Materiaalien kierrätyksestä

Jätettä? Osaako nykyajan ihminen kuvitella tämän muuksi kuin pihaa rumentavaksi roskakasaksi, jota odotetaan pian korjattavaksi pois näkymiä pilaamasta? Ei niin ainakaan jänisten mielestä, vaan talviruokaa katettuna seisovaksi pöydäksi. Jos kysytään koristeveiston ja -sorvauksen osaajalta, niin varsinkin puutarhoista saatava jalopuu soveltuu hyvin kestävyytensä ja pihkattomuutensa takia kaikenlaiseksi tarvepuuksi. Takavuosina opin keramiikan tunneilla, että kukin puulaji tuottaa omanlaistaan tuhkaa, joten esineiden lasitukseenkin sitä on tullut koottua. Lankojen ja muiden kuitujen värjäyksessä omenapuun kuori on aivan ainutlaatuisen hyvä kestävän keltaisen värin antaja.  Joidenkin toisten kasvien puiset oksat kelpaavat punontatöihin. Katajansukuisten puiden osia arvostetaan eteläisemmillä leveyksillä tuoksunsa takia, jopa koinsuojatehtäviin.

Omassa taloudessa kaikki puuaines kelpaa aina lämmön tuotantoon, joka on järkevää, sillä oksista vapautuu, jos kasa jäisi silleen, lahoamisen aikana yhtä paljon energiaa kuin uunissa poltettaessakin. Oksiin sisältynyttä hiilidioksidia ei siis pääse karkuun, se joutuu ilmakehään, kun luonto hoitaa yhdisteiden purkamisen muutamassa vuodessa. Viileän ilman maissa säästyy pitkä penni, jos materiaali on omasta takaa. Kun puu otetaan talteen alkuvuodesta, se kuivuu kesän tuulilla ja paisteella luonnostaan. Vasta kuivaa puuta kannattaa polttaa, ettei saatu energia mene veden haihduttamiseen. Tänä syksynä meillä on poltettu vain oksajätettä, jota tulee isosta puutarhasta liiankin kanssa. Jos säilytystiloja olisi enemmän, ei oksia tarvitsisi hakettaa, joka puolestaan kuluttaa sähkövirtaa työn aikana. Oksaklapien varastot riittävät vielä ainakin kuukaudeksi, ehkä pidemmällekin.

Eilen saatiin Puolan Katowicessa pidetyssä maailman ilmastokokouksessa aikaan sentään jonkinlainen laihaksi luonnehdittu loppulausuma, sääntökirja. Sekin on edistystä, kun joskus kokoukset ovat päättyneet ilman mitään yhteistä päämäärää. Kokous käsitteli pääasiassa maapallon ilmaston rankkaa muutosta ihmisten vaikutuksesta ja sen hallintaan tähtääviä toimenpiteitä, jotka tietysti aiheuttavat erimielisyyttä.

Vaikka ilmasto on ensi sijaisena huolena nykyisin, hälyttävät tiedot muovien tuottamasta roskaantumisesta maailman merissä saavat jo unettomia öitä. Monilla merialueilla kelluu mahtavia jätepyörteitä, kuin kerättäviksi valmiita, mutta sielläpähän vaan murentuvat pienemmiksi osiksi, jotka mikromuoveina kulkeutuvat ravintoketjuihin. Ihmisen kannalta katsoen huono uutinen kalaravinnon maissa. Jos muovi painuisi vain pohjaan, niin pianhan se jäisi hiekan ja muiden sedimenttien alle ja ehkä muuttuisi ajan kuluessa taas maaöljyksi tai muiksi kierrosta poistuneiksi aineiksi.

Osa muovijätteestä joutuu ns. loppujätteeksi kaatopaikoille, jos sellaisia on. Miljoonakaupunkien liepeillä niistä saa elantonsa epälukuinen määrä ennenkaikkea lapsia ja naisia, jotka yrittävät löytää kasoista uudelleenkäyttöön sopivaa myytävää ainesta, sellaisia kuvia olemme itsekukin saaneet nähtäville varsinkin ns. köyhemmistä maista. Tuuli kuljettaa sieltä kevyttä muovia helposti ympäristöön ja vesiin, jonne ne jäävät kellumaan.

Olipa eilen ilahduttava uutinen tältä saralta. Muovien keruu on edistynyt huimasti Suomessa!  Jo kauan sitten alettiin kerätä maatilojen muovijätettä, mutta sehän on vain murto-osa kaikesta pakkausmuovista. Pari vuotta on meidänkin kulmilla kerätty pakkauksina tulleet kotitalousmuovit pois energiajätteestä. Riihimäellä toimivan Fortumin yhteyteen valmistuu parhaillaan linjasto, joka ottaa vastaan tämän jätteen, ja tekee siitä uudelleen teollisuudessa hyödynnettävää muoviraetta. Prosessi tietysti maksaa, mutta raakaöljystä tehtyyn muovirakeeseen verraten vain 15% sen hinnasta.

Huomasin aika pian, että siihen jakeeseen joutuu pääosa oman talouden loppujätteestä, joka yleensä menee suuriin polttolaitoksiin ja niiden energia saadaan siten talteen. Kun nyt on muovien keruuastia käytössä, loppujäteastiaan joutuu tuskin mitään, sillä biojäte on eroteltu jo aikaa sitten ja omissa tulipesissä polttamista varten erottelen paperinkeräykseen kelpaamattoman selluloosajätteen, joka toimii syttyinä uunissa polttotapahtuman alussa.

Kansainvälisesti ottaen muovista saadaan talteen kolmannes, 30%, mutta se pitäisi saada vielä ainakin kaksinkertaistettua! Eilisissä tiedoissa kerrottiin, että tuon jakeen määrä paisuu vuosittain huimasti, Suomessa joka vuosi vähintään tuplaten. Meidänkin keruupisteessä Kausalassa K-kaupan parkkipaikalla on kaksi konttia yhden tilalla tällä hetkellä, ja vaikka ne tiuhaan tyhjennetään, niin aina ovat lähes täysiä. Ei kyllä ole ihme, koska vaikka kuinka pakkaat, niin tuotteet ovat tilaavieviä. Tällä hetkellä tarve on yksi keruupiste 10 000 asukasta kohti

Näin joululahjojen aikaan kotien olohuoneet muuttuvat aaton kuluessa idyllisestä kuusi-lahjakeko-näkymästä joka puolella vellovaan pakkausmateriaaliin, joka täyttää taloyhtiöiden jätelaatikot moneen kertaan. Itse tuotteen hinnasta saattaa olla pakkauskuluja lähes puolet, joka kiireesti joudutaan vain siivoamaan pois näkyvistä...