sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Voi miten aika rientää!

En vielä edes ole ehtinyt päivitellä syyspäiväntasausta, ja se päivä onkin jo melkein lopussa. No ihmekös tuo, kun säätieteilijät ovat panneet puhtia tulevien kylmien ilmojen ennustamiseen, ja siksi pitää nyt olla ulkona ja nauttia jokaisesta lämpimästä syyspäivästä. Tähän päivään asti niitä on riittänytkin. Tästä lähtien on yö päiväpuolta pidempi, ja aina vaan pimeämmäksi käy. Useimmat syyspäivät ovat pimeitä jo senkin vuoksi, että taivas on pilvessä. Tuuletustelineen kuvassa taustana oleva tuomi on käynyt jo perin harvaksi lehdiltään.

Tellan viimeinen vierailupäivä oli tänään, saimme Helenan kyläilemään puolilta päivin. Tuloa oli valmisteltu koiran kanssa mahdollisimman vähän, niinpä oven käydessä koira oli aivan pöllämystynyt, että miten tässä nyt näin kävi. Kaipa se oli hieman aamuväsynytkin, kun olimme olleet pitkällä aamulenkillä, ja mukana metsästä tuli sievoinen suppilovahveropussukka. Niiden käsittelyssä ja freesauksessa soosiksi aamu hupenikin.

Tellan viettää yönsä sängyn jalkopäässä, paikassa johon tuo alustan punainen peitto aina taitellaan yötä varten, kun tyynyt on poistettu. Koiran pitää päästä lähelle vartioitavaa kohdettaan myös yöllä, niin että aina sen vieraillessa nukun tässä vierashuoneen vuoteessa, joka on leveämpi kuin omani seinän takana. Joskus tuntuu ahtaalta, mutta koira aika pian korjaa itsensä lattialle, ja siihen herään, kun se rojahtaa lattialle suorilta jaloilta. Ani harvoin se käy kipaisemassa pienet väliunet myös muualla, kuten yläkerrassa tai tuvan sohvalla.

Olen saanut lisää liikuntaa taas, kun koiralenkkejä on päivän mittaan kahta enemmän. Sieniä on myös metsästetty hyvällä menestyksellä, ja naapurin kuivuri Evermat on viettänyt aikaa meidän eteisessä suhisemassa. Kuvissa on noin ämpärillinen suppilovahveroita, ja ne saa mahtumaan kuivurin seitsemälle tasolle.

Nyt on tehty myös kurpitsaruokia, keittoja ja kasvispiirakoita. Ja säilötty kuutioita ja sosetta. Pikkelsiäkin tein kahteen otteeseen, kun olin keskiviikkona Ravilinnassa puolen päivän kurssilla ja lauantaiaamuna katsoin sitten oman jääkaapin sisuksiin kertyneet varastot säilömistilaan. Omenapiirakoiden aika on myös, sillä on ollut osuuskaupassa myytävänä edullisia puolalaisia Paula Red-omenoita, jotka nopeasti muuttuvat pehmeiksi uunissa.
Pikkelsi-saalista jääkaapissa: toiset sisältävät tummankeltaista. toiset vaaleankeltaista kurpitsaa.
Ei mennyt tämäkään sunnuntai ilman kunnon sienisaalista, kun mentiin Helenan kanssa Lammaskalliolle koiraa ulkoiluttamaan. Otin varoiksi mukaan pari muovipussia, jos jotakin sattuisi löytymään. Koira muisti hyvin edellisvuotiset kirmailupaikkansa, ja sinnehän mekin sitten perässä. Lopputulos oli, että kummankin pussi oli niin täynnä kuin siihen nätisti mahtui. Viisas päätös lähteä pois, sillä heti kun pääsimme metsätielle, alkoi sataa, joka kohta äityi kunnolla kastelevaan vauhtiin. Kuurot eivät kauan kestä, mutta juuri sen verran, että kotiovelle asti. Oltiinkin aika märkiä päänahkaa myöten! Onneksi on lämpöpumppu, jolla pian saa lämpimän tuulenvireen huoneeseen.

Alun perin suunnittelin, että koiran tultua alan mattoprojektit yläkerrassa, mutta sinne ei ehditty kuin viikon loppupuolella, vaikka kankaan rakentamisen tein jo aiemmin edellisen viikon vaihteessa. Ulko-olo vei voiton, mattoa ei ole valmiina kuin runsas puoli metriä. Kudevarastojen mylläyksessä ja mattojen suunnittelussa päädyin lajittelemaan kuteet kahteen osaan, niihin, joita en aio käyttää, ja niihin, jotka menevät tähän tai seuraavaan loimeen, joka myös on tehtynä odottamassa. Kuulemma on kutomaporukka, jolle kelpaavat sellaiset erät, jotka jäävät käyttöä vaille. Minulla on ongelma eräiden omien kierrätyskuteiden käytössä, jos niitä on pesty hajustetuilla pesuaineilla, kutominen on pelkkää aivastelua ja nenänniistoa.

Sensijaan olen päätynyt alkamaan neuletöitä. Novitan tehtaanmyymälästä löytyi loppukesällä valkoista pikku paljeteilla koristeltua lankaa, josta olen värkännyt tuubi-kaulahuiveja. Yksi 50 g kerä tarvitaan yhteen huiviin, nyt on menossa kolmas ja viimeinen kerä. Sukkaverstastakin on jo pitänyt käynnistää. Koira tykkää istua kylki kyljessä, kun kudon.
Opiston ompelukerhotunteja elävöittää entisten töiden loppuun saattaminen, kaapista löytyi nim. jo unohdettuja fleecetakkien alkuja ihan kaksin kappalein, joten niiden näpräilyssä aika siellä kuluu. Ompeluun on hankittu uusi tasosaumuri, jota kokeilin jo yhteen takkiin. Kiinnitin resorit kaulukseen ja helmaan, ja päälle päin näkyy kolme ommelta vierekkäin ja nurjalla on saumurimaista jälkeä. Olipa nopeaa! Tänä vuonna on ohjelmana siis paljon sellaisia töitä, johon konetta voi käyttää...

Keramiikkatunneilla sain työstettäväksi kellertävää raku-savea, ja pieni osa siitä meni jo loppupolttoon eilen, kun Perheniemessä opettajamme Paulan kotona oli viikonlopun keramiikkatapahtuma, jossa kokeellisesti tehtiin savustuspolttoa tulikodassa. Se tarkoittaa, että tulisijan päälle rakennettiin palamaton harva alusta, ja esineet koottiin sille keoksi paljon polttomateriaalin kanssa. Se taas pysyi kekona siksi, että ensin tehtiin paketin ympärille laudoista kodan muoto, ja päälle paljon savisia papereita, jotka polton edetessä muuttuivat savikuoreksi, jonka sisällä savut kiersivät esineitä värjäämässä. Tuloksia en ole vielä nähnyt, mutta kovasti eilen jännitti, kun sadekuuroja oli aika tiuhaan, miten savi mahtaa pysyä paperien seurana melkein pystysuorassa pinnassa eikä ala liukua pois veden valuessa. Katostakaan ei oikein voi ison praasun päälle laittaa. Hyvin oli kuitenkin kuulemma kestänyt koossa. Valokuvia en ottanut, säälin kameraani, kun kädet olivat koko ajan savessa.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Syyskuun alkua, vielä lämmintä riittää

Vuosi on kulunut kasvien mielestä niin pitkälle, että värinvaihto on ajankohtaista. Koivuilla oli eilen aamulla ensimmäinen lehtien varisemisen aalto. Medensyöjiä hyörii edelleen kukissa. Kuvat sunnuntain iltapäivältä.

Sain pantua viimeiset tikkupuiksi kuivatettavat oksat laatikoihin viikonlopulla, ja saivat ottaa aurinkoa maanantain aamuun asti. Närhet taas olivat päättäneet alkaa kerätä talvivarastojaan, niiden ansiosta tammen oksat ovat heiluneet reippaasti lauantaista alkaen. Kuvat edelleen sunnuntailta.

Viikko on jo ehtinyt tiistain iltaan. Eilen olikin tihkusadepäivä koko valoisan ajan, joten viihdytin itseäni lukemalla päiväkirjaa vuodelta 2004, joka oli viimeinen vuosi Turengissa asumisen ja tämän talon kesämökkiolon aikaa. Syyskuun kymmenes eli päivälleen 9 vuotta sitten odottelin Heikkiä laittamaan autotalliin räystäspellit, jotta sadeveden keruu saaveihin olisi helpompaa. Heikki oli nimittäin asentanut uuden peltikaton naapuritaloon, ja samalla kun sinne menivät rännit, saatiin sitten meillekin. Puikkotyö kaulahuiviksi edistyi, kun Tella istui kylki kyljessä.

Raija ja Ron olivat käyneet 2004 Suomessa muutamaa viikkoa aikaisemmin, elokuun loppupuolella. Sateet haittasivat silloin ulkoilua! Kuitenkin oli lämmintä syyskuulla, mutta ensi lunta kuitenkin tuli jo kuukautta myöhemmin. Amerikan tuliaisina tullut väriainevalikoima, varsinkin indigo, aiheutti väripatojen porinaa tällä kylällä lähes koko syyskuun ajaksi...

Ulkoaskareet olivat eilen vain viitteellisiä, eli neuvonpito patiohommien viimeistelystä (Tellan kanssa) oli edistynyt, kun Agrimarketin kivilavoista löytyi vielä niitä mukulakivirippusia, joita olin jo useamman vuoden tontille kärrännyt. Niitä siis keräsin parisen kymmentä, ja neljä kukkaistutuksen laitaan upotettavaa nurmikonrajauskiveä. Ja tietysti ne laatat, jotka oli lainattu tuuletustelineen alle.

Tänään pääsin sitten asentamaan viimeiset pation lattian osat. Tärkein uudistus oli alimman kuvan laattapari kengän ja siilin alla, jota ei ennen ollut, kukkapenkki jatkui edemmäs, ja kulku patiolle tuntui ahtaalta. Nyt aukko leveni siis 30 cm, kun otin puuaidakkeen pois ja tilalle vasta laatan asennuksen jälkeen alkava rajauskivipari. Ukonkello matkusti muualle. Kaikki patiokuvat ovat tunti sitten otettuja.

Loppuviikolla tuli huushollin "asukkaaksi" myös iso kurpitsa, jonka jalostusta päädyin tänään alkamaan. Noin yksi kolmasosa on nyt (lohkonkappaleiden uunissa haudutuksen jälkeen) siirtynyt soseena pakastuspusseihin. Myös on tehty kurpitsakeitto. Samasta Marjon Kymentaan jättikurpitsapuutarhasta tuli lisäksi kookas kesäkurpitsa, joten uunipaistoksia fetan ja tomaatin kanssa on myös jälleen suunnitteilla...

Tällä viikolla siirrytään talvikauden lukujärjestykseen, kun kansalaisopiston kurssitkin jo ovat alkaneet. - Lopuksi Tellan hymyä!

torstai 5. syyskuuta 2013

Suurisuuntaista kaivelua edelleen...

Tällä viikolla ovat lapio ja kuokka olleet lempivälineitä! Yrittäjänpäivän 5/9 kunniaksi on tälläkin tontilla yritetty oikein olan takaa! Ilmat ovat sen verran viilentyneet, että hyvin jaksaa kupsehtia pihalla ja puutarhahommissa. Alun perin kyllä kaavailin, että vain tekisin valmiiksi kuopan, johon tuleva pyykinkuivatusteline pantaisiin pystyyn, kunhan se ilmaantuisi tontille.

Tein muutamia koepistoja lapiolla, ja kiviä tuli aika monessa kohdassa heti vastaan. Ohimennessä kokeilin parinkymmenen vuoden ikäisen omenapuun kannon lahouttakin, ja kas, sehän olikin jo "kypsää kauraa". Piankos turpeet siirtyivät puunpalasineen kompostin pinnalle kuivumaan. Mutta kannon paikka ei ollut hyvä, koska siinä oli liian lähellä pieni kuusentaimi ja herukkapensaita kaksi. Mutta mikä helpotus tulevalle nurmenleikkuulle!

No lopulta kuoppakin tuli, pitkän ajatustyön edeltäessä. Kas, kun se edellinenkään pyykinkuivatusväline ei ollut valetulla tyvellä ja siksi oli lopulta helppo nostaa pois, niin pohdin, mitä ratkaisuja olisi yksijalkaiseen putkitappiin. Kun maan alle menevä osuus on noin 40 cm, päädyin siihen, että putken avuksi on pantava jotain tukevaa, ja kun nurkilla on useampikin lecaharkko- reikätiili, n. 25 cm korkea, niin kaivoin sen levyisen kuopan, että tiili mahtuu. Sen verran syväksi, että tiilen päälle tulee vielä runsas maakerros. Kuoppa ulottuu muokkaamattomaan kerroksellisen hiekan pohjamaahan.
Kun putken pää menee reiästä syvälle, niin kivimurskeen kanssa sen siinä tiivistän niin, ettei heilu. Kivet tällä tontilla ovat kaikki pyöreitä, joten niillä ei saa napakkaa tukea pyöreälle putkelle. Tuossa nyt odottakoon uutta asukasta. Keväällä istutettuun tammeen on yli parin metrin matka, samoin viherherukkaan toisella puolella.~Jos puu kasvaa enemmän tilaa vieväksi, telineen saa kiikutettua muualle myöhemmin.

No mutta mistä tiivistysmurske? Kaikki entiset varastot on kulutettu, ja uutta saisin vasta myöhemmin, kun muuta murskekuormaa tulee tänne päin ja tarpeeni ovat vähäiset täyskuormaan verraten. Niinpä arvelin saavani ämpärillisen verran mursketta helposti patiolta, jossa sitä olisi puulaattojen alla paksulti. Pitäisi vain nostaa jokunen laatta pois ja kaapia sieltä.
Maanantaina meninkin jo aikaisin etsimään sopivia välineitä tähän hommaan. Pian huomasin kuitenkin olevani lapion, raivauskuokan ja rautaharavan kanssa viiden metrin päässä, tuuletustelineen luona, sillä senkin alla olisi hyvä olla laatat, ja siihenkin tarvittaisiin mursketta pohjalle. Sittenpähän tulisi kartoitettua murskeen tarvista lisää...

Kun tuuletusteline oli ollut tähän asti rinteessä epäesteettisesti kallellaan, liian lähellä kulkuväylää ja vaikeasti ruohonleikkuulla hoidettava, aloin tasoittaa pohjaa ja maan suoristamista niin, että saisin härvelin siirrettyä kauemmas polulta. Koko maanantai ja osa tiistaita tässä hupeni, sillä vanhan navetan muuttuessa 1992 autotallin alustaksi oli kaikki entinen tiilistä, betonista ja laudasta rakennettu tila lytistetty kasaan ja tuotu täytemaita päälle. Tässä oli sen läjän alareuna. Paikalla kasvoi myös runsaasti pensaita ja muita kasveja.

Kuokin ja leikkasin niin kauan, kun esiin tulevat kappaleet olivat liikuteltavia, eli sain rinnettä poistettua muun maanpinnan kanssa samaan tasoon 20-30 cm leveälti. Porras tuli 35-40 korkeaksi. Entisessä rakennuksessa oli ollut kaksi betonista AIV-tornia, ja niiden kappaleita näytti sieltä nyt nousevan. Paikasta nousi myös paljon kiviä, niitä meidän tontin yläosasta kaivaessa nousee yleensä enemmän, kuin kuoppaan saa mahtumaan takaisin. Yläpuolen kuvassa leikkaus on valmiina, ja sille on jo soviteltu muutama laattakin, jotka hain maanantaina Agrimarketista. Yksi liikkumaton AIV-tornin kappale pilkistää leikkauksesta, olkoon historia näkyvillä.
Kerralla auton takakonttiin mahtuu korkeintaan kymmenen betonilaattaa, paino 100 kg, ettei kankainen sisus turmellu eikä kevyt pikkuauto kadota ohjattavuutta. Tarvittaisiin 30 laattaa, kooltaan 30x30 cm. Ne olisivat minulle sopivia, kun painavat vain 10 kg, enempää en jaksa asetella kerralla. Alakuvassa kaikki tarvittavat laatat ovat jo paikoillaan tiistai-iltana. Lisälaattoja otin pation reunoilta, jossa niitä ennestään oli pari riviä, puulaattoja paikoillaan pitämässä. (Telineen alustan nostan pois ja ladon uudelleen, sitten kun se toivottu murskelisä saadaan tontille.)

Pation murskevaraston analysointia varten päädyin tiistaina nostamaan pation 60x60 entiset puulaatat jo autotallin seinää vasten kuivumaan, niinhän aina teen syksyisin, jotta säilyisivät pidempään. Nyt kuitenkin huomasin, että niiden kohdalta aika oli kulumassa umpeen, jokunen lauta jo oli irronnut juoksustaan. Kauan ne olivatkin siinä palvelleet, jo kuutisen vuotta eräät. Märkiä kesiä on ollut monta. Pikkuhiljaa mieleen hiipi ajatus, että betonilaattahan on melkein ikuinen ja sen hankintahinta on lähes puolet edullisempi kuin puisen.

Kävin sitten tiistainakin Agrimarketissa, ja myyjät jo odottivat, että taas pannaan takakonttiin kymmenkunta uutta laattaa. Kun yhden puulaatan paikalle mahtuisi neljä betonilaattaa, olin tehnyt laskelmia tarvittavasta määrästä. Päädyin 120 laattaan, ja kun mietin, että ajaisin Agrimarketiin vähintään 12 kertaa niitä hakemaan, päätinkin kysäistä, miten suuri olisi isompi annos kerralla, lavallinen. Kas vaan, se olikin juuri 120 laattaa, ja sen saisi huomenna, kun hiiappi-auto tulisi tuomaan. Ei kovin suuri investointi, sillä peruslaatta maksaa vain runsaan euron. Autokyyti maksaisi tietysti myös, mutta vähemmän kuin oma edestakaisajeluni.

En sitten enempää miettinyt, vaan panin tilauksen vetämään! Mukaan ei lähtenytkään yhtään laattaa, vaan nurmikon paikkaukseen tarvittava siemenpussi ja uusi tuijan astiataimi, jolle olin katsastanut tuuletuspaikalle olotilat punalehtiruusun sijalle. Tiistai-iltana vielä tasailin pation pohjaa, koska puulaatoissa oli ollut alajuoksut, jotka olivat muuta laattaa syvempänä, ja nyt koko pohja olisi sileä.

Keskiviikkona auto toi odotetun lastin, ja sijoituspaikka merkkikepin vieressä ei olisi voinut olla täsmällisempi! Tästä olisi lyhyt matka patiolle, alamäkeen alle 10 m. Päiväni kului kyllä istuskelussa, kun olin aiemmin suunnitellut reisun Janakkalaan, josta palasin vasta illalla.

Torstaiaamuna arvioin, että pari päivää työhön kuluisi, mutta kun olin kyytinyt kolmanneksen laatoista paikoilleen, oli kulunut vain tunti. Pohjatyöthän oli jo ennen tehty. Niinpä päädyin iltapäivällä toiseen työkertaan, ja lasti oli siirtynyt paikoilleen ennen iltaa. Hyvin ranteet kestivät. Laitoin puutarhakärryyn vain 4 laattaa kerrallaan, niin se ei ollut liian painava, ja päivän kuluessa tuli paljon pelkkää kävelyä, joka on aina hyväksi.
Pation leveys on 10-11 laattaa, rinteen suuntaan 13-14.
 Kun tässäkin kohtaa on rinnettä, kuten meillä melkein kaikkialla, jo 1980-luvulla aloin kuljettaa maa-aineksia lisää alareunan suuntaan, jotta kaltevuus pienenisi. Tasaisehkon alueen alareunassa on kivivalli, luultavasti perua paikassa 1900-luvun alussa olleesta rakennuksesta. Maita pitää reunassa kiinni vanhempieni istuttama pihasyreeniaidanne. Muutama vuosi sitten kaivoin pois ruokamullan, joka kasvoi hankalasti leikattavaa ruohikkoa (kaikki kalusteet aina muualle leikkuun ajaksi). Tuotin tilalle pelkkää hiekkaa, jolla tasasin aluetta lisää, ja sen päälle mursketta.

Nyt kun betonilaatat ovat paikoillaan, voin miettiä, miten laitan istutusalueiden ja laattojen rajat. Jos päädyn kiviratkaisuihin, niitä voi tehdä vielä tänä syksynäkin. Mikäli päädyn murskeen lisäämiseen, asia siirtyy manana-osastoon. Ehkä neuvottelemme asiasta Tellan kanssa, joka on huomenissa tulossa parin viikon lomalle tänne.