Juhlahuumaa ja tulevaisuuden odotusta

Lämpimän kesäkuun alun takia kasvien kukintavauhti onkin runsaan viikon etuajassa viimevuotiseen verraten! Katselin vuoden takaisia postauksia, joissa keltapäivänliljat olivat alapellon penkissä avautuneet 16.06. (ylempi kuva on yllä), mutta tänä vuonna se oli jo 06.06. Alempi kuva on juuri äsken otettu. Myös ruusut ovat sen verran etuajassa. Sysmän historiareisustamme 13.06. viime vuonna kirjoitetussa postauksessa löytyi juuri hiljan tehty kiinnostava kommentti, mahdolliselta nuorelta sukulaiselta?

Juhannusruusujen juhlaa hetki sitten, klo 6.00.

Historianlehdet  ovat auenneet tällä viikolla antaen runsaasti uutta tietoa myös äitini puolelta. Mikko oli löytänyt sukua Tuusulan alueelta. Isomummini Ulrika (siis Henrika-mummini äiti, ja Henrikan tytär puolestaan minun äitini Elsa) onkin Aleksis Kiven pikkuserkku! Ulrikasta neljä polvea taaksepäin löytyi Tuusulan nykyisen kirkon rakentaja Erik Eskonpoika Hannula, joka oli syntynyt 1600-luvun puolella.

Viimeisen vuoden aikana on saatu Raijan ja Mikon työnä huomattavasti tietoa äitini isän, huutolaispoika Mikko Vihtori Janssonin suvusta Tammelan-Forssan seudulta, löytyipä minulle vielä eläviä pikkuserkkujakin! Vankasti tuntuu äitini puolen suku olleen lounaissuomalaista. Ja paljon Amerikkaan menijöitä, ja sinne jääneitä: nyt kymmeniä, ellei jo satoja, kun sukupolvia on ehtinyt olla jo niin monta muuton jälkeen.

Eilen päivällä oli meillä kyläläisillä yhteinen ajattelemisen hetki, sillä kaikki, joiden tontti ulottuu maantienlaitaan, oli kutsuttu kesäkahvilan peräkamariin kuulemaan kevyen liikenteen väylän suunnitelmaa. Kuvassa on suunnitelma meidän tontin kohdalla, pihasyreeniaita on liian lähellä tulevaa tietä, joten suunnitelmia sen suhteen! Väkeä olikin aivan tuvan täydeltä. Pitkäpinnainen suunnittelija oli tehnyt huolellista työtä suunnitellessaan ja valmistautuessaan tilaisuuteen, tuleva väylä oli tehty kuin jalka kenkälusikalla ahtaaseen kenkään.
Kunta on saanut ELY-keskukselta määrärahaa, joka on käytettävä viimeistään ensi vuonna. Se siis merkitsee rakentamisen tapahtuvan viimeistään ensi kesänä, ehkä jo tänä syksynä aletaan? Jos ei nimittäin tule valituksia. Kyllä siitä varmaan hyvä tulee, ja nythän sitten tulee meille kaikille mahdollisuus jättää myös oma muistomerkkimme kylän ilmeeseen, sillä ihan entiselleen maisema ei palaa. Mutta elämä on virtaa, ja museot homehtuvat.
Pahin katastrofi kylämme maisemassa tapahtui jo yli puoli vuosisataa sitten, kun sorakuoppien muotoilu ja kappelin rakentaminen tuottivat jätemaata paljon, ja sillä täytettiin tässä kohdallamme ollut umpeenkasvanut lampi ja sen mukana meni upea kulleroniitty suon laidalta. Tilalla kasvaa nyt hieman rytöinen metsä, keskellä ennen niin aukeaa maisemaa!
(Siinä suossa oli muuten nyt jälkeenpäin ajatellen aivan ihmeellinen laita, ihan selvärajainen noin metrin korkuinen äyräs. Sitä oli koko matkalla maantien puolella, jossa ei ollut puustoa peittämässä. Sellaista ei synny aaltojen työn tuloksena. Tällä tietämyksellä voisin arvella ihan meteorikuopan kaltaiseksi. Lapsuudessa se oli ensimmäinen pikkumäki, josta uskalsi laskea mahakelkalla ja suksilla, vasta myöhemmin vauhti alkoi maantieltä asti, josta tuli ensimmäinen isompi suonmäki. Pojat taisivat kyllä pitää sitä alempaa törmää hyppyrin pohjana.)

Kokouksessa paikalla olijat kyllä totesivat, että katuvalaistuksen muuttamisen määräaika päättyy myös ensi vuonna, silloin pitää poistaa nykyiset ns. purkauslamput, jotka vievät liikaa energiaa ja tekevät turhan kirkkaan valon. Lisäksi kylään ollaan vetämässä valokuitukaapelia tietoliikenteen takia, ja tietysti kylällä toivotaan, että samaan kaivamiseen saataisiin kaapelit maan alle, ja vasta sitten tie päälle.

Eilen illalla saatiin melkein meille suomalaisillekin omat juhlat, kun Ruotsin nuorempi prinsessa Madeleine saatiin avioon. Tietysti TV lähetti tilaisuuden suorana alkuillasta. Kruununperillinen pikku Estelle osasi ottaa tilaisuuden kirkossa asiaankuuluvasti, ei juossut pitkin käytäviä vaan nökötti Victorian sylissä sopivasti.

Omassa kylässä juhlahuuma on jo myös käsin kosketeltavaa, sillä musiikkijuhlien viikko alkaa huomisesta, ja väki kylällä on pannut parastaan pihanhoidossa. Ihan Egyptistä asti saadaan sinfoniaorkesteri perjantain konserttiin! Itsekään en malttanut katsoa prinsessahäitä kuin tovin, kun etupihan nurtsi oli vielä leikkaamatta, ja sadetta on luvassa alkuviikosta. Muut kyllä katselivat TV-ohjelmaa, sillä kylällä tuntui aika hiljaiselta. Vain oma onneton pärinälähteeni.

Postilaatikkojen vieressä punapääpaalu muistuttaa kevyenliikenteen  väylästä.

Vielä piti käydä lisäämässä myös postilaatikoiden kukkapenkin seuraava istutus, samettikukan taimia orvokkien väleihin. Mikäs on laittaessa, kun taimia on omasta takaa. Muun puutarhan sainkin leikattua perjantaina, ja aika pitkälle perkaukset on tehty, vaikka ainahan sitä voisi uudestaankin tehdä! Kuuma ilma nahistutti pitkät kukkapenkit lopettamaan kevätesikkokauden, harmi. Onneksi iltapäivälle saatiin pitkä ukkospilvien vierailuaika, joten maat kastuivat nyt hyvin!

Ehkä vielä pitää lisätä joitain ruukkuistutuksia tien lähistölle, koska kukkapenkit ovat aika nyt vaisuja, ja samettikukantaimia riittää edelleen. Punalehti- ja Teresanruusu, akileijat ja idänunikko vain nyt kukalla. Kun käyn alkuviikosta Janakkalassa haudanhoitoreisulla, pitää varmaan poiketa Sampon Heikin puutarhassa.

Tähän oman kylän sukuhaudallekin tuli ex tempore- peruskunnostus, sillä perjantaina sain hihasta kiinni paikalla työskennelleitä kivimiehiä, jotka ehtivät oikaisemaan painuneen hautakiven itäpään, joka oli lähes 20 cm alempana. Alla oleva Tatun tammiarkku, joka laskettiin sille kohtaa heinäkuussa 1977, oli maatunut parin kolmen viime vuoden aika yhä enemmän ja hauta painunut notkolle.

Niinpä otin pois kaikki istutukset ja ja suunnittelin uuden ilmeen hautakukille päivän aikana. Kiven tekstien käsittely ja uudelleen maalaus sovittiin tehtäväksi joko syksyllä tai ensi keväänä, ja silloin istutukset tulee myös ottaa pois, joten päädyin hankkimaan kaksi maahan upotettavaa kasvien kasvuallasta, jotka olisi siis helppo nostaa pois tilanteen vaatiessa. Ruusubegoniat ja hopealehdet kasvakoot nyt niissä, vain isojuurinen äitienpäiväruusu jäi keskelle riviä, kun näytti hyvinvoivalta. Istutukset näyttivät nyt tosi vaatimattomilta!

Loimen lopusta tuli kaksi noin parimetristä ja yksi 1,5 -metrinen.

Oman talon sisällä projektit etenivät viimein eilen iltapäivällä toivottuun suuntaan, kun sain mattokankaan lopetettua. Kun sain kymmenet kudekassien nyssykät laatikoihin ja varastovintin puolelle, niin pääsin siivoamaan hallitilan. Nyt ei ole kummassakaan puussa lointa, joten kissavieraatkin voisivat tulla kyläilemään. Alakerrassakin vain vähän imuria ja uudet matot lattialle! Ja tietysti uusien loimien suunnittelua, sehän on elämän suola. Nytkin olen niin virkistynyt, että yöunet jäävät aika lyhyiksi, tietysti paljolla valolla on myös osansa.

Ruskea loimi tänne putkahtaneesta lankaerästä suunnitteilla...