Reissullakin...

Keskiviikkona oli ainutlaatuinen tapahtuma, sillä silloin kokoonnuttiin yhteen muistelemaan menneitä puolen vuosisadan takaa. Kokoontumispaikkana oli Pieksämäki, jossa eräs ryhmän jäsen oli tehnyt elämäntyönsä. Tilaisuus olikin vanhan kaavan mukainen kaksipäiväinen opintoretki, joista osallistuin toiselle, joka suuntautui Joroisiin. Sieltä olivat erään toisen ryhmämme jäsenen sukujuuret. Tietyllä lailla tunnen itsekin sukulaisuutta siihen kuntaan, koska lastenlasteni isänpuoleinen sukuhaara on asunut siellä kauan. Ja aina Varkauteen (jossa vanhin tytär perheineen asui pitkään) matkatessa tietysti sivuutettiin Joroisten alue.

Virastotalon otsassa on kunnanvaakuna, jossa on aiheena naudanpää. Ihan ei tullut selväksi, miksi tämä aihe oli otettu. Paljon muuta saimme kyllä oppia tunnin kestäneessä info-tilaisuudessa.

Ajaa köröttelin keskiviikkona kolme tuntia hyvin ilmastoidussa autossani, joten matkan teko ei ollut mitenkään rasittavaa, ollakseni kello kymmeneksi Joroisten kunnanviraston ovella. Matkaan on kuumana päivänä hyvä ottaa mukaan juomaa ja kasteltu pyyhe muovipussilla, jolla saa pikavirkistykset! Olinkin ajoissa, sillä muu ryhmä tuli kolmea minuuttia myöhemmin bussikyydillä Pieksämäeltä. Monia näistä en ollut tosiaan nähnyt sitten opiskeluaikojen. Punaposkisia innokkaita nuoria olin jättänyt taakse, nyt olivat vastassa eläkkeelle jo useita vuosia sitten siirtyneet ihmiset. Meni aikaa, että sain tunnetuksi kaikki! Sisällä valtuuston istuntosalissa oli niin komeat puitteet, etten muista sellaista nähneeni, ei edes Sysmän komea sali ollut niin vauraan tuntuinen.

Tämän jälkeen oli ohjelmana kasvien kasvatusta. Ensin matka suuntautui Järvikylän suurille kasvihuoneille, jossa tuotetaan salaatteja ja erilaisia yrttejä. Kuvaaminen olikin sisällä kielletty, joten kamera jäi autoon. Satoja metrejä pitkää kasvihuonetta taivallettiin kasvattamosta pakkaamoon ja viimein tuotteet olivat trukkilavoilla lähtemään jakeluun, pääosa Suomeen, mutta myös Viroon. Kyse on miljoonista nyyteistä!

Lähes yhtä iso oli toinen kohteemme UPM:n metsäpuiden taimitarha, jossa kasvatetaan Suomen alueen taimet Lappia lukuunottamatta, Kun maamme on niin pitkä, tarvitaan erilaisia siemeneriä, että saadut taimet sopeutuisivat istutuskohteiden ilmanalaan. Kaikille taisi olla uutta, että keväällä itäneet pikkutaimet saavat lumitykillä peiton ensimmäiseksi talvekseen, kun ne on siirretty kasvihuoneista avoimelle piha-alueelle.

Kolmas kohteemme oli Frugårdin kartano, joka sijaitsee Saimaan Kotkatlahden rannassa, lähellä Kerinsalon saarta. Kartanon kuva on Joroisten kunnan esittelysivujen kohdalla Savon Pariisi- hakusanan kohdalla, siinä näkyy etualalla talon komea ruutukaava-puutarha. Rakennus on tehty jo 1700-luvulla, mutta hyvässä kunnossa ja asuttu. Naisen rakennuttama, siitä nimi.
Isäntäväki kiirehti heinänteon välillä vieraita opastamaan! Ilman lämpötila oli ulkona +31, joten ihan kauan ei ulkotiloissa paikassaan jaksettu olla, mutta ison hirsitalon sisäpuolen näkymiä voitiin ihailla kohtuullisessa lämmössä. Osa ryhmästä kulki vielä talon savusaunaakin katsomassa. Ei siellä varmaan ennenkään usein saunottu, koska matkaa oli 800 metriä....

Päärakennuksen lisäksi pihapiirissä oli liuta muitakin, tässä kuvassa on entisen hevos- ja nykyisen autotallin kulmaa, toisella puolen pihaa oli vaunuvaja, makasiini ja navetta. Ukonkellot olivat päivän-kaksi meidän kelloja edellä ja niitä oli tosi paljon, paitsi puutarhassa myös rakennusten liepeissä. Asta-myrsky oli kohdellut kovalla voimalla talon kujannepuita ja muitakin.

Pääosa retkelle osallistuneista oli vuoden 1963 laudatur-ylioppilaita, sillä silloin sisäänotto biologian (= kasvitieteen ja eläintieteen niihin aikoihin) ja maantieteen laitokselle ei perustunut pääsykokeisiin. Itse olin  pyrkinyt ja tullut valituksi jo vuotta aikaisemmin silloisen tavan mukaan pääsykokeiden kautta, mutta koska sisäänotettavien nimet selvisivät pitkällä heinäkuussa, olin jo sitoutunut hoitamaan Sysmän Rapalan kansakoulun opettajantointa sen lukuvuoden. Opiskelupaikan otin vastaan siis vuotta myöhemmin.
Olin kahdeksan vuotta vanhempi suurinta osaa siitä ryhmästä, jotkut miespuoliset olivat asevelvollisuuden suorittaneita ja siis seitsemän vuotta nuorempia. Olin siis toivottoman vanha näiden nuorten mielestä....
Joku ryhmän jäsen sanoi, että oli pitänyt minua jo arvokkaana rouvana, koska viikonlopuiksi lähdin aina lapsenhoitoon tänne Iittiin, jossa ensimmäiseni vietti aikaa Elsa-äidin hoidossa. En siis osallistunut rapu- tai muihin viikonloppujen juhliin, joilla opiskelijat saivat itsensä Lammin biologisen aseman melko alkeellisissa oloissa viihtymään. Ei ollut tilaisuutta suihkuunkaan silloin, vain iltaisin lämpiävä sauna kaukana rannassa.

Ryhmä oli toki kokoontunut monta kertaa aiemminkin, mutta pienemmissä puitteissa. Siihen ydinryhmään en kuulunut, ja muitakin syitä on ollut, etten ole mukaan ehtinyt. Menneiden muisteleminen ei minulle ole ykkösjuttu. No, toisaalta paremmiksi ystäviksi tulleita olen kyllä tavannut mm. vuosittaisilla opintopäivillä ja muissa yhteyksissä.

Lopuksi oli vuorossa juhlaillallinen Juhanalan kartanossa kirkonkylässä lähellä ratavartta. Tällä kartanolla oli komeat pihaistutukset, sillä pitopalvelun ohella siellä oli yksivuotisten kukkien taimikasvatusta ohjelmassa. Ei kuitenkaan nyt menty kasvihuoneisiin, sillä tuotteet olivat kuulemma jo markkinoitu. Kartanon tila oli jo nelisensataa vuotta vanha, mutta kokenut monenlaisia omistajia. Kunta oli saanut sen 1887 omistukseensa konkurssipesältä, ja monenlaisten huonojenkin aikojen jälkeen se viimein oli tullut nykyisille omistajilleen n. 35 vuotta sitten. Kuulemma ei ollut montaakaan ikkunaa ollut ehjänä silloin.

Kaikki paikat olivat nyt hienossa kunnossa, siihen on uponnut vuosia ja rahaa! Ruokatarjoilu oli mainio, söimme Joroisten musiikkijuhlien aikana konserttisaliksi muuttuvassa kartanon tilassa. Isommat vierasmäärät voivat ruokailla tallinvintilläkin, joka on sekin kunnostettu pitokartanokäyttöön. Pitkäkarvainen ja muhkea mustavalkoinen kissa osallistui tarjoiluun hiippaillen pöytien alla. Kotiin palailin myöhään, ja iso sadekuuro oli kastellut tien Mikkelin ja Valkealan välillä.

Kerrankin on lämmintä!

Ei auta valitella kuumuutta, kun mittarissa on lähes +30 C. Vasta muutama kuukausi sitten oli talvi, ja palelu oli se tavallisin tuntemus. Nyt nautitaan ja juodaan nesteitä! Tälle viikolle saatiin oikein erikoislämmintä itäistä ilmaa, loppuviikosta ukkosteleekin ennusteiden mukaan. Entisen käytännön mukainen juhannuspäivä oli eilen, sehän osui aina 24.6. ajankohdaksi.

Toivotut juhannusvieraani, veli vaimoineen tulivat viikko sitten, ja ehdimme viettää mukavaa loma-aikaa keskenämme. Komulaisen matonkudekaupassa kävimme suunnitelman mukaan, se reisu oli antoisa. Kausalan autorengashuoltoakin piti torstaina testata, kun vieraiden yksi pyörä tyhjeni kumiin uponneen ruuvin takia, mistä lie hypännyt kyytiin. Kesämansikat maistuivat! Urajärven vesi oli hyvin uimalämmintä ja kirkasta. Ja kamera asui piilossa, enkä muistanut sitä lainkaan....
Vieraani lähtivät eilen aamulla kotimatkalle haistelemaan Pohjanlahden ilmaa siellä kaukana. Lähes koko päivän saa matkaan varata normaaleissakin tapauksissa. Matka oli nytkin monta tuntia kestävä, ja juhannuksen takia oli varmaan vielä runsaasti liikennettäkin.

Toissapäivän iltana saatiin lyhytaikaisiksi vieraiksi suvun uusi vauva äiteineen ja mummoineen, sen verran pysähtyivät, että välitankkausta ehdittiin jakaa ja pahin paluuruuhka menisi Helsingin suuntaan edellä. Poika onkin aika hyvässä vauhdissa kohta tipsuttelemaan lujaa, sillä taluttelu käsistä pitäen oli hänestä aivan riemukasta! Tellakin lähti matkalle.

Niin pitkälle kuin keinuun istumaan eivät lomailijat päässeet, vaikka aattona yritettiin kyllä. Hyttyset ja Tella päättivät puolestamme. Tella nimittäin ei mahtunut keinuun ja puupatiolle makoilemaan hänen armonsa ei tohtinut mennä, sohvalle kun on tottunut....

Saatiin juhannuslippu liehumaan, kun oli onnea! Kuva on juhannusaamulta. Lippunarun rissa oli maalista juuttunut pari vuotta sitten kiinni, kun tanko maalattiin, enkä ollut silloin ennen tangon pystyyn nostoa tarkistanut, että rissa toimii. Kahteen vuoteen ei oltu siis liputettu. No, ei ollut suurta tarvettakaan. Vanha Tatun 1950-luvun alussa tekemä mäntytanko on alapäästään jo pehmeä, ja vaikka veli aikansa yritti, niin alapultti ei suostunut kuinkaan liikkumaan. Sen poisto pitää tehdä, ennen kuin tankoa voi kallistaa. Lopulta keksittiin kokeilla, josko naru liikkuisi, ja niinhän siinä tapahtuikin.Onneksi ei siis tarvinnutkaan kaataa. Minulle jäi muistilistalle CRC:n ruosteenliotusaine hommattavaksi seuraavaan kertaan, kun tankoa yritetään kallistaa. Maalit olivat siellä ylhäällä parina vuonna kutistuneet ja kai lohkeilleetkin siinä narun paikalla.

Tänään ja eilen on ollut vuorossa taas puutarha. Ruohonkasvu on vielä lujaa, niin että leikkuria pitää työnnellä tai kiskoa lähes kerran viikossa. Kitkemisrästejäkin on tullut, kun pariin kesään en ihan joka penkkiä ole ehtinyt katsastaa. Hyvä, että kaikki pionini ovat selvinneet sen jättimalikkasienen tuhoilta, joka kuritti pitkää tienvieruspenkkiä kolmen vuoden aikana. Tätä alakuvan kukkaa en edes muistanut olevan, kun se ei ollut vielä kukkinut kertaakaan siirron jälkeen, joka oli jo yli kymmenen vuotta sitten. Talo maalattiin vuonna 2000, ja silloin nostin kaikki pionit pois etupihan penkistä.

Perennakasvustojen sekaan pesii vaahterantaimiakin ihmeen paljon, joten penkin pohjaosia on tutkittava aika ajoin. Maa-artisokkamaita on myös tullut aivan liikaa, joten tilaa pitää tehdä muille niiden kustannuksella. Nyt saan panna ylimääräiset samettikukat koulintaruukuista näihin aukkoihin kasvumaahan, kunhan sataa.

Tällä viikolla alkaa kesäteatterin kahvikestien aika, se kestää yli heinäkuun puolen välin.

Valkeiden öiden aikaa

Kesä lähestyy huipennustaan, kohta on kesäpäivän seisauksen aika. Päivä on silloin pisimmillään, täällä etelä-Suomessakin päästään lähes 20 tunnin mittaan. Illat, yöt ja aamut ovat yhtä vaaleaa, ja runsaan vesihöyryn takia ilma näyttää melkein valkoiselta.  Monia valkoisia kukkia juhannusruususta alkaen kukkii nyt tätä teemaa toistamassa. Erityisesti töyhtöangervon kermanvalkoinen kukinto hohtaa illassa. Kuulin tyttäreltä, että valkolehdokkikin on kukalla! Niitä löysin 1990-luvulla Janakkalan metsistä paikoin runsaasti, varsinkin, jos oli hirvien makuupaikka siinä lähellä, sillä papanat lannoittivat.

Idänjasmike takana, pihajasmike edessä ovat kukassa, noin viitisen päivää aiemmin kuin viiime vuonna.

Viime yönä on käyty Hiidenvuorella laulamassa suviöiden kauneudesta, siihen päättyivät musiikkijuhlat kuten aina ennenkin. Onneksi ei satanut, vaikka illasta oli useita ravakoita kuuroja. Hyvästelin viimeiset yöpyjävieraani tänään aamupäivällä. Herääminen ei tainnut olla ihan helppoa, sillä vuoren konsertista tultiin takaisin vasta pikkutunneilla, sehän alkoikin vasta klo 23. Linnutkin laulavat vielä, varsinkin punakylkirastaat pitävät konserttiaan joutsenten toitotusten soidessa taustalla.

Heisiangervo on parhaimmillaan myös.

Majoittajan huusholli on niin pitkällä, että viikolla syntynyt pyykki on pesty, ja viimeinenkin koneellinen tuli jo sisälle puolikuivana, sillä kohta sataa.

 Sade alkaa jo ropista ikkunoihin nyt kun lähestytään illansuuta. Niin oli ennustettukin.

Lipputanko on istutettu tukevaan rautaiseen jalkaan, liekö joku seppä sen tehnyt yli puoli vuosisataa sitten. Tanko itse on Tatun aikoinaan omasta metsästään valitsema nuorehko mänty. Tähän jalkaan ei ole kaupoista saatavana uutta tankoa, pitää hankkia se erilaisine jalkoineen. Vanhan betonivaluisen pohjan päälle sitä ei kuitenkaan saa. Nostin kirjopeippiruukun koristamaan tangon tyveä, kun se sisällä on jo hieman liian suuri.

Odottelenkin jo seuraavia vieraita innolla, sillä päästään keskustelemaan monista tärkeistä asioista, kuten lipputangon kohtalosta ja kankaankudonnan monista suunnitelmista. Veli tulee vaimoineen lähipäivinä, meillä on paljon samoja harrastuksia.

Pyykkiripustusten välillä etsin käsiini sirpin, kun jotkut pensaiden aluset jo olivat ylenneet turhan korkeiksi. On monia kohteita, joihin leikkuri ei ole sovelias työkalu, mutta sirpillä asia hoituu näpsästi. Puutarhaani on näemmä tänä vuonna saapunut liljakukkoja, sillä moni varjoliljan kukinta onkin menossa sivu suun, latvat taituksissa. Tässä magnolian viereissä kohteessa on vuohenputkien lisämausteina pois kitkettävää elämänlankaa, nokkosta ja tarhavalvattia.

Kitkemisen ja sirpittelyn tulokset maatuvat nopeasti hyväksi mullaksi. Paljon sitä on  käytettäväksi, sain parinkymmenen ison ruukun täytön jälkeen aikaan vain pikkukolon varastooni. Tulikukan ja digitaliksen taimia on paljon tässä paikassa valkopeipin ohessa.

Kävelin viimeisten vieraideni kanssa tänä aamuna katsomassa puutarhaa, ja samalla näimme kompostin tienoissa olevalla tosi pienellä perunamaalla haapaperhosen. Sehän on hyvin nopealiikkeinen ja suurikokoinen, mutta kun odottelimme siinä hiljaa, niin se laskeutui maahan. Kameraa ei tietysti ollut mukana! Eilen oli koko päivän kova tuuli, liekö perhonen tullut sen mukana idästä, josta niitä muutenkin on levittäytynyt viime vuosikymmeninä meille. Etusiipien kuviointi ei ollut aivan netistä löytyneiden valokuvien mukainen, tällä kuviot olivat monipuolisempia ja seassa myös ruosteenruskeaa. Takasiivet olivat paremmin valokuvien mukaiset.

Piti jo luopua ovipielien orvokkiruukuista, sillä hellekausi oli niille liikaa. Hankin omien samettikukan taimien lisukkeeksi pari valkoista lobeliaa ja miljoonakellon kumpaankin pieleen. Toivottavasti nämä jaksavat orvokkeja kauemmin! Orvokkiruukut saavat mennä jatkamaan kasvuaan sellaiseen kohtaan, jossa niiden siementuotanto voi kylväytyä tekemään uutta tainta.

Alan suunnitella uutta kukkapenkkiä alapellolle, sillä keisarinangervo kasvaa nykypaikassaan pation penkissä liian isoksi ja tekee myös taipuneista oksista viereensä uusia pensaan alkuja. Keijuangervot taas leviävät muuten vaan. Jo pidemmän aikaa olenkin uutta penkkiä sinne miettinyt. Sen paikka tulisi olemaan entisen vattumaan tienoilla. Kun tuossa kuvassa näkyvä alue tulee aikanaan olemaan kevyen liikenteen väylää ja pihasyreeniaita korvautuu matalammalla kasvilla, niin pitää järjestää katseltavaa vähän syvemmälle puutarhaan. Nythän sillä alueella ei ole kuin huonokuntoisia mustaherukkapensaita.

Juhlahuumaa ja tulevaisuuden odotusta

Lämpimän kesäkuun alun takia kasvien kukintavauhti onkin runsaan viikon etuajassa viimevuotiseen verraten! Katselin vuoden takaisia postauksia, joissa keltapäivänliljat olivat alapellon penkissä avautuneet 16.06. (ylempi kuva on yllä), mutta tänä vuonna se oli jo 06.06. Alempi kuva on juuri äsken otettu. Myös ruusut ovat sen verran etuajassa. Sysmän historiareisustamme 13.06. viime vuonna kirjoitetussa postauksessa löytyi juuri hiljan tehty kiinnostava kommentti, mahdolliselta nuorelta sukulaiselta?

Juhannusruusujen juhlaa hetki sitten, klo 6.00.

Historianlehdet  ovat auenneet tällä viikolla antaen runsaasti uutta tietoa myös äitini puolelta. Mikko oli löytänyt sukua Tuusulan alueelta. Isomummini Ulrika (siis Henrika-mummini äiti, ja Henrikan tytär puolestaan minun äitini Elsa) onkin Aleksis Kiven pikkuserkku! Ulrikasta neljä polvea taaksepäin löytyi Tuusulan nykyisen kirkon rakentaja Erik Eskonpoika Hannula, joka oli syntynyt 1600-luvun puolella.

Viimeisen vuoden aikana on saatu Raijan ja Mikon työnä huomattavasti tietoa äitini isän, huutolaispoika Mikko Vihtori Janssonin suvusta Tammelan-Forssan seudulta, löytyipä minulle vielä eläviä pikkuserkkujakin! Vankasti tuntuu äitini puolen suku olleen lounaissuomalaista. Ja paljon Amerikkaan menijöitä, ja sinne jääneitä: nyt kymmeniä, ellei jo satoja, kun sukupolvia on ehtinyt olla jo niin monta muuton jälkeen.

Eilen päivällä oli meillä kyläläisillä yhteinen ajattelemisen hetki, sillä kaikki, joiden tontti ulottuu maantienlaitaan, oli kutsuttu kesäkahvilan peräkamariin kuulemaan kevyen liikenteen väylän suunnitelmaa. Kuvassa on suunnitelma meidän tontin kohdalla, pihasyreeniaita on liian lähellä tulevaa tietä, joten suunnitelmia sen suhteen! Väkeä olikin aivan tuvan täydeltä. Pitkäpinnainen suunnittelija oli tehnyt huolellista työtä suunnitellessaan ja valmistautuessaan tilaisuuteen, tuleva väylä oli tehty kuin jalka kenkälusikalla ahtaaseen kenkään.
Kunta on saanut ELY-keskukselta määrärahaa, joka on käytettävä viimeistään ensi vuonna. Se siis merkitsee rakentamisen tapahtuvan viimeistään ensi kesänä, ehkä jo tänä syksynä aletaan? Jos ei nimittäin tule valituksia. Kyllä siitä varmaan hyvä tulee, ja nythän sitten tulee meille kaikille mahdollisuus jättää myös oma muistomerkkimme kylän ilmeeseen, sillä ihan entiselleen maisema ei palaa. Mutta elämä on virtaa, ja museot homehtuvat.
Pahin katastrofi kylämme maisemassa tapahtui jo yli puoli vuosisataa sitten, kun sorakuoppien muotoilu ja kappelin rakentaminen tuottivat jätemaata paljon, ja sillä täytettiin tässä kohdallamme ollut umpeenkasvanut lampi ja sen mukana meni upea kulleroniitty suon laidalta. Tilalla kasvaa nyt hieman rytöinen metsä, keskellä ennen niin aukeaa maisemaa!
(Siinä suossa oli muuten nyt jälkeenpäin ajatellen aivan ihmeellinen laita, ihan selvärajainen noin metrin korkuinen äyräs. Sitä oli koko matkalla maantien puolella, jossa ei ollut puustoa peittämässä. Sellaista ei synny aaltojen työn tuloksena. Tällä tietämyksellä voisin arvella ihan meteorikuopan kaltaiseksi. Lapsuudessa se oli ensimmäinen pikkumäki, josta uskalsi laskea mahakelkalla ja suksilla, vasta myöhemmin vauhti alkoi maantieltä asti, josta tuli ensimmäinen isompi suonmäki. Pojat taisivat kyllä pitää sitä alempaa törmää hyppyrin pohjana.)

Kokouksessa paikalla olijat kyllä totesivat, että katuvalaistuksen muuttamisen määräaika päättyy myös ensi vuonna, silloin pitää poistaa nykyiset ns. purkauslamput, jotka vievät liikaa energiaa ja tekevät turhan kirkkaan valon. Lisäksi kylään ollaan vetämässä valokuitukaapelia tietoliikenteen takia, ja tietysti kylällä toivotaan, että samaan kaivamiseen saataisiin kaapelit maan alle, ja vasta sitten tie päälle.

Eilen illalla saatiin melkein meille suomalaisillekin omat juhlat, kun Ruotsin nuorempi prinsessa Madeleine saatiin avioon. Tietysti TV lähetti tilaisuuden suorana alkuillasta. Kruununperillinen pikku Estelle osasi ottaa tilaisuuden kirkossa asiaankuuluvasti, ei juossut pitkin käytäviä vaan nökötti Victorian sylissä sopivasti.

Omassa kylässä juhlahuuma on jo myös käsin kosketeltavaa, sillä musiikkijuhlien viikko alkaa huomisesta, ja väki kylällä on pannut parastaan pihanhoidossa. Ihan Egyptistä asti saadaan sinfoniaorkesteri perjantain konserttiin! Itsekään en malttanut katsoa prinsessahäitä kuin tovin, kun etupihan nurtsi oli vielä leikkaamatta, ja sadetta on luvassa alkuviikosta. Muut kyllä katselivat TV-ohjelmaa, sillä kylällä tuntui aika hiljaiselta. Vain oma onneton pärinälähteeni.

Postilaatikkojen vieressä punapääpaalu muistuttaa kevyenliikenteen  väylästä.

Vielä piti käydä lisäämässä myös postilaatikoiden kukkapenkin seuraava istutus, samettikukan taimia orvokkien väleihin. Mikäs on laittaessa, kun taimia on omasta takaa. Muun puutarhan sainkin leikattua perjantaina, ja aika pitkälle perkaukset on tehty, vaikka ainahan sitä voisi uudestaankin tehdä! Kuuma ilma nahistutti pitkät kukkapenkit lopettamaan kevätesikkokauden, harmi. Onneksi iltapäivälle saatiin pitkä ukkospilvien vierailuaika, joten maat kastuivat nyt hyvin!

Ehkä vielä pitää lisätä joitain ruukkuistutuksia tien lähistölle, koska kukkapenkit ovat aika nyt vaisuja, ja samettikukantaimia riittää edelleen. Punalehti- ja Teresanruusu, akileijat ja idänunikko vain nyt kukalla. Kun käyn alkuviikosta Janakkalassa haudanhoitoreisulla, pitää varmaan poiketa Sampon Heikin puutarhassa.

Tähän oman kylän sukuhaudallekin tuli ex tempore- peruskunnostus, sillä perjantaina sain hihasta kiinni paikalla työskennelleitä kivimiehiä, jotka ehtivät oikaisemaan painuneen hautakiven itäpään, joka oli lähes 20 cm alempana. Alla oleva Tatun tammiarkku, joka laskettiin sille kohtaa heinäkuussa 1977, oli maatunut parin kolmen viime vuoden aika yhä enemmän ja hauta painunut notkolle.

Niinpä otin pois kaikki istutukset ja ja suunnittelin uuden ilmeen hautakukille päivän aikana. Kiven tekstien käsittely ja uudelleen maalaus sovittiin tehtäväksi joko syksyllä tai ensi keväänä, ja silloin istutukset tulee myös ottaa pois, joten päädyin hankkimaan kaksi maahan upotettavaa kasvien kasvuallasta, jotka olisi siis helppo nostaa pois tilanteen vaatiessa. Ruusubegoniat ja hopealehdet kasvakoot nyt niissä, vain isojuurinen äitienpäiväruusu jäi keskelle riviä, kun näytti hyvinvoivalta. Istutukset näyttivät nyt tosi vaatimattomilta!

Loimen lopusta tuli kaksi noin parimetristä ja yksi 1,5 -metrinen.

Oman talon sisällä projektit etenivät viimein eilen iltapäivällä toivottuun suuntaan, kun sain mattokankaan lopetettua. Kun sain kymmenet kudekassien nyssykät laatikoihin ja varastovintin puolelle, niin pääsin siivoamaan hallitilan. Nyt ei ole kummassakaan puussa lointa, joten kissavieraatkin voisivat tulla kyläilemään. Alakerrassakin vain vähän imuria ja uudet matot lattialle! Ja tietysti uusien loimien suunnittelua, sehän on elämän suola. Nytkin olen niin virkistynyt, että yöunet jäävät aika lyhyiksi, tietysti paljolla valolla on myös osansa.

Ruskea loimi tänne putkahtaneesta lankaerästä suunnitteilla...

Kesävauhtia

Kylläpäs nyt on olevinaan kiireitä, kun ei edes blogia ehdi päivittämään! Ties mitä hommia ja askareita tuntuu riittävän. Meille saatiin nimittäin vuosisadan kesäkuun alku, sillä lämpimät ilmat kääntyivätkin lähes +30 asteen hellejaksoksi. Sitä ei juuri ole tarjolla alkukesästä, paljon tavallisempaa on saada vain viiden asteen tietämiin tippuva viileä jakso. Maanantaina pyöritin pyykkirumbaa, ja kuusi koneellista kuivi hyvin iltaan mennessä.

Eilisiltaisen karviaispenkin kitkennän läjät kuivumassa, pitää viedä kompostille ennen kuin  ruohonleikkuri pääsee surraamaan.

Koko kasvillisuus aivan riehaantui, mutta ennenkaikkea tietysti innostuivat rakkaat "viholliseni" puutarhassa eli vuohenputket, joiden kitkemisestä ei näytä loppua tulevan ja ne ovat nyt tosi suuria. Kuunliljapenkistä ei näkynyt piippaakaan, kun aloin hoivaamisen. Kuumalla ei jaksa kovin montaa tuntia ulkohommia kerrallaan, joten päiväajasta osa kuluu jäähdyttelyyn ja pesuihin ja hohhoijaa-asentoon.
Ruohonleikkuuta hidastaa samoin tuo nopea kasvu, sillä perinteisesti olen leikannut vasta sitten, kun vuokot ja lemmikit ovat siementämässä. Yksi leikkuukerta vei neljä päivää eli neljä tankillista bensaa. Enkä sitten saanutkaan ennen kitkemistä leikatuksi kuin vain viitteellisesti, kun ihan lähellä penkkejä saattaa olla kevätesikon taimia. Niitä ei näin kuumalla voi kuitenkaan istuttaa muualle.

Avokompostin pinta kasvaa muutaman kitkentäkärryllisen jälkeen aina parilla kymmenellä sentillä, mutta kun on kuumaa kuivaa, niin pianhan se nahistuu litteäksi, että seuraavan kerran ylettyy taas panna saalista kekoon. Koska sadetta ei ole saatu, ennen kastelua pitää yrittää poistaa liiat vedentarvitsijat, kun vesi joka tapauksessa on kannettava kannussa. Ukkoskuurot ovat väistelleet tätä kulmakuntaa, eilen oli jo aika lähellä, mutta ei sittenkään.

Raparperit putkahtivat aivan huomaamatta loppukukintaansa.

Rännisaavi odottelee sadetta, kasteluvesi on otettava vesijohdosta päiväksi lämpiämään muihin astioihin.

Saapa nähdä, vaikuttiko paljoakaan tarhavalvattien Round-up-käsittely, se riehuu aivan liikaa tontilla, mutta kun oli kuuma päivä, niin liemi haihtui ehkä liian nopeasti?

Kiirettä on olevinaan sen takia, kun ensi viikko on musiikkijuhlia, ja haluaisi vähintään tienvarren puutarhan olevan katselukunnossa. Kun taloni on varattu taiteilijoiden majoitukseen, niin sisätilatkin pitäisi saada kunnostettua talven jäljiltä asumiskelpoisiksi. Kerroksia on kesällä kolme, kun vinttikerroksen kamarit ovat käytössä, joten työni on kuin kerrossiivoojan. Sitähän tuli harjoiteltua nuoruudessa, kun olin Radansuun lomakodissa kesätyöläisenä.
Siivouksissa olen voiton puolella, sillä saunan pesu on tehty tiistai-iltana ja yläkerran huoneet on tekstiileiltään ulkoilutettu. Mattotyö pitää vielä saada pois, koska kuteet haittaavat asumista yläkerrassa. Sen työn saan valmiiksi tänään, koska loimessa kudottavaa on enää puoli metriä. Sitten on enää imurointia ja pölyjen pyyhkimisiä.

Sain kiinnostavan kirjeen kevyen liikenteen suunnittelijalta, siinä sisällä oli karttapiirros, jossa tonttini kohdalle sijoitettava väylä oli merkitty. Näyttäisi sen perusteella siltä, että toivomukseni on kuultu, vaikken niitä tätä blogia kauemmas olekaan vienyt. Väylä on sijoitettu pientareelle. Henkilökohtaisen tapaamisen tilaisuus on kesäkahvilassa ensi lauantaina.

Tellan viimeaikaisia löytöjä ruokamaailmassa on maito, johon se kuumina päivinä näytti kovasti  mieltyneen.

Tella matkusti Lohjalle sunnuntaina, ja talo tuntuu nyt kovin tyhjältä Koira osasi sopivasti täyttää joka huoneen! Kesäteatterilaiset harjoittelevat jo Makasiininmäellä, sieltä kuuluu iltaisin korviin ohjelmaksi tulevan laulunäytelmän ääniä.