Lähtökuoppia kaivamaan?

Tai ainakin kuoppia, mutta se on yleensä valmistautumista talven tuloon ja seuraavaan kasvukauteen, kun maahan ilmaantuu kuoppia ja niihin sitten laitetaan jotakin. Istutetaan puita ja pensaita, siirretään multaa, tyhjennetään kompostoria. Meillä kyllä viikonlopulla meni niin päin, että ensin kaivettiin kuoppa, josta nostettiin pois pyykkinarujen ripustuskaaret.

Olin selvitellyt viikonlopuksi vierailemaan tulleille Ullalle ja Jarille, että olen tilannut uuden pyykinkuivatusvälineen, yksijalkaisen, jahka Soikkelin Kimmo sen joutaa tekemään, mutta nuoriso pian oivalsi, että vanhoista täytyy tehdä selvää.

Eipä aikaakaan, kun Jari heilui lapion kanssa upotetun putkenpään tienoilla. Olin muistellut, että 1980-luvulla, kun Pentti-veljeni kanssa niitä laitettiin, puhuttiin siitä, että putkenpää upotetaan 10 litran tyhjään kurkkupurkkiin ja valetaan betoniin, että putki pysyy suorassa. Ihmettelin jo parina kesänä, kun tangot kallistelivat, ja arvelin, että seuraavaan täytyykin panna suurempi valu tyvelle.
No, aikansa kaivettuaan Jari sai vain esille erikokoisia kivenmurikoita, joita oli pantu kuoppaan, ja kun hän sitten kokeili, putki heilui vielä paremmin, ja niinpä se nousi helposti ylös, ilman mitään betonityviä. No, ne olivat siis jääneet panematta! Muut kolme putkenpäätä saatiinkin sitten paljon yksinkertaisemmin, ilman lapiota, vain nostamalla.

Piankos kaaret sitten matkasivat nuorin voimin autotallin seinälle 'odotussaliin', josko löytyisi näin isoille tavaroille tarvitsijaa. Jos pääsevät autonkyytiin, niin parkkipaikka on vieressä. Putkia yhdistävä yläorsi on kyllä eri teos, se on holkissa, mutta kun ei siihen hätään ollut ruosteenpoistoon sopivaa CRC-putelia, niin jäivät asemiinsa.

Perhe tuli kyläilemään kokonaisuudessaan, kaikki viisi kissaa mukana. Leo matkusti uusimman eli pienen Gubbe-pojan kanssa, Nasu ja Tara täyttivät toisen kuljetusboksin, ja tuittupää-Ansa matkusti yksin, koska se ei tahtonut olla kenenkään kanssa kovin lähekkäin.
Nuorin on tietysti vilkkain ja nälkäisin! Leolla on nyt mukavaa, kun saa leikkiä pikkupojan kanssa äijäpainia, johon naaraat eivät yhtään kiinnostuneet. Hupsista vaan, kun pyyhällettiin ympäri taloa, jopa saatiin yhdellä ponnistuksella nojatuolikin kellahtamaan. Jahtailuun osallistuivat tytötkin. Paikat olivat tuttuja muille, kun kävivät edelliskerran hiihtolomalla, ja Ansa ryhtyi oitis avaamaan pohjakerroksen rapunovea hyppäämällä kahvalle. Ja Gubbe ei ollut kuullutkaan vierastamisesta. Kuvassa se yrittää saada heijastumia seinältä kiinni.

Kissoilla oli paljon puuhailua, kun käytössä oli kolme kerrosta, joita tutkia. Aluksi Ulla esitteli niille matkavessan sijainnin, ja kun Leo meni vielä asian tutkimaan, niin Gubbekin sen pian muisti. Parasta on kuitenkin pohjakerros, kun siellä voi olla hämähäkkejä...

Pikkuinen on toisiin kissoihin verrattuna paljon tummempi, eikä siinä ole ruskeaa vivahdetta, ainakaan toistaiseksi. Maitohampaitakin vielä hänellä. Gubben äiti on Hollannista haettu ja Helsingissä asuva Ulpu, joka on melko valkoinen mustine täplineen, kuten ocicateille kuuluu

Varsinaisia väestökeskittymiä syntyi kissoista kahdesta syystä: jos joku ihminen lähestyi hellanvieren työpöytää, ja jäi siihen seisomaan, sillä se oli merkki kohta alkavasta ruoanjakelusta; tai toisaalta, kun lattialle tai muualle ilmaantui aurinkoisia läikkiä, joissa oli mukavaa lämmitellä. Jälkimmäisestä aiheesta sai paljon helpommin kuvia!

Pikku-Gubbella on ikää runsas neljä kuukautta, ja sen ruokahalu oli pohjaton. Oman kupin, jossa annos oli kaikkein suurin, tyhjennettyään se alkoi etsiä, kenen muun kupista löytyisi muru tai kaksi saatavaa. Lisäksi Gubbe osallistui tiskaamiseen, eli nuoli kaikkien kupit huolella lopuksi. Pienen kirmailun jälkeen voikin sitten vetäytyä ruokalevolle!

Ullalla on herkkutikku, josta jokainen saa pikkupalasia vuorollaan.... 

Ansalla on aika lyhyt pinna söheltävään tulokkaaseen, pian se sähähti ja tarjoili korvapuustin. Mutta Leo ei hermostunut yhtään Gubbesta, vaan kiltisti otti huomaansa, kuten oli tehnyt Taralle sen tullessa taloon pikkuisena. Gubbe vielä etsi imemiskohtaakin Leosta, mutta eihän sitä löytynyt, joten pää meni kainaloon.

Illan tullen kissoille kävi samoin kuin koirillekin eli alkoi iltatorkkujen aika. Nasun piti löytää Ullan syli, Leon taas Jarin. Gubbe löysi paikkansa yleensä Leon kainalosta. Muut tyttökissat nuokkuivat omillaan. Tuossa rouhejakkaralla pysyi kyllä aika helposti, mutta Nasu mahtui käpertymään myös kapean pienen niskatyyny-makkaran päälläkin!

Tämä viikko on vielä kesäinen ja kuivahko itä-Suomessa. Siispä monenlaisia ulkohommia voi tehdä, eikä ainakaan palella. Eilen sain tehtyä oksakeon hävityksen hakettimella ja ruusunoksat polttamalla, kun oli tyyni ilta. Ihmeen korkealle nousivat kuivuneet ruusunlehdet ilmavirrassa pikavauhtia, kun nuotio sai voimaa, melkein talon korkeudelle. Vaikkei nuotio suuri ollutkaan, ja risutkin aika märkiä, vain kymmenisen päivää siinä olleita. Kahdelle tuolille mahtuivat ne tyvet, jotka eivät menneet hakettimeen. Kuivukoot siinä, niissä on yhden saunan kuivatuksen ainekset.

Keijuangervon taimet on vielä istuttamatta pation laattojen väleistä. Siellä olisi myös paljon Digitaliksen taimia. Kerran vuodessa käyvä sakokaivon tyhjentäjä kävi tänään, olen runsaan kuukauden etuajassa toisiin vuosiin verraten.