Ei auta valitella kuumuutta, kun mittarissa on lähes +30 C. Vasta muutama kuukausi sitten oli talvi, ja palelu oli se tavallisin tuntemus. Nyt nautitaan ja juodaan nesteitä! Tälle viikolle saatiin oikein erikoislämmintä itäistä ilmaa, loppuviikosta ukkosteleekin ennusteiden mukaan. Entisen käytännön mukainen juhannuspäivä oli eilen, sehän osui aina 24.6. ajankohdaksi.
Toivotut juhannusvieraani, veli vaimoineen tulivat viikko sitten, ja ehdimme viettää mukavaa loma-aikaa keskenämme. Komulaisen matonkudekaupassa kävimme suunnitelman mukaan, se reisu oli antoisa. Kausalan autorengashuoltoakin piti torstaina testata, kun vieraiden yksi pyörä tyhjeni kumiin uponneen ruuvin takia, mistä lie hypännyt kyytiin. Kesämansikat maistuivat! Urajärven vesi oli hyvin uimalämmintä ja kirkasta. Ja kamera asui piilossa, enkä muistanut sitä lainkaan....
Vieraani lähtivät eilen aamulla kotimatkalle haistelemaan Pohjanlahden ilmaa siellä kaukana. Lähes koko päivän saa matkaan varata normaaleissakin tapauksissa. Matka oli nytkin monta tuntia kestävä, ja juhannuksen takia oli varmaan vielä runsaasti liikennettäkin.
Toissapäivän iltana saatiin lyhytaikaisiksi vieraiksi suvun uusi vauva äiteineen ja mummoineen, sen verran pysähtyivät, että välitankkausta ehdittiin jakaa ja pahin paluuruuhka menisi Helsingin suuntaan edellä. Poika onkin aika hyvässä vauhdissa kohta tipsuttelemaan lujaa, sillä taluttelu käsistä pitäen oli hänestä aivan riemukasta! Tellakin lähti matkalle.
Niin pitkälle kuin keinuun istumaan eivät lomailijat päässeet, vaikka aattona yritettiin kyllä. Hyttyset ja Tella päättivät puolestamme. Tella nimittäin ei mahtunut keinuun ja puupatiolle makoilemaan hänen armonsa ei tohtinut mennä, sohvalle kun on tottunut....
Saatiin juhannuslippu liehumaan, kun oli onnea! Kuva on juhannusaamulta. Lippunarun rissa oli maalista juuttunut pari vuotta sitten kiinni, kun tanko maalattiin, enkä ollut silloin ennen tangon pystyyn nostoa tarkistanut, että rissa toimii. Kahteen vuoteen ei oltu siis liputettu. No, ei ollut suurta tarvettakaan. Vanha Tatun 1950-luvun alussa tekemä mäntytanko on alapäästään jo pehmeä, ja vaikka veli aikansa yritti, niin alapultti ei suostunut kuinkaan liikkumaan. Sen poisto pitää tehdä, ennen kuin tankoa voi kallistaa. Lopulta keksittiin kokeilla, josko naru liikkuisi, ja niinhän siinä tapahtuikin.Onneksi ei siis tarvinnutkaan kaataa. Minulle jäi muistilistalle CRC:n ruosteenliotusaine hommattavaksi seuraavaan kertaan, kun tankoa yritetään kallistaa. Maalit olivat siellä ylhäällä parina vuonna kutistuneet ja kai lohkeilleetkin siinä narun paikalla.
Tänään ja eilen on ollut vuorossa taas puutarha. Ruohonkasvu on vielä lujaa, niin että leikkuria pitää työnnellä tai kiskoa lähes kerran viikossa. Kitkemisrästejäkin on tullut, kun pariin kesään en ihan joka penkkiä ole ehtinyt katsastaa. Hyvä, että kaikki pionini ovat selvinneet sen jättimalikkasienen tuhoilta, joka kuritti pitkää tienvieruspenkkiä kolmen vuoden aikana. Tätä alakuvan kukkaa en edes muistanut olevan, kun se ei ollut vielä kukkinut kertaakaan siirron jälkeen, joka oli jo yli kymmenen vuotta sitten. Talo maalattiin vuonna 2000, ja silloin nostin kaikki pionit pois etupihan penkistä.
Perennakasvustojen sekaan pesii vaahterantaimiakin ihmeen paljon, joten penkin pohjaosia on tutkittava aika ajoin. Maa-artisokkamaita on myös tullut aivan liikaa, joten tilaa pitää tehdä muille niiden kustannuksella. Nyt saan panna ylimääräiset samettikukat koulintaruukuista näihin aukkoihin kasvumaahan, kunhan sataa.
Tällä viikolla alkaa kesäteatterin kahvikestien aika, se kestää yli heinäkuun puolen välin.
Pentillä riitti huvia kahlatessaan Koskas Ralansuum miäs kirkkoh ehtii -kirjaa, joka on Peuroniusten sukukirja. Siihen kului monta päivää, kun sukutaulujen lukeminen on aika hidasta.
VastaaPoista