maanantai 22. huhtikuuta 2013

Viikko vappuun..

Hiljaisehkoon päivärytmiin tuli muutos, kun Tella tuli viikonlopulla muutaman viikon vieraaksi kevättä nuuhkimaan. Jälleennäkeminen on liikuttava, kuin koira kertoisi omien tunteidensa(?) ohessa kaikkien muidenkin kaipauksien summan. Uskollisuuden osoituksena talon emäntää kohtaan Tella haluaisi myös parina ensi päivänä jakaa aamiaisella myös minun suupalojani, mutta sitä ei kauan kestä, jos ohjelmana ei ole Polar-nimistä ohuen ohutta ja kuivan kuivaa rieskaa, joka pitää hauskaa rapinaa hampaissa.

Tella muisti hyvin aikaisemmat puuhansa täällä ja luiskahti heti samaan päivien kuvioon kuin edellisvuoden lopulla oli totuttu: Aamulla aikaisin tontin nurkalle lintulaskentaan, ja sitten vasta hieman myöhemmin pidemmälle lenkille kappelintietä Verkkovuoren metsäisille rinteille. Muuttolintuja on tullut viikossa jo paljon, kaikki kolme rastasta, punakylki-, musta- ja räkätti, sekä peipot ja punarinta. Lunta vielä on runsaasti, niin että taluttaja kuikuilee tiellä ja koira kirmailee siksakkia näyttäen hyppimistaitojaan.

Kuva on Lammaskallion ja Verkkorannantien erkanemiskohdasta. Mönkijällä ajetut jäljet mahdollistaisivat jonkinlaisen polun, mutta tyydyttiin nyt vielä malttamaan muutama päivä. Liian hyvässä muistissa on se joenpohja, jollaiseksi tämä metsätie viime syksynä muodostui! Viime yönä oli sen verran pakkasta, että oli tullut pienoinen hankikanto, jopa minullekin. Iltapäivällä oli erilaista, kun punaisen "salaman" tassut upposivat joka kerta pohjaan saakka. Nyt kuunneltiin Pyhälahdelle (eli Saveniuksen rantaan) saapunutta joutsenparvea, jolla oli äänekästä neuvonpitoa, kun järvi on vielä hyvässä jäässä. Pari rinnakkain lentelevää varista muodosti kuin korttelikonstaapelien kaksikon, kun tarkastivat moneen kertaan, mitä meillä oli siinä mielessä.

Tänään on kaunis päivä, ja lumiin varastoitunut vesi haihtuu jatkuvien tuulien takia hiljakseen ilmaan. Sulamisvesien noroja ei tänä keväänä juuri ole näkynyt toisin kuin Pohjanmaan Pyhäjoella, josta uutiset nyt ovat aika järkyttäviä.
Muutama krookus jo pilkistää esiin, kuva on syysasteripenkistä isoimman lehtikuusen oksien alla alapuutarhalla, josta lumet ovat parissa päivässä melkein kadonneet. Samoin on hieman lumikelloja ja lumipisaroita, mutta scillat ovat melkein lähtökuopissaan vielä. Muistaakseni istutin syksyllä aika paljon tulppaaneita, mutta niistä ei ole toivoa vielä vähään aikaan! Raparperien peukalonpään kokoiset punaiset silmut puolestaan kertovat, että kohta tullaan.

Radansuun ja Kausalan väliin jäävällä laakealla peltoaukealla on vanhan kaavan mukaan tulvajärvi, jossa on jo sadoittain lintuja, pääasiassa kala- ja naurulokkeja, mutta sekaan mahtuu myös mm. töyhtöhyyppiä, joutsenia ja sorsalintuja.

Kohta kapuamme yläkertaan puuhaamaan kangaspuille, siellä riittää puuhia, kun ulkotöitä ei juurikaan ole, ennenkuin routa sulaa. Sateisia aikoja on runsaasti tiedossa, joten voi olla, että maa vihertää jo seuraavassa postauksessa. Talvirenkaat voisi jo vaihtaa...

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Varovasti jo ulkotöitä...

Kevätaika on täällä, koska ei ole ollut pariin yöhön yöpakkasta, ja niiden määrä näyttää ennusteissakin satunnaiselta. Lämpötilat ovat olleet päivin noin viiden asteen tienoissa, kun aurinkoa on nyt pilvisyyden takia ollut vähemmän. Autotallin kattolumetkin tulivat alas ensimmäisen vesisateen mukana perjantaiyönä, vaikka nukuin niin sikeästi, etten kuullut.

Pääsiäiskoristeet on tullut korjattua! Laitoin Lahden reisulla hankitut vankat amppelit töihin, ja ikkunoiden ilme tuli paljon keväisemmäksi. Jos on pilvisiä päiviä, voisi kauan sitten alettua ikkunanpesuakin jatkaa. Joskus. Tämä amppeli on hyvin salliva malli eri kokoisille ruukuille, pitääpä hankkia tuommoisia lisää.

Piti sitten heti mennä kokeilemaan, joko aurauskeppien tyvet olisivat irti jäästä, mutta vasta tänä aamuna sain kiskottua muutaman kepin sekä pihalyhtyjen varret. Jotkut kepit ovat vielä syvässä hangessa, niitä ei oteta aikoihin. Pohjastaan kiinni jäätyneet ja kulahtaneet pääsiäisnarsissien ruukutkin jo nousivat pois.

Auto rupesi näyttämään niin likaiselta, että tuli nyt aamutuimaan pestyä. Kohta on renkaanvaihdon aika, eikä ole kohteliasta pyytää toista painimaan kuraisten vanteiden ja alustan kanssa, kun käsien pesuun pihassa ei ole muuta vesipistettä kuin kesällä rännisaavit.

Pohjakerroksen lämmityslaitteet joutivat jo nollille, lämpöpumpun säätöpulikan patterit vain piti ensin vaihtaa uusiin. Onneksi on selkämyspuolella ohje, mistä patterit löytää hentoisen muovikuoren alta! Klapeja on kyllä kulunut niin, että kohta on tehtävä uusien kärräysoperaatio, kunhan rinnepolku hieman kuivahtaisi. Kun lämmitän vinttikerroksen takia päivittäin kiuasta, puuta kuluu. Ilman sitä ei kudontahommissa tarkene.

Saaliloimi on jo kudontakunnossa, ja olen alkanut hieman suunnitella sen työstämistä, kun lankavarastot on nyt tsekattu. Näyttäisi tulevan sateenkaaren värisestä loimesta kuitenkin melko ruskasävyistä pintaa, jos langat eivät ole pelkästään valkoisia. Jostain syystä vaaleasävyiset langat eivät tunnu tähän loimeen sopivan? Muutenkin massaa on niin paljon, että syyspuoleen tulee tehtyä näille kudevarastoille vielä melko valkoinen uusi loimi.....

Ompelutyöt kierrätysrintamalla eli varpaanlämmitysmatot ovat keskiviikkona edistyneet niin, että tausta- ja reunuskankaat ovat melkeinpä valmiina! Myös sohvannurkan askare, puikoilla neulottava saali on kohta tältä vuodelta ohi. Yhden saalin asemasta liuskoja onkin tullut kahteen, yhtä liuskaa enää kaipailee toiseen saaliin. Reunustan virkkaamalla liuskan yltympäriinsä, ja sitten on palojen yhdistämisen aika.

Vappuun on vielä aikaa runsas kaksi viikkoa. Ompelukerhossa puhuttiin juuri viikolla, että yleensä vapun tienoillla tehdään pihan ensi rapsutukset, usein ne on saatu valmiiksi jo sitä ennen. Nyt routa on vielä paksu, koska autonpesuvesi jäi lillimään niille sijoilleen. Ennusteeni kyllä on, että lipputangon kukkapenkistä löytyy silloin vielä kinoksen pohjaa, koska niin on ollut melkein aina ennenkin, ja nyt vielä suuremmalla syyllä.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Vinttipuuhia tiedossa

Kävin pääsiäisenä tutkimassa yläkerran aulan lämpöjä, sillä siellähän ei ole talviaikaan lämmitystä. Lännen puolelle avautuvista ikkunoista tulee jo paljon auringon energiaa ja pohjakerroksen lämmityspisteistä näyttää huokuvan sen verran lisää, että on syytä alkaa miettiä kangaspuille siirtymistä. Vaikka pakkaset edelleen jatkuvat, niin päivät ovat parempia. Vallan hyvin voi aulassa jo tehdä töitä, eikähän siellä niin kauan olla, pari tuntia kerrallaan. Autotallissa on talven aikana käyty klapivarastoja vähentämässä talven aikana niin, että luomapuun ympärillä on taas hyvää työtilaa.

No tuumasta toimeen, sillä jouluksi kaappeja järjestellessä olin tehnyt löydön, nimittäin 10 kerän pussi eli noin puoli kiloa keltaista Floricaa. Saaliloimi siis saataisiin, jos käytetään muitakin värejä "mausteina". Florica on hyvä loimilanka mielestäni, ja varsinkin sen takia, kun se on riittoisaa keriltä, ei tule niin paljon solmuja. Keltainen on hyvä loimen väri, huomasin hiljattain, että sen värisistä saaleista olen saanut eniten kehuja.

Loimilankojen menekistä voi tehdä arviota sen perusteella, kun tietää, että 100 g (=kaksi kerää) Floricaa sisältää 350 m lankaa (tieto löytyy aina lankakäärön etiketistä). Kun omilla puillani saa n. 105 cm leveän saalin ja loimilankoja tarvitaan neljä sentille, se merkitsee, että metrille lointa tarvitaan 420 metriä lankaa. Siis hieman enemmän kuin kaksi kerää Floricaa. Jos teen loimen, siinä pitäisi olla noin puolet keltaista.
Kymmenen metriä lointa tarvitsee noin 4200 metriä. Jokainen ennestään oleva ja sopiva lankaerä siis arvioidaan painosta, kuinka monta 10 m:n pätkää siitä voi tulla. Jos esim. jäännöskerä on 20 g, se on noin 70 metriä lankaa, eli saan siitä 7 loimilankaa.

Yhden saalin pituus valmiina on n. 180 cm ollakseen käyttökelpoinen (jos karstauttaisi työn, pituus vähenisi selvästi, mutta sitä en suunnittele raitojen takia). Saalin päihin pitää jäädä n. 12 cm:n hapsuvara, eli siis luomapuulla yhtä saalia varten tulee olla mittaa yli 2 metriä. Villalanka kyllä hieman venyy tukilla ollessaan. Lisäksi koko loimessa tulee olla ns. alku-ja lopputyövaraa, eli ylimääräistä n. puoli metriä. Jos aikoo tehdä viisi saalia, lointa pitää olla luomapuulla n. 11,5- 12 m. Siihen mittaan päädyn useimmiten, koska kudelankavarastoja on toistaiseksi ollut viljalti. 12 m:n loimeen tarvitaan lankoja yhteensä hieman yli 5000 metriä. Se tarkoittaa painoksi muutettuna, että pitää olla n. 1,5 kg loimilankoja.

Siispä vain kaikki loimeksi sopivat muut jäännöslangat pöydälle ja punnitsemaan. Edellisistä keltaisista loimista olen nähnyt, että ruskehtava (=tummempi) kohta loimessa tuo mukaan kolmiulotteisuutta, valkoinen lisää aurinkoisuutta. Niitä pitää siis saada tähänkin mukaan. Muita lankoja koristeraidoiksi, sopiviin kohtiin. Mustaa pitää käyttää säästellen, jo kaksi lankaa on aivan kyllin paikassaan. Raitoja voi olla 3-5 riippuen niiden leveydestä. Tätä pohtimistyötä kestää kauan, mitä tarkemmin tuumaa, sen nopeammin varsinainen loimenluonti viileässä autotallissa sujuu. On tosin mainittava, että lähes joka kerta huomaan lointa tukille kieputtaessa jotain mukavaa puuttuvan, niin että lisäloimia tulee juoksemaan omista keristään työn aikana, joka hidastaa kutomista. Pitäisi siis suunnitella vielä tarkemmin!
Florican kanssa voi onneksi käyttää myös eräitä muita saman vahvuisia villalankoja. Jos niitä on, pitää loimen olla siltä kohtaa vuorolankainen, siis Floricaa joka toisena, jottei valmiin työn pinta ala lainehtia. Ja mielellään sitten koko loimi vuorolankainen. Vaikka langat olisivat hieman eri värisiäkin, kunhan ne ovat samaa tummuusastetta, ne näyttävät valmiissa työssä samanlaisilta, silmä sen tekee. Lopuksi yleensä käydään Korian lankamyymälässä hankkimassa loput loimeen tarvittavat kerät. Niin on aina ennenkin käynyt!

Näin piti tänäkin vuonna tehdä, sillä tiistaina puolen päivän jälkeen tilanne oli jo niin selvillä, että muiden asioiden ohella kurvasin lankamyymälään lisätäydennyksille. Ei onneksi tarvinnut montaa kerää, ja Florica on kovin edullinenkin lanka, vain 2,90 kerältä.

Mitä paksumpia kudelankoja, sen enemmän loimi sietää laatuvaihtelua. Metrin levyinen saali ei tuhtinakaan paina liikaa. Siksi käytänkin puolet paksumpaa kudetta kuin loimi. Lankani ovat vaihtelevia paksuudeltaan ja monet omavärjättyjä, joten värien vahvuus vaihtelee. Erityisesti pitäisi suunnitella kuteeksi varastoni (heräteostona hankittu) hyvä Pirtin kehräämön paksuhko harmaa kampalanka, jonka kanssa voi käyttää lisäkuteena ohuempaa vihreää, ja koko kudepinta muuttuu sen takia vihertävään sävyyn.

Tiistaipäivä meni tuumaillessa ja kynää pyöritellessä. Lopputulos oli, että luontiohje tuli kirjoitettua paperille melko valmiiksi. Kynä saa olla kourassa lointa pyörittäessäkin, sillä täytyy pitää kirjaa työn aikana loimen etenemisestä, jotta mitään suunniteltua ei jää pois tai tehdä liikaa. Loimenluonti ei totisesti ole seurusteluaikaa, ajatukset on pidettävä kasassa. Tuumaus jatkui keskiviikkona ja torstaina, joten "resepti" on nyt aika kauan harkittu.

Langoista suunnittelin tehdä keltapohjaisen raitavan loimen. Siinä reunoissa on kapeahkot punaiset raidat, keskemmällä leveämpiä vihreävoittoisia raitoja kolme.
Loimi valmistuikin tänään iltapäivällä, ja se painaa hieman alle 1,5 kg. Ensi viikolla sitten kaikkien muiden harrrasteiden ohessa aamupäivät kuluvat yläkerran hallissa, kun laitan lointa kutomakuntoon. Niisiminen vie oman aikansa, kun lankoja on paljon. Elsan peruja oleva kangaspuu saa taas tehdä töitä! Ehkäpä loppuviikolla jo pääsen alkamaan uusia tuotoksia.