kuvassa on putken reitistöä vierashuoneen oven tienoilta, vasemmalla näkyy hirsiseinän läpi kylppäriin menevien putkien päitä. Hirren läpi ei ihan helposti mennä, se katsottiin alkuun kaikkein hankalimmaksi seinäksi, jonka toisella puolella olevat kaakelitkaan eivät saisi rikkoutua muuten kuin suunnitellun verran. Putkenpätkät liitettiin toisiinsa erityisillä liittimillä.

Lähtökohta linjoille oli vessan allaskaappi, josta on lyhin matka uuteen tilaan. Sen seinään reikiä tehdessä pora alkoikin yllättäen kovasti heikentää tehoaan ja meni niin kuumaksi, että akku alkoi loppua.
"Sotasaalis" seinän välistä..
Mikä siellä vastusti, olikin yllättävä tekijä. 1960-luvulla oli seinän äänieristeeksi pantu sen aikaisen tavan mukaan superlonin paloja runsaasti. Niitä sai leikkuutähteinä hyvin edullisesti Etolan kaupoista, ja meillähän niitä oli käytetty myös sohvatuolien kunnostukseen ja tyynyjen materiaaliksi.
Pora ei ollenkaan osannut mennä siitä läpi, muovi kuumeni ja takertui terään. Ei auttanut kuin isontaa seinän pinta-aukkoa ja kiskoa eristettä pois sen verran, että työ taas onnistui.

Vesiposti tuli juuri allaskaapin alaosan kohdalle eteläseinälle.
Musta vipu on nyt kiinni, kylmän ajan asennossa, kun vettä ei käytetä pihalla. Kesäasentoon se käännetään 90 astetta vasemmalle ylös, jolloin ulkoseinällä olevasta hanasta voi alkaa ruveta ottamaan vettä tarvitessaan.
Pasi arvioi suunnitelmieni ja rakennusmiesten toteuttamia muiden ratkaisujen järkevyyttä ja teki sen jälkeen niin, kuin olisi hyvä. Niinpä talon ulkopuolelle tehtävä vesiposti tuli allaskaapin kohdalle, koska sen haaroitus voitiin sijoittaa kaapin sisälle, jonne tuli sitten myös pesukoneen tarvitsemat vesi- ja viemäriliitokset.
Suihku sai omat vesihaaransa itäseinälle sijoitettuun  käsisuihkuun. Siinä ikkunanpielessä on kääntyvä suihkuseinä, että saa parhaiten tilaa pestä. Seinän vieressä tila on kapeimmillaan, vain runsaat 50 cm, joten suihkun paikka siis siellä. Sampooteline on vielä lattialla odottamassa kiinnitystä. Aiemmin hankkimani vaihtoehdot eivät olleetkaan sopivia, nurkkahyllylle tila on liian matala, ja seinään kiinnitettävät kulmahyllyt taas liian kookkaita, joten tehtiin Päivin kanssa vaihtokauppoja, kun hänellä oli kapeampi seinälle pantava.

Allaskaappiin menevät haarat erkanevat kaukana peräseinästä,
koska tämän myllyn takana on monen sentin aukko ulkoilmaan. Seinällä kiertää vain rajauslistaa ja sähköjohtoa.
Varmuuden vuoksi vesiputket eivät sijoittuneet kylmille seinille, vaan kulkivat tilan keskellä katossa. Onhan niin, että vaikka tehtiin lattialämpö, niin sähkökatkoksia voi aina esiintyä, jolloin tilan jäähtymistä voisi tapahtua. Erityisesti Pasi varoi menemästä putkien kanssa lähelle itäseinän ylärajassa olevaa kostean ilman poistopumppua, koska siinä seinä on kylmimmillään reiän kohdalla.
Ovesta tullessa vasen seinä on melkein heti, joten siihen pantiin pyyhkeille ns. reelinkitanko, joka oli jo ennestään vessan kaappien alapuolelle pantuna, mutta oli siellä tarpeeton. Sen tilalle pannaan vessaan tavallinen pyyhenaulakko, kunhan ehditään. Hankin myös pienen korivaunun sampoopulloille yms, ja jos laitamme seinäkorin siihen työhön, tämä vaunu jää ns. laskutilaksi, kun se liikkuu pyörillä. Pyykkiä varten oli ostettu jo kymmenen vuotta sitten tuo terästorni, mutta se palveli ensimmäisen aikansa talossa kudontalankojen varastoimiseen. Saapa nähdä, pysyykö pyykille ajateltu osa sille, kun on noin erilainen menneisyys? Ainakin kansi on niin napakka, että hyvin jaksaa kannatella kukkaruukun...
Varsinaiset pyyhenaulakot nyt vielä puuttuvat, joten saakoot olla tuossa tangon päissä toistaiseksi...
Oviseinällä on vielä tila 80 cm leveälle hyllykölle, kunhan se saadaan hankituksi. Sen ylimpiin osiin saa sijoitettua osan noista ensimmäisen kuvan jakkaroilla olevista huonekasveista. Näitä toimia tein perjantaina ja eilen.

Toisena päivänä tehtiin alakerran viemärilinja valmiiksi, sitten voitiin jo sulkea vedentulo kiinteistölle Kohta yhdistettiin yläkerran linjat vessan allaskaapin entisiin putkiin ja alettiin testailla veden kulkua ja poistumista. Olin jo hankkinut valmiiksi teräväreunamelan lattian kuivaamiseen! Hyvinhän ne vedet menivät, ainakin autettuina lattiakaivoon ja poispäin, vesiputkien kohdalla se olikin jo selvää, kun vesi pysyi koko ajan hallitusti putkissaan.

Kun edellisviikot odottelin putkimiehen tuloa, niin mietin, jos voisinkin tehdä eteisen hyväksi jotakin maalauksesta, jota Helena oli suunnitellut pääsiäislomansa ohjelmaksi. Niinpä kävin Maalikaupan Markkua tapaamassa jo pari viikkoa sitten. Ensi reisulla sain mukaani 3 l astian pohjamaalia ja hyvän siveltimen auringossa ruskettuneiden panelien pintaa varten. Aloin sivelypuuhiin torstaina 08 03 ja pohjamaali riittikin kaikkiin aiottuihin kohteisiin eteisessä ja tuulikaapissa. Pohjamaali sävytettiin ns. maalarinvalkoiseksi. Lauantaina hain varastoon peittomaalia, jos vaikka innostuisin pohjien tultua tehtyä maalaamaan pintoja johonkin asti. Se oli hieman lämpimämpi sävy, pikkuisen ruskeata mukaan, ja saatiin maalille nimi Kamee.
Lännenpuoleinen eteinen odottaa valmiina 11 03.
Maanantaina 12 03 sain tämän vanhan puolen eteisestä myös uuteen pintaan. Vielä puuttuu peittopinta reunuslistoista, se tulee olemaan maalarinvalkoista kuten on ollut ennenkin.
Kunpa olisin ajatellut maalaavani ja toiminut jo aikaisemmin, ennen sähkömiehen vierailua...  Alakuvassa tuulikaapin uusi ilme, kun oviaukko on suljettu ja pohjamaalausvaihe mennyt. Pintamaalauskin tuli 12 03, sillä sain rakentaja-Matilta vihjeen, että seinän kannattaa olla kokonaan valmis, kun hyllyjä aletaan asennella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti