Joko se kohta on ovella?

Kuva tänään meidän pohjoisikkunasta. Näyttää, kuin tummanharmaa pilvimeri pohjoisesta ulottuisi aivan kylän liepeisiin kylmää tuomaan. Oikeasti aurinko kyllä vielä lämmittää, mittarissa on +6C puolilta päivin, ja talon varjo on pitkä!.

Talvi nimittäin. Eilen saatiin melko lähinurkilla, kotimaakunnan eli Hämeen pohjoispuolella Ylöjärvellä, Nokialla ja Teiskossa oikein kunnon räntä- ja lumisateet, ja kyllähän niitä jo ennustettiinkin maan eteläosaan loppuviikolle. Tämä myräkkä tuli kuitenkin ns. puskista päiviä aikaisemmin, ja muuallakin tämän päivän uutisten mukaan on vastaavaa koettu. Nyt tietysti täytyy sanoa, että hyvä, kun eivät tulleet etelämmäksi ne pilvenretaleet, sillä olin kesärengasautolla kanervien vientimatkalla Janakkalassa.

Ennusteissa oli, että seuraava liikkuva matala saavuttaisi etelä-Suomen iltapäivällä ja tuottaisi paljoja vesisateita. Edellispäivänä eli maanantaina oli ollut reippaita ukkosia länsi-Suomessa, jopa trombikin Hattulassa, ja isoja rakeita oli löytynyt niskaan paikoin. Meille siitä oli koitunut kuitenkin vain tihkusateen luokkaa olevaa kostuketta pariin otteeseen, aamulla ja illansuussa.

Oma tiistainen matka oli kuitenkin mukava, kun oli ohuessa pilvessäkin, ettei häikäissyt, mutta ei kuitenkaan satanut. Aamu oli lähtiessä n klo 9 maissa ollut 0C:n tienoilla ja ennusteet varoittelivat liukkaista tienpinnoista. Sellaisia kohtia ei kuitenkaan näkynyt, sateet edellisiltana olivat olleet reitin varressa melko niukkoja, niistä ei tienpinnoissa ollut haittaa.

Perillä hautausmaalla lehtienkeruu-imurit humisivat nurmikoiden siivouksissa ja oma urakka olikin siten nopea, vain tuliaisten sijoittelu ja kynttilöiden sytytys. Maurin haudan lähellä iso käytävän varren hevoskastanja pudotteli parhaillaan viimeisiään nurmikon koristeiksi. Tällä kertaa autoni ratissa olikin naapurin Ahti, joka oli lähtenyt tutustumaan Kanta-Hämeen maisemiin.

Ilma sitten keskipäivän jälkeen, kun paluumatka oli menossa, selkeni jopa niin, että toisinaan auringon paikkakin paljastui taivaalla. Auton lämpömittari näytti +3C. Toivottuja muuttolintuparvia ei kyllä juuri nähty, vain pari joutsenta tienvarsipellolla Sairakkalan risteyksen tienoilla. Ihan ilman suurta lintuelämystä ei sitten tarvinnut jäädä, koska ihan kotinurkilla, Radansuun kylässä oli se viime viikkojen vakinainen parinkymmenen joutsenen parvi ruokailemassa Santalan pellolla. Alla olevat kuvat on kuitenkin vasta tänään otettuja, kun oli pikkuasia Kausalassa aamupäivällä toimitettavana. Parvi oli saanut kokoa lisää noin kolmanneksen.

Noin reilun 30 joutsenen parvi oli jakautunut kahta puolta maantieta, tässä alemmassa isommassa parvessa oli enemmän harmaapukuisia poikasia, ja nuo muutamat olivat kovin kesyn oloisia, ihan tien lähellä odottamassa, että kuvaaja saa ottaa kuvat mielensä mukaan.

Melkein kotona, Radansuun golf-kenttää Harjanmäen kupeessa. Kuva on tältä aamupäivältä paksujen, mutta kuivien pilvien aikaan.

 Matkasta selvittiin hyvillä mielin ja ajokelejä ja kuskia kiitellen, jo ennen klo 14 oltiin kotipihassa! Niin nopeasti en itse ajaen ollutkaan juuri ehtinyt, mutta nythän ei poikettu tuttavissa, kun Tella jäi kotiin. Katsoin sitten kotiin tullessa, että päästiin vielä +5C asteen lukemiinkin. Tella oli ollut, kuten tavallista yläkerran vahtina, ja oli tietysti kiire päästä pihalle. Niin aina, kun tulen kotiin pidemmältä tai lyhemmältä reisulta.

Tästä viimeisestä viime syksynä tehdystä kymmenen metrin saaliloimesta tuli sitten ruskakauden loppuhuumassa syksyn heleitä aikoja muistelemaan neljä täysimittaista (n. 180-200 cm) ja yksi hieman lyhempi peitto. Tämä loimi oli selvästi enemmän kasaan menevää, joskus samalla mitalla saa viisi täysimittaista, eli se on venynyt luomapuulla ollessaan enemmän. Viimeinen työ on vielä ilman hapsujen pyörittelyä, kun sen vasta eilen sain valmiiksi. Lampun valo tekee värit kellertävämmiksi kuin ne päivänvalossa ovat.

Iltapäivän lopputunteina tiistaina ehdin vielä yläkertaan itsekin, kun viimeinen saaliloimi oli kymmentä senttiä vaille tehtynä. Siitä tuli ns. lastenkokoinen, ihan täysimittaiseen ei loimi enää yltänyt. Se sitten käytiin työstämässä ja jälkiä siivoamassa. Sen jälkeen vielä ennen pimeää uusi pihakierros, keramiikka- ym. esineitä autotalliin ja pation aidakkeetkin pois talven kynsistä, no tosin vain autotallin seinälle tuulessa kuivumaan.

Päivälle ennustetut vesisateet tulivat vasta pimeällä, ja ihan jo säpsähdin, kun pisarat tulivat kuurossa ja metakalla ikkunaruutuun ja pelteihin. Eivät ne mitään rakeita kuitenkaan olleet, ja iltaan mennessä jämähtänyt +4C mittarissa jäikin sitten koko yöksi sadepilven kanssa kylää hoivaamaan.

Tärkeistä syysaskareista on enää jäljellä sakokaivon tyhjennys, se on tulossa lähipäivinä viikon sisällä. Onneksi se järkyttävä 10-15 cm lumisade-ennuste on peruttu viikonvaihteesta, mutta on odotettavissa lähellä nollaa olevia aikoja kuitenkin. Lumilapiot piti toki nostaa hyvin näkösälle tallin tiloissa. Syyskauden lopettajaisiin kuuluu myös aurausviittojen laitto oman tien varteen, joka  tuli tehtyä tänään iltapäivällä, kun odottelin renkaanvaihtajaa. Silloinkin meni hanhiauroja ylitse. Niillä on varmaa tietoa muuton ajasta. No nyt on talvirenkaatkin jo alla ja kesäkauden pyörät tallissa.   Aiemmin olin jo muistanut laittaa katiskaverkot jänisten varalle marjaomena- ja sorvarinpensaille.

Valkoisissa pihasyreeneissä on vielä melkein kaikki lehdet vihreinä ja oksissa kiinni. Violeteilla on lehti jo ruskettunut ja tullut alas melkein kokonaan. Pihojen haravoinnista olenkin nyt selvinnyt vain ruohonleikkuria käyttäen, vaikka tuolla maantienvarressa oli niin mahtava kasa koivunlehtiä, että siinä ei leikkuri auttanut, jäi liian liukkaaksi siinä rinteessä. Maantien vasemmalla puolen on liuta isoja koivuja, ja postilaatikon takanakin yksi iso, joten varisemista saa hallita.

Siihen ei kuitenkaan tuntitolkulla aikaa huvennut, kun ne aamusta kävin siivoamassa oman tulevan terveyden takia. Taivaalta huuteli hyvästejä runsaan parinsadan kokoinen hanhiaura, jolla oli etelä suuntana.

Hevoskastanja alatien varressa on juuri pudottanut loppusatonsa, sen lehtiä ehkä kokoan johonkin koristeeksi, kun väri tulee niin kauniin punaruskeaksi lopulta. Keksin niiden koristearvon vasta viime syksynä ihan vahingossa, kun auringonpilkahdus sai kompostin päälle kipatun maksikassillisen hienosti hehkumaan. Tästä puusta lehti lähtee usein viimeksi, ja monena vuonna on sen lehtikasa jäänyt yöllä tulleen lumen alle, kun se illan tunteina on koottu ja aikomus on ollut aamulla jatkaa.

Terveysviranomaiset lähestyivät tänään vielä tiedotuskirjeellä, että kausi-influenssan rokotuksia tullaan jakamaan marraskuun 5 pnä alkavalla viikolla. Sen saa ilmaiseksi yli 65-vuotias tai muuhun riskiryhmään kuuluva, sekä sellainen, jonka lähiomainen kuuluu noihin ilmaisryhmän henkilöihin.