Jaa kukako Lauri Kenttä? Minun ikäpolveni, mutta paljon myöhemmätkin näemmä lukevat lähituttuihinsa maailman kuuluisimman lehtimiehen. Lauri seikkaili muistaakseni (1940-luvulla?) ensin Lahti- lehden sarjiksissa, sittemmin ainakin iltapäivälehdissä, mutta hommahan ryöstäytyi valloilleen, kun alettiin julkaista ihan omia sarjakuvalehtiäkin, ties kuinka monelle sukupolvelle. Näitä nippuja löytyi tämänkin talon vintiltä 1980-luvulla. (Sanomalehtien mustavalko-sarjakuvat toimivat mukavana taustana, kun oli käytössä puuvärit, joilla kuviin sai loihdittua elävyyttä. Parhaita värikynäilyn pohjia olivat ääriviivahahmot, kuten Vihtori ja Klaara.)
Tietysti Lauri on kaikkein merkittävin, ainakin Tarzanin jälkeen, sillä hän muuntautui pahisjoukon riehuessa Teräsmieheksi heittämällä poplarinsa vähäksi aikaa jollekin pöydänkulmalle, jolloin esiin tuli lentotaitoinen lihaskimppu, joka sai hetkessä tavalliset maanmatoset ruotuun. Hänen lihasmassaansa kadehtisi nykyisin kuka tahansa bodari, ja luultavasti hän onkin tiedostamaton esikuva myös ruumiin kunnostaan erityishuolta kantaville. Pidän kaiken huippuna noita Fitness-kilpailuja, jossa porukka äheltää öljyttynä saadaksen ainakin hetkeksi esiin Laurikenttämäisiä vartalon näkymiä.
Mitenkähän Laurin nimen saaneet nuoret miehenalut ovat muuten hahmottaneet elämäänsä, silloin nuorina ja myöhemmin? Onkohan heistä kasvanut muita ikätovereitaan kunnollisempia ja vahvempia, pikkuasioihin takertumattomia ongelmanratkaisijoita?
Lauri on putkahtanut tuon tuosta mieleeni, viime aikoina siitä syystä, kun TV-ohjelmaansa mainostava keski-ikäinen rouva repii paitansa rinnukset auki kuin toimittaja Kenttä aikoinaan, ja kas kummaa, sieltä paljastuu T-paita, melkein samalla kolmion muotoisella symbolikuvalla kuin aikanaan Teräsmiehen roolipuvussa. Ja tietysti rouvaa tituleerataan tässä ihan super-Marjoksi. En tiedä, mitä kaikkea tuohon superiin kuuluu, mutta roolimalli on ihan selvä, kun Marjo edustaa hyveitä, on ihana äiti ja saa vielä kaiken luistamaan.
Eletään sukupuolten tasa-arvon aikaa, siksihän on selvä, että myös naisten tulee ottaa osansa tästä historiallisesta myytistä, joka pursuaa elinvoimaa. Viime päiviin asti kyllä lähinnä moottoriajoneuvojen mainokset ovat esittäneet näitä supervoimia, aika monessa esim. auto lennähtää esteiden yli kuin ei mitään ja palaa Lauri Kenttänä taas maahan ilman peltilommoja tai muita normaali-ajajien pikku muistoja. Kukapa ei sellaisesta menopelistä innostuisi.
Monien yksinhuoltaja-äitien ja -isien elämä on usein itsensä ylittämistä, kun pitää elää yhtä aikaa kahta perheen roolia, äidin ja isän. Siinä ei ole sairauspäiviin oikein varaa. Ehkäpä siksi on tarpeen kuvitella tai hankkia itselleen super-ominaisuuksia, joilla vaivat selätetään. Malli sopii myös meille vanhuuden päiviä yksin viettäville, jotka viime tippaan asti haluavat elää omillaan. Toisaalta, totta puhuen eivät arkipäivän elämänkuviot maallakaan niin rasittavia ole! Asenne ratkaisee, niinkuin melkein kaikessa elämässä.
Iltapäivälehtien lööpeissä pullistelevien alkoholi- ja huumehuuruisten roolimallien, kaikenmaailman filmitähtien ja taiteilijoiden lisäksi tarvitaan vastapainoksi myös kunnollisia, jaksavia ihmisiä. Niillähän maata rakennetaan. Mutta mielestäni homma on nyt mennyt kyllä överiksi, jos takerrutaan vain ulkomuotoon ja sen ylläpitoon. Sehän on sama, kuin rakentaisi talon, jossa ei ole lainkaan sisätilojen viimeistelyä, kuten lvi-järjestelmää.
Onneksi superkuntoilijoiden kuvaamisen aikana nykyisin on sallittua taviksillekin olla hikinen ja punakka, arkipäivän hommista puhkuvana. Sitähän se on kesä parhaimmillaan, kivi sieltä ja toinen täältä, kastelukannu kourassa pitkin reviiriä käpsyttelemässä. Ja yllä tietysti pyllistelyyn sopivat joustavat housut, joita taajamissa kaiken kukkuraksi nykyisin myydään sali-housujen nimellä! Arkipäivän tuleekin olla jatkuvaa liikettä, se pitää nivelet kunnossa. Siihen ei riitä kuntosali, vaan elämän pitää olla liikevirtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti