Joulupuita

Kävin lähikylän taimikaupassa ja kukkakaupassa katselemassa tämän vuoden joulukukkia. Näyttää siltä, että vihreät puuvartiset ovat kovasti etualalla. Varsinkin tuijat Thuja sp, sypressit Cupressus sp ja valesypressit Chamaecyparis sp ovat tulleet vakituisiksi vihreydentuojiksi asetelmiin. Useina edellisvuosinakin hankkimani huone- eli joulusypressi kuuluu jälkimmäisiin, se on Chamaecyparis lawsoniana Ellwoodii tarkemmin ilmaistuna. Niitä on hankittuna jo kuun alkupuolella. Tämänvuotisten taimien tuoksu on ollut kyllä liikaa hengittämiselle. Nenäliinaa on alkanut kulua liian kanssa, joten joulupuut ovat menneet pesuhuoneen hyllylle, jossa viimevuotisetkin viettivät aikaa ennen kesää.

Joulusypressien asumapaikka. Täällä huonelämpötila on 17-18 astetta, joten tuoksua ei tule niin paljon.

Mukaani tarttui kartiovalkokuusi Picea glauca Conica, jota voidaan kasvattaa etelä-Suomessa ulkosallakin I -III vyöhykkeillä. Se on puolivarjoisan paikan suosija, sen neulaset tuppaavat nimittäin voimakkaassa kevätvalossa ruskettumaan. Suositellaan myös kasvin suojaamista sen takia kevättalvella. Sehän kyllä onnistuu taimipeitoilla, kun kasvin kokonaiskorkeus on vain 1- 2 m.

Kartiovalkokuusi pihalla kasvavana.

Toinen uutuus on kiinankataja Juniperus chinensis, josta on olemassa paljon lajikkeita värin ja muodon suhteen. Nyt myynnissä oli joulunvihreitä ruukkukasveja. Tätäkin voidaan kasvattaa samoilla seuduilla ulkosalla kuin edellistäkin, mutta se voi saavuttaa jopa 20 m:n korkeuden, lajikkeesta tietysti riippuen. Lajike Stricta kasvaa 1-2 m:iin. Kasvupaikan on oltava valoisa.

Kuva on Plantagenin myyntikuvastosta. Kasvin neulaset on suomalaista katajaa lyhemmät. Myynnissä on myös upea turkoosinvärinen eli sininen lajike.

Nyt on ollut myynnissä ruukkukasvina myös huonekuusi- nimellä myytävää puuvartista norfolkinaraukariaa Araucaria heterophylla. Se on eteläläisen pallonpuoliskon puusuku, jonka neulaset ovat pehmeämmät kuin meidän kuusella. Tämä laji on kasvanut alunperin Australialle kuuluvalla Norfolkin saarella, josta se on löydetty huonekasviksi.

Norfolkinaraukarian eli huonekuusen myyntikokoinen taimi.

Perinteisesti joulupuu on tietysti kotimainen kuusi Picea abies, jota myös maailmalla norjankuuseksi mainitaan. Tämä mukavasti pihkalta tuoksuva kovaneulasinen puu on ollut kovin helppo joulukoriste saatavuutensa vuoksi. Nykyisin meilläkin jo viljellään joulukuusia, joita hoidetaan taimivaiheessa leikkaamalla sivuja ja latvaa siten, että tulevat haaraisemmiksi ja säännöllisen muotoisiksi. Näin saadaan ostajan valittavaksi kuin kaupan hyllylle oikeankokoinen ja muotoinen puu. Paljolti viljellään vain joulupuina myytäviksi juuri omaa tavallista kuusta, mutta monia muitakin, mm. mustakuusta Picea mariana ja serbiankuusta Picea omorika.

Varsinainen Tannenbaum eli ensimmäinen joulukuusi oli pehmeäneulasinen saksanpihta Abies alba. Sen luontainen levinneisyysalue on keski-Euroopan vuoristoalueilla. Nykyisin kaupataan joulupuuna maailmalla varsinkin kaukasianpihtaa Abies nordmanniana.

Meillä metsien maassa sähkölinjojen alla metsissä eli ns. johtokaduilla on aina paljon taimia ympäristöstä, ja siinä ne eivät saa kasvaa kovin suuriksi ilmajohtojen vuoksi. Toisaalta taimet ovat luonnostaan tuuheampia, kun valoa on muuta metsää enemmän. Paikat sopivat siis aivan luonnostaan joulupuiden tuotantoon! Monet metsänomistajat ovat tehneet korjuusopimuksia kuusenmyyjien kanssa, mutta puiden hakija vain noukkii parhaat marjat kakusta ja etsii vain myyntikelpoiset. Metsänomistaja joutuu kuitenkin töihin sähkölinjojen takia, tai viimeistään sähköyhtiö, kun puut taipuvat linjoille lumikuormassaan.

Parhaita olisivat tietysti isohkon puun latvat, joissa on vankempia sivuoksia kuin taimivaiheen puissa, joskus jopa käpyjäkin. Sellaisia saa seuduilta, joissa on runkopuun korjuuta meneillään. Puuta ei löydy hakkuun tähteitä pöyhimällä, kun nykyisin puu usein pystykarsitaan ennen katkaisua. Siten joulukuuselle tarvitaan oma toimenpide, rungon latvan katkaisu ja erillinen varastointi, koska kaikki puunkorjuut eivät osu joulunalusviikolle.