Vuoden loppupäivät käsillä

Joulukukaksi taloon tullut ritarinkukka eli ns. jouluamaryllis otti varaslähdön ja avasi kukkansa jo viime viikon vaihteessa.

Eletään perjantaita ja kalenterissa lukee, että on kansainvälinen siirtolaisten päivä. Sitä on hyvä muistella, kun ottaa huomioon, kuinka paljon uuden elämän rakentajia vieraaseen maahan on meidänkin suvusta lähtenyt. Raijan ja Mikon tekemistä sukuselvityksistä on saatu kuulla paljon uusia asioita tänäkin vuonna. Viimeisin töihin lähtijä on Helenan nuorimmainen Anni, joka tulee joulunviettoon Prahasta.

Viimein ovat äitienpäiväksi Hamedilta saamani irakilaiset tyynynpäälliset ehtineet valmiiksi, kun pyysin Marjaa apuun. Nyt niissä on istuintyynyn tukevuus. Tyynynpäälliset on tehty ns. kelim-tekniikalla. Kunhan vielä keksitään ne istuimetkin...

Nyt kyllä eletään aivan poikkeuksellisia aikoja, kun toisista maista haluaa tulla Suomeen uutta väkeä, ja me suomalaiset mietimme, miten löytyisi mahdollisuus muuttaa vähemmän pimeään ja lämpimämpään maahan! Ja mistä löytyisi täällä oleville töitä entisestään kaventuneille työmarkkinoille, sekä irtisanotuille, pätkätyöläisille että uusille tulijoille.

Kouluistaan valmistuvillekin pitäisi olla tarjontaa, joka vastaisi koulutusta. Pahaksi onneksi opintojen tukemista auttava opintoraha on rajoitettu vain yhteen koulutuslinjaan yksilöä kohti. Siinä päätöksessä ei kyllä ole otettu huomioon sitä, että jo kymmeniä vuosia ammattien muuttuminen on edennyt yhä kiihtyvällä vauhdilla. Usein ei nähdä edes pariakymmentä vuotta samaa työtä, maailma muuttuu ja työpaikka vaihtaa toiseen maahan, ammatti häipyy. Ennen ammatti saattoi periytyä sukupolvia melkein samanlaisena.

Kukkapenkkejä on pitänyt somistaa lumen puuttuessa ensin havuilla ja viime viikolla kaivoin kaapin kätköistä myös kankaiset joulutähdet, jotka ovat palvelleet jo monta vuotta ja ehkä hieman haalistuneetkin.

Kun itse vaihdoin 1960-luvun alkuvuosina ammattia kansakoulunopettajan tutkinnon ja viiden työvuoden jälkeen, se oli vielä poikkeuksellista, varsinkin naisihmiselle. Silloin ei kyllä tunnettu käsitettä opintoraha ollenkaan, joten ainoa vaihtoehto oli rahoittaa opintoja lainalla. Takaisinmaksu sukulaisten takaamalle lainalle tuntui kyllä toiveikkaalta ajatukselta, ja niinhän siinä käytännössä kävikin, että se tuli aika nopeasti maksetuksi, kun elettiin inflaation aikoja. Lainat olivat kyllä melko isokorkoisia, yleensä reilusti yli 10 %:n. No silloin ei kyllä ajateltu, että muitakin lainoja piti tehdä, kun piti hankkia auto työmatkojen takia ja rakentaa koti, mutta niihin aika pian päädyttiin, kun valintaa ei muuhun ollut. Oli edessä pitkä taival lainanmaksua...

Nykyisin tuntuu, että paljon tienaamisen asemasta pitäisi entistä enemmän kasvattaa vähempään kulutukseen, sillä vaikka lyhyellä tähtäimellä onkin ehkä hyvä harjoittaa kulutusta ja tuottaa työpaikkoja tehtaissa ja jakelussa, niin luonnonvarojen väheneminen ja jätekuorman kertyminen eivät ole hyvä perintö jälkeläisille. Mitenkä tuon kulutuksen vähentää, jos asunto on eri paikkakunnalla kuin työ, niinkuin usein käy? Onneksi jonkinverran voi tehdä etätyötä, jos käsittelee asioita, mutta jos työ on konkretiaa, niin paikalla on oltava.

Vuotta ei ole enää kuin vajaat pari viikkoa, sillä viikon päästä ollaan jo joulupäivässä ja uudenvuoden päiväkin osuu perjantaille. Päivän pituus on enää vajaat kuusi tuntia, ja lyhimmillään ollaan ensi tiistaina 22 12. Nykyallakassa on kirjoitettuna, että talvipäivänseisaus on tiistaina klo 06.48. Siitä alkaa vuorokauden piteneminen, alkuun hitaammin, sitten kiihtyen kevätpäivän tasauksen tienoisiin asti.

Tämä näkymä on parin vuoden takaisesta eli 2013 joulusta, silloinkin oli runsaasti lämpimiä ilmamassoja liikkeellä. Myös 2006 oli kovin märkää, satoi niin, että ulko-ovi turposi eikä se mennyt lukkoon laisinkaan, ennenkuin höylättiin.

Viimeisten ennustusten mukaan lienee odotettavissa vihreä joulu, sillä on tiedossa taas uusi annos lämmintä ilmaa, joka toi jo tälle päivälle vesisateet sulattelemaan vajaan sentin paksuista lumikuorta. Puolesta välistä Suomea pohjoiseen on kuitenkin jo paljon lunta ja hankalia ajokelejä tämän lämpöjakson seurauksena.

Meillä Vierulassa on joulua vietetty jo viime sunnuntaina, kun molemmat tyttäret tulivat nyt etukäteen lounaalle, jotta heidän niukat lomapäivänsä saataisiin sisältämään muitakin tapaamisia. Joululahjojakin jo vaihdettiin, vaikka ei kaikkia, koska osa omista hankkeistani oli vielä saapumatta.

Ulla kaivoi paketista minulle uuden opettelunkohteen, nimittäin ns. älypuhelimen. Älyn lisäksi pitäisi olla hieman pienemmät sormenpäät, kun kirjoitusnäppäimet ovat minikokoiset. Siksi pitää ainakin alkuun harjoitella osumatarkkuutta tuolla erikoiskynällä. Jotta uudesta laitteesta olisi iloa, piti kohta vaihtaa aiempi puhelinliittymä muutaman euron kalliimmaksi, kun koneelle pitää olla ns. liikkuva laajakaista, jota ei ollut tähän asti.

Sukkia oli kyllä jo kudottuna, joten niillä nyt aloitettiin. Aika suuri kasa oli tehtynä jo viime keväänä. Mutta piankos valmiit sukkaparit hupenevat, joten noiden viikko sitten kuvattujen lisäksi on tällä viikolla jo tehty kolme uutta paria. Ja loppukesän jälkeen on jo annettu pois viitisentoista paria. Tänään huomasin, että pitää alkaa muutamaksi päiväksi tauolle, kun sormenpäähän on ilmaantunut laastaroitava kolo liian innokkaan puikottelun seurauksena. Langat eivät ole päässeet loppumaan.