keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Pikkutalveen kääntyi

Tämä kuva on aamupäivällä tänään, siis 30 10 2019. Pakkasta pari astetta. Eilisen lumisateen tulokset jäivät maahan. Lehtikuusen neulaset ovat vielä puissa kiinni, muuten paljasta.
Samalta reisulta on tullut tämä ylämäen näkymä, jossa meillä kasvaa mäntyjä, kuivalle paikalle luontaisia puita. Niiden lähituntumaan on istutettu rodoja. Oikeanpuoleinen etualalla oleva mänty on oma istuttamani, se kasvoi itse siemenestä taimena liian lähellä autotallia ja siirrettiin sen takia kauemmas.

Kuvien innoittamana on haettu koneiden muistin kätköistä lokakuun lopun marraskuun alun kuva niin monelta vuodelta kuin niitä on löytynyt. Tässä ensimmäinen, joka on vuodelta 2007, jolloin olin hankkinut ensimmäisen digikameran.
Aukeat ovat maisemat! Vanhojen ikkunoiden aikaa. Kuvan etuvasemmalla kiinnostava tilanne purppurakuusesta, joka kasvoi monena vuonna vain lumen alle jäänein osin. Tästä näkee, että latvaa on tehty joitakin vuosia, tallin seinää vasten näkyvät viimeiset tulokset, kuin kukkavihko pitkän varren päässä. 

Viikon sisällä on saatu runsas annos arktisia ilmoja, ihan pidemmäksi aikaa. Selvähän se on, että niin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, tämä vuosi on siitä varhaisemmasta päästä parin viime vuosikymmenen aikana. Tavallisesti saadaan vain viileitä maistiaisia ja jopa halloja syyskuussa, mutta  pysyvät lumet satavat yleensä marras- joulukuun vaihteessa. Pikkutalveksi nimitän syksyn  ensimmäistä lumista jaksoa, joka alkaa sitä ennen ja jonka lumet ovat pian kaikkoavaa lajia..

Eräs syksy on jäänyt mieleeni, se oli 13 10 1992 alkanut jakso. Silloin talvi alkoi rytinällä ja kesti marraskuun loppuun. Alkoivat vesikelit, lumet häipyivät ja samaa laatua oli pitkälle helmikuuhun 1993. Silloin puhuttiin El Nino-ilmiöstä.  Meidän pihasyreeniaita maantien varressa oli syksyllä täydessä lehdessä, kun paksut räntäsademassat laskeutuivat niille. Rungot taipuivat maahan päin katketen lopulta tai ainakin jäädessä palautumattomiksi lähelle maata. Noin kolmasosa aidasta poistui tällä tavalla. Samaa laatua kaikki muutkin lähialueiden pensaskasvit.

Seuraavina keväinä oli paljon aidan alasleikkuuta! Silloin kaadettiin myös aitaan kasvaneet melkoisen kookkaat vaahterat. Veljeni Pertti oli kuollut 1997 keväällä. Kun vuotta myöhemmin leikkasin aidan maan tasalle ja perkailin, muistan miettineeni, mitä Pertti olisi mahtanut tuumia tullessaan. Mutta eipä hän silloin ollut enää kulkijain joukossa
.
Kuva on vuodelta 2009. Pikkupakkasen päivä, mutta osa lehdistä on vielä puissa. Kuvattu pyhäinmiesten päivänä.

Kaikki nämä vuodet, joita olen aktiivisesti seurannut, ovat paria poikkeusta lukuunottamatta jatkuneet samoin: Pikkutalvea seuraa sitten toinen mutta pimeämpi syysjakso, joka saattaa kestää seuraavan alkuvuoden puolelle, tammikuun lopullekin asti. Mitä aikaa eletään, johtuu "hyvän ja pahan ilman" keskinäisistä suhteista. Lapsuudesta muistan mustavalkoisia piirroksia, joissa äkäinen paha eli pohjatuuli yrittää viimallaan riistää palttoon kulkijan niskaa lämmittämästä. Aurinkoa kuvaava lämmin hymy voittaa kuvassa tuulen, ja ilmat muuttuvat mukavammiksi.

Vuosi on 2010, päivä 29.10. Papulanruusuaita on yli metrin korkuinen ja täynnä kiulukoita. Syreeneissäkin on vielä lehtiä.

Reaalielämässäkin on näin, pohjoisilla ja eteläisillä leveyksillä taistelevat arktiset napailmat ja lauhkeammat subpolaariset ilmat. Polaarista eli napailmaa sisältävä alue on aina kylmempi, useimmiten pakkasellinen, subpolaarinen taas kosteampi ja sisältää liikkuvia matalapaineita sateineen ja tuulineen. Tämä jälkimmäinen on lähempänä kääntöpiirejä olevien alueiden rajapintaa, joka saa lämpimiä annoksia ns. keskileveyksiltä päiväntasaajan kahtapuolta, joissa kohdataan jatkuvasti aurinkoisia päiviä ja ilmat ovat läpi vuoden vähintäänkin lauhkeita.

Vuosi 2011, 03 11. Märkää syksyä vietettiin.

Napojen lähellä kummankaan ilmamassan paikka ei ole mikään vakio, vaan on sidoksissa meriin ja mantereisiin: Napailmat ovat yleensä mantereiden juttuja, korkeapaineita, ja meitä lähinnä tässä ovat joko Grönlannin tai Islannin itäpuoliskot tai Siperian seutu. Subpolaariset ilmat eli matalapaineet kehkeytyvät tavallisimmin merien päällä, ja vaikuttavat ensimmäisinä ja voimakkaimmin mantereiden länsilaitoihin, koska maapallo pyörii idästä länteen ja tällä korkeudella suunta on yleisesti ottaen pyörimissuuntaa vasten.

Vuosi on 2012. Ensimmäinen lumi oli satanut pari päivää aikaisemmin lokakuussa, kuva on marraskuun alusta, ja lumet olivat kohta häipyneet sateiden mukana. Uusia ja pysyviä tuli vasta joulukuun 1. viikon kuluessa.

Korkeapaine, jota viime aikoina on nimitetty jopa sanalla kupoli, on paikka, jossa ilmamassojen suunta on korkealta (ilmakehän ylemmät osat) alaspäin, josta seuraa, että herkät mittarit tunnistavat ilmassa olevan enemmän tiheyttä eli painoa kuin sitä on lähiseuduilla. Mitä kylmempää, sitä varmemmin painavampaa ilmaa. (No, tämä tietysti koskee vain lähintä ilmakehää eli trosfääriä, joka ulottuu 10 -12 km maan pinnasta, navoilla n. 8 km. Siinä tapahtuvat sääilmiömme.)
Mittareissa ilmanpainetta kuvaava pylväs kohoaa korkeammalle vain mitta-asteikossa. Kumpikin sana, sekä kupoli että korkeapaine aiheuttavat vääriä mielikuvia, joten termien kehittäjille olisi töitä tarjolla! Minun tietomaailmassani kupoli on nimittäin ylöspäin pyöreästi kohoava rakennelma, ja kun tässä reaalimaailmassa korkeapaineessa ilmat liikkuvat alaspäin, niin kupoli on vaihtoehto, joka ei koskaan tulisi mieleen.

Vuosi on 2013, ja päivä on 30 10.  Märkää syksyä tämäkin. Lehdet ovat lähteneet. Lumisia kuvia on vasta 1 12 alkaen.

Subpolaarisessa vyöhykkeessä on liikkuvia matalan keskuksia, jotka ajautuvat pohjoisella pallonpuoliskolla länsilounaasta itäkoilliseen heiketen samalla. Matala saa nimensä matalapaineesta, joissa ilmamassojen liike on maasta ylöspäin. Ja jälleen kyse on vain siitä, missä ilmanpainemittarin viisari on, se jää matalammalle tasolle, kun ilma nousee ylös eikä siis paina mittarin rekisteröivää kohtaa. Mitä lämpimämpää ilma on, sitä herkemmin se on liikkeessä ylöspäin.

Lokakuun 26 päivänä vuonna 2014. Lehdet pääosin kadonneet, paitsi syreeneistä ja jasmikkeista. Purppurakuusi näyttää puulta!

Isojen vesistöjen lähellä on myös vuorokauteen liittyviä ilmanpaineen vaihteluita. Kun vesi on usein öisin lämpimämpää kuin ilma, sen yllä pyrkii veteen varastoitunutta lämpöä siirtymään myös läheiseen ilmaan. Tästä seuraa ilman liikettä ylöspäin ja vastavuoroisesti mantereen päältä sieltä tulee viileämpää ilmaa tilalle. Saadaan maa- ja merituulia, ja niihin saattaa liittyä myös sateisuuden sitoutumista tiettyihin aikoihin vuorokaudesta.

Vuonna 2015 saatiin katsella keittiön ikkunasta tällaisia näkymiä kirkkoon päin. Koivuissakin on vielä lehtiä. Pysyvämpää lunta näkyy vasta 22 11 alkaen kuvissa.

Keskimäärin meidän alueilla ei juuri aurinkoisia päiviä ole, ne ovat enemmänkin pilkahduksia pilvisten jaksojen välissä. Valokuvien ottamista pitää silloin mitä tarmokkaimmin kiirehtiä, koska ehkä minuutin kuluttua koko show saattaa olla menetetty.
Näkymä 31 10 2016. Pikkutalven saimme marraskuun kahdelle ensimmäiselle viikolle, ja joulukuussa on taas lumisten kuvien aikaa. 

Ennustajatahot ovat olleet pitkän ajan sään kehityksestä sitä mieltä, että kaikkinensa tuleva talvi Skandinaviassa on kuitenkin melko leuto. Kohtahan se nähdään, pari kuukautta on vielä tätä vuotta katseltavaksi.

Vuoden 2017 syksy oli siitä poikkeuksellinen, että on/off tilanne lumen suhteen oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus lokakuun lopun - joulukuun alun välillä. Sen takia kuva onkin tuon ajanjakson puolivälistä 15 11 2017. Aurauslumia kaupan!
Lopuksi muisto viimevuotisesta, kuva on marraskuun alkupäivinä otettu. Lunta näkyy kuvissa vasta joulukuun alkupuolella.

perjantai 4. lokakuuta 2019

Kesä kääritään paketiksi varastoon

Loput matot kuivumassa 02 09
Eräs aiempi satsi mattopyykkejä kuivui 31 08 patiolla.

Kesä venyi pitkälle syyskuuhun. Oli syyskuun alkaessa jopa niin lämpimiä aikoja, että tohti mattopyykkäystäkin toimittaa! Sitä ei joka vuosi satu. Sateiden alkua saatiin odotella, ja tulivathan ne lopulta juuri, kun mattojen kuivumisaste oli lähellä sopivaa. Mutta nyt, kuukautta myöhemmin olemme sen tosiasian edessä, että lämpötilat hipovat nollaa yöt päivät ja luetaan varoituksia liukkaista keleistä jo ihan lähinurkilla.

Koiran kissanpäivät omassa sohvassa 24 08...
Miten se nyt niin pian hupsahtikaan?  Olen toki tässä Tellan kanssa aikaa viettäessä useasti tuuminut, että kovin nopeasti nuo iltatoimet taas ovat edessä, eihän päivälle paljonkaan vielä ehditty aikaan saada. Muutaman kerran syyskuussa ehti ruohonleikkuria ulkoiluttaa... Se suunniteltu viemäriputkien kuvaus ja harjaus järjestyi jo elokuun loppupuolella, nyt ollaan mietintävaiheessa jatkojen suhteen.

Viemärien harjaus alkuvaiheessaan 21 08. kuvaukset oli tehty jo pari viikkoa ennen tässä osastossa. Harjauspäivänä tutkittin kuvaamalla pohjakerroksenkin harmaavesien viemärin tila.

Tella esittelee rannikastöiden kertymää 07 09.
Muurahaisten torjuntaa sisällä on saanut toimitella sadekauden alettua. Se on teettänyt myös ylimääräistä siivoilua. Onneksi Helena päätti kesällä hankkia itselleen Dyson johdottoman varsi-imurin ja kysäisi, tilataanko meillekin samanlainen. Siitä on ollutkin paljon apua, yksi akullinen kestää sen verran kuin oma selkänikin, ja siivoustyö nopeutuu! Varsinkin rappujen ja eteisen kohdalla, jotka roskaantuvat nopeasti.

Kesällä hankin ruohotrimmerinkin, mutta sitä en ole ehtinyt juuri ollenkaan, kun koiralla on niin usein tarve pihaan eikä siihen yhdistelmään sovi enää trimmeri. Olisi vielä paljon toimiteltavaa, muun muassa kukkapenkkien perkauksia ja se kahden kilon narsissisipulien pakkaus multaan.  Ja polttopuitakin alakertaan tallista, niin kauan kuin mäki ei luista jalan alla. Olen sentään saanut alakerran vuosisiivoukset tehtyä ja mahdollinen pohjakerroksen lattiakaivon vaihto on valmisteltu niin pitkälle kuin on tarvis. Se tarkoittaa, että koska tahansa sen voi alkaa, kun peseytyminen on nykyisin asuinkerroksen tilassa.

Syyskuun 19 päivän aamuna käytiin veden valkoisella puolella, ja siitähän ruskan kehitys sai hyvää vauhtia.
30 09 vaahterain ruska on ylimmillään ja vienokirsikalla viimeisiä päiviään
03 10 kuva maantien länsipuolen laidan vaahterasta. Tuossa on entinen kellarinkuoppa, tehty joskus 1900-luvun alkupuolella viimeistään, koska en muista nähneeni enää rakenteita 1940-luvulla.
03 10 oman parkkipaikan mongolianvaahterat alkoivat reilusti varistaa.
Tämä helakka kuva on 04 10 eli kirjoitteluaamuna. Pimpinellaruusu on mennyt tulipunaiseksi, hansaruusut pitäytvät kellertävässä asussa. Oikeassa laidassa on katsura, "suihkulähde"- mallisesti oksia tekevä puu.

Kuulemma tänä vuonna on pitkästä aikaa hyvin onnistunut viljasato, ja korjuuta on tehty viime päiviin asti. Siitäkin huolimatta, että on näyttänyt sateiselta, on puimurien onnistunut tehdä töitään kantavilla pelloilla. On viime viikkoina saatu elää mahtavat ruskavärien päivät, jotka saivat lisävoimaa parista pakkasyöstä syyskuun loppupuolella. Ja koivujen tai lehtikuusten kohdalla keltaisuus on vasta alkamassa.

Syksyn parhaat ruokapöydät tulevat tuoreiden perunain ja juuresten myötä. Italialaisesta ruokakulttuurista jääkaappiini on pesiytynyt ikuisesti erilaisia pestopurkkeja. Keitettyjen perunain kanssa menee melkein aina vihreä pesto, mutta muun laisille ruoille punaisten pestojen valikoimista löytyy paljon herkullista lisää.

Valtaisat hanhilaumat ovat kokoontuneet naapurikylien korjatuille viljapelloille ja pikkujärville muuttoa odottelemaan, ja ihan parina päivänä auroja on ollut jo korkealla taivaallakin kertomassa isommasta siirtymisestä. Juuri viime sunnuntaina havahduin Lyöttilässä, että itse asiassa melkein maantiehen asti oli Hietalahden viljelyaukea mustanaan hanhia, tuhansittain, jotka ilmeisesti vain lepäsivät hiljaa kyhjötellen. Mistähän asti olivat siihen tupsahtaneet.

15 09 oli päivä, kun korvasin kulahtaneita orvokkeja kanervaostoksilla
Olihan niitä jo hankittu pari viikkoa aiemmin, kuten kuva 02 09 kertoo. Lähinnä postilaatikon ja hautausmaan tarpeet olivat syynä, jokunen jäi yli odottamaan pihan kohteita.
Päivät ovat lyhentymässä monen minuutin vauhdilla, ja parin - kolmen viikon päästä kellonaikoja taas siirrellään talviajan merkiksi. Jos sataa, monet ulkohommat pysähtyvät, esimerkiksi sellaiset, joissa on tiedossa vaatteiden ja työkalujen likaantuminen. No, niinpä melkein kaikki puutarhan syystyöt siirtyvät. Ruohonleikkuukin, koska märkä ruoho pakkautuu teräkoteloon ja on hankala puhdistettava. Käännetään siis kukkaruukuista se parempi puoli esille ja lisätään kanerva sinne tänne, jos on aukkoista.

Naapurin hieno valkoinen aita valmistui lokakuun vaihteeseen ja korvaa nyt toistaiseksi ikivanhan pihasyreenipensaikon. Se oli muuttunut lumimarjan leveäksi kasvustoksi ajan kuluessa.  Talon klassiset piirteet näkyvät nyt hyvin! Kuva on tältä aamulta 04 10, jolloin ulkolämpötila on +1 C ja sade osittain hyhmää. Itä-Suomeen onkin ennustettu enemmälti räntäsadetta.
Tella hoitelee oman osansa ulkotöiden valinnasta, käymme siis vain katsastamassa, sillä koiran mielestä kaikkein tärkeitä on ollut nyt seurata naapuritontilla tehtävän aidan työvaiheita ja edistymistä. Se kuulee sisälle, koska työ tuottaa vähäisenkin ääntä, ja alkaa tahtoa pihalle. En uskalla olla menemättäkään, koska koiran vanhuuteen on ilmaantunut selvästikin liiallinen vedenjuonti, josta seuraa pissahätä.
Syyskuun kolmannen viikon loppuessa oli aika kuurata pation laatoilta pois ruukuista ja penkeistä varissutta multaa. Ei ihan kokonaan lähtenyt, vaikka kuvassa kyllä on enimmäkseen märkyyttä.
Ylimääräiset ja tyhjennettävät ruukut pois patiolta ennen kuurauksen alkua. Ne ajautuivat autotallille arvioitaviksi ja täytyy odotella, että kotilot tulevat esille, ennenkuin niitä enempiä siirrelläänkään.

Kuva on 11 09, jolloin "lehtisade" oli tosiasiaa sisätiloissa varmuuden vuoksi
Tilanteen helpottamiseksi hankin muutaman nopsaan kuivuvan muovimatonkin, mun lattialaminaatti on aika liukasta. Kuva on 07 09, niihin aikoihin olin juuri bongannut torikauppiaan, joka teki uransa lopettajaisia alemyynnillä.
Elo-syyskuun taitteessa asia muuttui kiusalliseen suuntaan, kun öisin alkoi tuvan lattialle syntyä iso lätäkkö johonkin kohtaan kulkuväylälle. Onneksi siitä on päästiin parissa viikossa eroon, mutta jouduttiin toiseen "allikkoon" eli keskellä yötä pitää ottaa pieni ulkoilutovi asian helpottamiseksi. Vaikka veden ja syötäväin annostelussa on oltava tarkkana illan suussa, eläimellä tulee olla tarjolla tai kohta saatavana suun kostuketta. Kyllähän tuon itse nahoissaan tietää, vanhana on itselläkin tarve yöllä nousta vessaa katsastamaan ja suutaan kostuttamaan. Samassa junassa ollaan. Ja niin hiippaillaan yön pimeinä hetkinä muutama minuutti pihanurkilla taskulampun kanssa.

Lokakuun alun ohuemman langan sukkaa.
Ja näitä paksummasta langasta tehtiin syyskuun lopulla.
Jostain syystä nyt saaliloimi vieläkin odottelee. Tehdään sohvan nurkassa sukkapuikkohommia. Ehkä perimmäisin syy on se, että Tella ei mielellään kulje yläkerran rappuja enää, ei ole koko syyskesässä kertaakaan sinne enää mennyt. Pohjakerroksen raput se kyllä valitsee silloin, kun poistun kauppareisulle, vaikka betoniset raput ovat paljon liukkaammat kuin nuo neulahuovalla päällystetyt yläkerran raput. Takajalat eivät ole enää kovin vahvat, mutta toimeen on tultu toistaiseksi.

Tytöt malliksi 31 08 näyttämässä, kuinka yöt sujuvat. Huomaa Tellan omistava tassun paikka!
Helena käy aika usein meitä katsomassa, koiran varpaankynnet ja terveydentilan seuranta aina ohjelmassa. Erityisherkkua hänelle on vierailun kruununa Tellan petikaveruus, johon tottuivat niin monena vuonna. Tellan pitää joka yö löytää ihan tiukka kylkikontakti tunteakseen itsensä rennoksi. Sitähän siellä kotona ei portaiden takia enää voinut tapahtua. Ja nyt minä olen perinyt madamen yöseuran.

Poikien kuva on jo vuoden takaa, 07 08 2018 talletettu.
Vieraitakin on ehkä lähiviikkoina odotettavissa, sillä suvun nuorimmat ovat usein käyneet syyskylässä. Nythän Ben on astunut jo opintielle ja suorittaa ekaluokan oppimäärää, Tobias puolestaan on vielä pikkulapsi-iässä. Kumpaakin mummulaa tarvitaan kuitenkin viikon päivistä selviämiseen, Beninkin kohdalla vielä useita vuosia. Onneksi on mummulat ja toisessa ekstra-bonuksena myös vaari-pappa.
Lopuksi tämän aamun kuva eilen bongatusta ihmeestä, aurausviitta oli kasvanut maasta aamuyön aikana.