torstai 5. syyskuuta 2013

Suurisuuntaista kaivelua edelleen...

Tällä viikolla ovat lapio ja kuokka olleet lempivälineitä! Yrittäjänpäivän 5/9 kunniaksi on tälläkin tontilla yritetty oikein olan takaa! Ilmat ovat sen verran viilentyneet, että hyvin jaksaa kupsehtia pihalla ja puutarhahommissa. Alun perin kyllä kaavailin, että vain tekisin valmiiksi kuopan, johon tuleva pyykinkuivatusteline pantaisiin pystyyn, kunhan se ilmaantuisi tontille.

Tein muutamia koepistoja lapiolla, ja kiviä tuli aika monessa kohdassa heti vastaan. Ohimennessä kokeilin parinkymmenen vuoden ikäisen omenapuun kannon lahouttakin, ja kas, sehän olikin jo "kypsää kauraa". Piankos turpeet siirtyivät puunpalasineen kompostin pinnalle kuivumaan. Mutta kannon paikka ei ollut hyvä, koska siinä oli liian lähellä pieni kuusentaimi ja herukkapensaita kaksi. Mutta mikä helpotus tulevalle nurmenleikkuulle!

No lopulta kuoppakin tuli, pitkän ajatustyön edeltäessä. Kas, kun se edellinenkään pyykinkuivatusväline ei ollut valetulla tyvellä ja siksi oli lopulta helppo nostaa pois, niin pohdin, mitä ratkaisuja olisi yksijalkaiseen putkitappiin. Kun maan alle menevä osuus on noin 40 cm, päädyin siihen, että putken avuksi on pantava jotain tukevaa, ja kun nurkilla on useampikin lecaharkko- reikätiili, n. 25 cm korkea, niin kaivoin sen levyisen kuopan, että tiili mahtuu. Sen verran syväksi, että tiilen päälle tulee vielä runsas maakerros. Kuoppa ulottuu muokkaamattomaan kerroksellisen hiekan pohjamaahan.
Kun putken pää menee reiästä syvälle, niin kivimurskeen kanssa sen siinä tiivistän niin, ettei heilu. Kivet tällä tontilla ovat kaikki pyöreitä, joten niillä ei saa napakkaa tukea pyöreälle putkelle. Tuossa nyt odottakoon uutta asukasta. Keväällä istutettuun tammeen on yli parin metrin matka, samoin viherherukkaan toisella puolella.~Jos puu kasvaa enemmän tilaa vieväksi, telineen saa kiikutettua muualle myöhemmin.

No mutta mistä tiivistysmurske? Kaikki entiset varastot on kulutettu, ja uutta saisin vasta myöhemmin, kun muuta murskekuormaa tulee tänne päin ja tarpeeni ovat vähäiset täyskuormaan verraten. Niinpä arvelin saavani ämpärillisen verran mursketta helposti patiolta, jossa sitä olisi puulaattojen alla paksulti. Pitäisi vain nostaa jokunen laatta pois ja kaapia sieltä.
Maanantaina meninkin jo aikaisin etsimään sopivia välineitä tähän hommaan. Pian huomasin kuitenkin olevani lapion, raivauskuokan ja rautaharavan kanssa viiden metrin päässä, tuuletustelineen luona, sillä senkin alla olisi hyvä olla laatat, ja siihenkin tarvittaisiin mursketta pohjalle. Sittenpähän tulisi kartoitettua murskeen tarvista lisää...

Kun tuuletusteline oli ollut tähän asti rinteessä epäesteettisesti kallellaan, liian lähellä kulkuväylää ja vaikeasti ruohonleikkuulla hoidettava, aloin tasoittaa pohjaa ja maan suoristamista niin, että saisin härvelin siirrettyä kauemmas polulta. Koko maanantai ja osa tiistaita tässä hupeni, sillä vanhan navetan muuttuessa 1992 autotallin alustaksi oli kaikki entinen tiilistä, betonista ja laudasta rakennettu tila lytistetty kasaan ja tuotu täytemaita päälle. Tässä oli sen läjän alareuna. Paikalla kasvoi myös runsaasti pensaita ja muita kasveja.

Kuokin ja leikkasin niin kauan, kun esiin tulevat kappaleet olivat liikuteltavia, eli sain rinnettä poistettua muun maanpinnan kanssa samaan tasoon 20-30 cm leveälti. Porras tuli 35-40 korkeaksi. Entisessä rakennuksessa oli ollut kaksi betonista AIV-tornia, ja niiden kappaleita näytti sieltä nyt nousevan. Paikasta nousi myös paljon kiviä, niitä meidän tontin yläosasta kaivaessa nousee yleensä enemmän, kuin kuoppaan saa mahtumaan takaisin. Yläpuolen kuvassa leikkaus on valmiina, ja sille on jo soviteltu muutama laattakin, jotka hain maanantaina Agrimarketista. Yksi liikkumaton AIV-tornin kappale pilkistää leikkauksesta, olkoon historia näkyvillä.
Kerralla auton takakonttiin mahtuu korkeintaan kymmenen betonilaattaa, paino 100 kg, ettei kankainen sisus turmellu eikä kevyt pikkuauto kadota ohjattavuutta. Tarvittaisiin 30 laattaa, kooltaan 30x30 cm. Ne olisivat minulle sopivia, kun painavat vain 10 kg, enempää en jaksa asetella kerralla. Alakuvassa kaikki tarvittavat laatat ovat jo paikoillaan tiistai-iltana. Lisälaattoja otin pation reunoilta, jossa niitä ennestään oli pari riviä, puulaattoja paikoillaan pitämässä. (Telineen alustan nostan pois ja ladon uudelleen, sitten kun se toivottu murskelisä saadaan tontille.)

Pation murskevaraston analysointia varten päädyin tiistaina nostamaan pation 60x60 entiset puulaatat jo autotallin seinää vasten kuivumaan, niinhän aina teen syksyisin, jotta säilyisivät pidempään. Nyt kuitenkin huomasin, että niiden kohdalta aika oli kulumassa umpeen, jokunen lauta jo oli irronnut juoksustaan. Kauan ne olivatkin siinä palvelleet, jo kuutisen vuotta eräät. Märkiä kesiä on ollut monta. Pikkuhiljaa mieleen hiipi ajatus, että betonilaattahan on melkein ikuinen ja sen hankintahinta on lähes puolet edullisempi kuin puisen.

Kävin sitten tiistainakin Agrimarketissa, ja myyjät jo odottivat, että taas pannaan takakonttiin kymmenkunta uutta laattaa. Kun yhden puulaatan paikalle mahtuisi neljä betonilaattaa, olin tehnyt laskelmia tarvittavasta määrästä. Päädyin 120 laattaan, ja kun mietin, että ajaisin Agrimarketiin vähintään 12 kertaa niitä hakemaan, päätinkin kysäistä, miten suuri olisi isompi annos kerralla, lavallinen. Kas vaan, se olikin juuri 120 laattaa, ja sen saisi huomenna, kun hiiappi-auto tulisi tuomaan. Ei kovin suuri investointi, sillä peruslaatta maksaa vain runsaan euron. Autokyyti maksaisi tietysti myös, mutta vähemmän kuin oma edestakaisajeluni.

En sitten enempää miettinyt, vaan panin tilauksen vetämään! Mukaan ei lähtenytkään yhtään laattaa, vaan nurmikon paikkaukseen tarvittava siemenpussi ja uusi tuijan astiataimi, jolle olin katsastanut tuuletuspaikalle olotilat punalehtiruusun sijalle. Tiistai-iltana vielä tasailin pation pohjaa, koska puulaatoissa oli ollut alajuoksut, jotka olivat muuta laattaa syvempänä, ja nyt koko pohja olisi sileä.

Keskiviikkona auto toi odotetun lastin, ja sijoituspaikka merkkikepin vieressä ei olisi voinut olla täsmällisempi! Tästä olisi lyhyt matka patiolle, alamäkeen alle 10 m. Päiväni kului kyllä istuskelussa, kun olin aiemmin suunnitellut reisun Janakkalaan, josta palasin vasta illalla.

Torstaiaamuna arvioin, että pari päivää työhön kuluisi, mutta kun olin kyytinyt kolmanneksen laatoista paikoilleen, oli kulunut vain tunti. Pohjatyöthän oli jo ennen tehty. Niinpä päädyin iltapäivällä toiseen työkertaan, ja lasti oli siirtynyt paikoilleen ennen iltaa. Hyvin ranteet kestivät. Laitoin puutarhakärryyn vain 4 laattaa kerrallaan, niin se ei ollut liian painava, ja päivän kuluessa tuli paljon pelkkää kävelyä, joka on aina hyväksi.
Pation leveys on 10-11 laattaa, rinteen suuntaan 13-14.
 Kun tässäkin kohtaa on rinnettä, kuten meillä melkein kaikkialla, jo 1980-luvulla aloin kuljettaa maa-aineksia lisää alareunan suuntaan, jotta kaltevuus pienenisi. Tasaisehkon alueen alareunassa on kivivalli, luultavasti perua paikassa 1900-luvun alussa olleesta rakennuksesta. Maita pitää reunassa kiinni vanhempieni istuttama pihasyreeniaidanne. Muutama vuosi sitten kaivoin pois ruokamullan, joka kasvoi hankalasti leikattavaa ruohikkoa (kaikki kalusteet aina muualle leikkuun ajaksi). Tuotin tilalle pelkkää hiekkaa, jolla tasasin aluetta lisää, ja sen päälle mursketta.

Nyt kun betonilaatat ovat paikoillaan, voin miettiä, miten laitan istutusalueiden ja laattojen rajat. Jos päädyn kiviratkaisuihin, niitä voi tehdä vielä tänä syksynäkin. Mikäli päädyn murskeen lisäämiseen, asia siirtyy manana-osastoon. Ehkä neuvottelemme asiasta Tellan kanssa, joka on huomenissa tulossa parin viikon lomalle tänne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti