Valkeiden öiden aikaa

Kesä lähestyy huipennustaan, kohta on kesäpäivän seisauksen aika. Päivä on silloin pisimmillään, täällä etelä-Suomessakin päästään lähes 20 tunnin mittaan. Illat, yöt ja aamut ovat yhtä vaaleaa, ja runsaan vesihöyryn takia ilma näyttää melkein valkoiselta.  Monia valkoisia kukkia juhannusruususta alkaen kukkii nyt tätä teemaa toistamassa. Erityisesti töyhtöangervon kermanvalkoinen kukinto hohtaa illassa. Kuulin tyttäreltä, että valkolehdokkikin on kukalla! Niitä löysin 1990-luvulla Janakkalan metsistä paikoin runsaasti, varsinkin, jos oli hirvien makuupaikka siinä lähellä, sillä papanat lannoittivat.

Idänjasmike takana, pihajasmike edessä ovat kukassa, noin viitisen päivää aiemmin kuin viiime vuonna.

Viime yönä on käyty Hiidenvuorella laulamassa suviöiden kauneudesta, siihen päättyivät musiikkijuhlat kuten aina ennenkin. Onneksi ei satanut, vaikka illasta oli useita ravakoita kuuroja. Hyvästelin viimeiset yöpyjävieraani tänään aamupäivällä. Herääminen ei tainnut olla ihan helppoa, sillä vuoren konsertista tultiin takaisin vasta pikkutunneilla, sehän alkoikin vasta klo 23. Linnutkin laulavat vielä, varsinkin punakylkirastaat pitävät konserttiaan joutsenten toitotusten soidessa taustalla.

Heisiangervo on parhaimmillaan myös.

Majoittajan huusholli on niin pitkällä, että viikolla syntynyt pyykki on pesty, ja viimeinenkin koneellinen tuli jo sisälle puolikuivana, sillä kohta sataa.

 Sade alkaa jo ropista ikkunoihin nyt kun lähestytään illansuuta. Niin oli ennustettukin.

Lipputanko on istutettu tukevaan rautaiseen jalkaan, liekö joku seppä sen tehnyt yli puoli vuosisataa sitten. Tanko itse on Tatun aikoinaan omasta metsästään valitsema nuorehko mänty. Tähän jalkaan ei ole kaupoista saatavana uutta tankoa, pitää hankkia se erilaisine jalkoineen. Vanhan betonivaluisen pohjan päälle sitä ei kuitenkaan saa. Nostin kirjopeippiruukun koristamaan tangon tyveä, kun se sisällä on jo hieman liian suuri.

Odottelenkin jo seuraavia vieraita innolla, sillä päästään keskustelemaan monista tärkeistä asioista, kuten lipputangon kohtalosta ja kankaankudonnan monista suunnitelmista. Veli tulee vaimoineen lähipäivinä, meillä on paljon samoja harrastuksia.

Pyykkiripustusten välillä etsin käsiini sirpin, kun jotkut pensaiden aluset jo olivat ylenneet turhan korkeiksi. On monia kohteita, joihin leikkuri ei ole sovelias työkalu, mutta sirpillä asia hoituu näpsästi. Puutarhaani on näemmä tänä vuonna saapunut liljakukkoja, sillä moni varjoliljan kukinta onkin menossa sivu suun, latvat taituksissa. Tässä magnolian viereissä kohteessa on vuohenputkien lisämausteina pois kitkettävää elämänlankaa, nokkosta ja tarhavalvattia.

Kitkemisen ja sirpittelyn tulokset maatuvat nopeasti hyväksi mullaksi. Paljon sitä on  käytettäväksi, sain parinkymmenen ison ruukun täytön jälkeen aikaan vain pikkukolon varastooni. Tulikukan ja digitaliksen taimia on paljon tässä paikassa valkopeipin ohessa.

Kävelin viimeisten vieraideni kanssa tänä aamuna katsomassa puutarhaa, ja samalla näimme kompostin tienoissa olevalla tosi pienellä perunamaalla haapaperhosen. Sehän on hyvin nopealiikkeinen ja suurikokoinen, mutta kun odottelimme siinä hiljaa, niin se laskeutui maahan. Kameraa ei tietysti ollut mukana! Eilen oli koko päivän kova tuuli, liekö perhonen tullut sen mukana idästä, josta niitä muutenkin on levittäytynyt viime vuosikymmeninä meille. Etusiipien kuviointi ei ollut aivan netistä löytyneiden valokuvien mukainen, tällä kuviot olivat monipuolisempia ja seassa myös ruosteenruskeaa. Takasiivet olivat paremmin valokuvien mukaiset.

Piti jo luopua ovipielien orvokkiruukuista, sillä hellekausi oli niille liikaa. Hankin omien samettikukan taimien lisukkeeksi pari valkoista lobeliaa ja miljoonakellon kumpaankin pieleen. Toivottavasti nämä jaksavat orvokkeja kauemmin! Orvokkiruukut saavat mennä jatkamaan kasvuaan sellaiseen kohtaan, jossa niiden siementuotanto voi kylväytyä tekemään uutta tainta.

Alan suunnitella uutta kukkapenkkiä alapellolle, sillä keisarinangervo kasvaa nykypaikassaan pation penkissä liian isoksi ja tekee myös taipuneista oksista viereensä uusia pensaan alkuja. Keijuangervot taas leviävät muuten vaan. Jo pidemmän aikaa olenkin uutta penkkiä sinne miettinyt. Sen paikka tulisi olemaan entisen vattumaan tienoilla. Kun tuossa kuvassa näkyvä alue tulee aikanaan olemaan kevyen liikenteen väylää ja pihasyreeniaita korvautuu matalammalla kasvilla, niin pitää järjestää katseltavaa vähän syvemmälle puutarhaan. Nythän sillä alueella ei ole kuin huonokuntoisia mustaherukkapensaita.