keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

On ihan kolme vapaapäivää

Kesä on täynnä kaikenlaista "tänään tai viimeistään huomenna" -asiaa. Niitä ovat tietysti tonttiin liittyvät hoitotoimet: ruohonleikkuu, kitkemiskekojen kyytiminen komposteille, saatujen taimien istuttaminen ja kukkamaiden ihailu. Talonhoidossa mattopyykkäily, risusavotta ja muu siivoilu kutsuvat myös. Sadekaudet antavat vauhtia suunnitelmien toteuttamiseen, koska sopivia aikoja on vähemmän. Juuri nyt on arvioitu, että seuraavat sateet olisivat vasta sunnuntaina. Siis monta päivää aikaa reagoida itse keksittyihin täytyis-juttuihin. Kunhan muistaa katsella Hercule Poirot-jaksoja sunnuntai-iltaisin!

Nopeaoppinen Hilma keksi, että kynällä voi kirjoittaa! Hän katseli, kun etsiskelin kynä kädessä sopivia katseluohjelmia. Nyt kun kynän vielä sais oikein päin! Tässä kyllä kävi niin, että ensin putosi kynä, sitten lehti ja kissa.
Kissat avustavat minkä ehtivät. Lyyli on erikoistunut pyydystämään säleverhojen naruja ja natustelemaan niitä. Vielä ollaan niin ujoja, ettei Lyyli-kuvia kuitenkaan ole. Hilma taas suorastaan poseeraa, kun huomaa kameran. Muuten Lyyli on alkanut tulla tutuksi, se tahtoo sanoa, että hän tulee naukaisulla ja puskemalla ilmoittamaan, kun ruoan jakoaika on käsillä. Yläkerran lattian tarjoilulinja on parasta.

Raollaan olevasta tuuletusikkunasta on mukava haistella kesätuoksuja!
Ihme, kun en ole saanut yhtään petikaveria. Sängystäni tosin puuttuu jalkopääty, olisiko se syynä. Silitykseen tarjolla olevia selkiä suorastaan vilisee jaloissa herättyä, ja Hilma on huomannut, että tietokone pitää kivaa rapinaa, josta olisi syytä ottaa paremmin selkoa. Iltahämärän tultua kissat ovat vilkkaimmillaan, kun on syöty. Matot lentävät kasaan, kun kirmaillaan, ja yläkerran raput ovat ehdotonta ykköstä kiitoratana. Juhannusta juhlittiin katkaravuin, tosin muistettiin ottaa tuotteet pakkasesta vasta sunnuntaina, mutta piankos niistä sitten selvittiin.

Juhannuksen kunniaksi alkoivat kukkapenkin katselijaa ilahduttaa myös sinne tänne pesiytyneet ahomansikat, jotka ovat sadekelien takia ihan syömäkokoisia!
Wilman kanssa oltiin koiratohtorin toisella kontrollikäynnillä Kouvolassa maanantaina: tehtiin ultraäänikuvia ja vietiin pissanäyte. Saatiin uusittua reseptejä. Ei ollut huolestuttavia tuloksia! Eläintohtorin odotushuone on kiinnostava paikka, sinne mahtuu yhtaikaa kymmenkunta odottelijaa. Nuoremmat koirat reagoivat toisiin enemmän, koska Wilman kuulossa ei ole kehumista. Varsinkin siinä tapauksessa, että tyttökoiralla on kiima tulossa, ja muut seuralaiset sattuvat olemaan poikia sillä hetkellä, on vilkasta joka puolella odotushuonetta.Wilmalla ei ollut tiistaina ruokapäivä, niitä sattuu tavallisesti 1-2 viikkoon, silloin ei oikein maistu juomakaan, joten mukaan otettu juoma-astia oli turhan panttina.

Matkaamme väritti myös naapurista( toiseen eläintohtoriin) mukaan lähtenyt Veera-kissa, joka matkusti etupenkillä kopassa emäntänsä sylissä. Kissaa hermostutti koiran haju takapenkiltä, mutta kun se ei nähnyt sinne eikä Wilma sanonut sanaakaan, niin ei ollut ihan mahdoton paikka. Aika saavutus kyllä kissalta. Veera oli saanut heinänkorren nieltyä niin, että se oli kurkussa taittunut palaamaan nenän kautta takaisin ulos, eihän se onnistu. Kissa piti nukuttaa että suun sai auki ja heinän kiskottua ulos syvältä takanielusta. Takaisintulomatka olikin sitten hänen kannaltaan helpompaa, kun oli suuren osan unten mailla.

Onneksi lipputangon penkkiin putkahti asukkaaksi kaksi mahtavaa kukintaa pitävää ruskoliljaa, jotka korvasivat juhannuksena sen, ettei ehostetun lipputankoni narurissa toiminutkaan, joten ei saatu liputettua omalla pihalla. Käytiin  sitten Wilman kanssa naapurissa tangonkoristetta ihailemassa.
Eilen sain järjestettyä alapihalla odottaneet tikkupuut pressun alta säilytyslaatikoihin ja pressun kuivumaan. Saavat olla nyt aurinkoa ottamassa laatikoissaan muutaman päivän, kun ei sadetta ole tiedossa. Uusien tikkujen tekoon ei ole kiire, koska uunilinnuilla on pesintälauluja, niillä saattaa oksakasan alla olla tekeillä jälkikasvua, kun ovat maapesijöitä. Nokkosperhosia on alkanut näkyä, illalla nähtiin pihajasmikkeessa ohikiitävän hetken nopea isompi perhonen, joka saattoi olla ohdakeperhonenkin, vai oliko jokin muualta tullut erilainen ritari?

Ei collegetakin paikka ole tuolinselkänojalla, sanoo raati. Onneksi minulla on poppanasta tehtyjä pöytäliinoja, niihin on niiiin kiva venytellessä tarttua!
Vapaa-ajan tunnetta lisää vielä se, että eilen illalla loppui taideseuramme talkoolaisten urakka museonmäen kahvitteluissa. Seuraava action minun osalleni tulee vasta sunnuntaina, kun kyläyhdistyksemme alkaa vuorot, tässä välissä on naapurinkylän marttoja hommissa. Jäätelöjäniksemme on ehdoton vetonaula näytelmän ulkopuolisessa elämässä, hän myy jäätelöä niin paljon, kuin mäelle saadaan kuskatuksi. Lapsikatsojia on lähes puolet yleisöstä, joten fan-clubiin riittää tulijoita!

Lämpiminä päivinä menee paljon jäätelöä, mutta se tuottaa paksussa turkispuvussa paljon juoksevalle jänikselle tukalat oltavat, joten on aivan pakko pitää juottotaukoja!

torstai 23. kesäkuuta 2011

Kesäelämää allergian ja eläinmaailman säestyksellä

Pation reunalle tilapäissijaintiin istutetut kurjenpolvet, kotoisin Nastolasta ottivat paikkansa siinä niin vakaasti, ettei ole syytä muutoksiin. Nyt kun pääsisi patiolle muutenkin kuin vain tyhjentämään keinunkatoksesta vesilammikoita!
 Viikko on sujunut vauhdikkaasti kuin täksi päiväksi ennustettu kesämyrsky etelä-Suomeen. Kitkin kukkapenkkejä alkuviikosta niin tarmokkaasti, että elämä päätyi elämäni pahimpiin kihelmöinti- ja turvotuskäsiin, josta seurasi ihan lääkärireisu, kun paisunta alkoi yön aikana edetä myös kasvoihin ja hengityselinten suuntaan. Eihän siinä oltu nukuttu tippakaan sinä yönä, vaellettiin vain petin ja pakastimen väliä, josta löytyi viilentäviä geelipakkauksia, mutta tilanne ei ollut lainkaan korjaantunut käsikaupan lääkkeiden ja muiden apujen kanssa.

Säkkiviljelysten vierellä oleva valamonruusu tervehti tänä aamuna monin kukin!
Onneksi sain sitten omalääkärin vastaanoton heti aamupäivästä ja asialliset lääkkeet taskuun puoleen päivään mennessä, joten ehkä tämä tästä laantuu. Jokunen nokkonen ja Telekia oli kitkentäohjelmassa, ja vaikka oli vedenpitävä kertakäyttöhansikas käden suojana, poltinkarvojen kärjet tunkivat kämmeneen, ja asia oli sitä myöten saatu lähtölaskentaan. Tilanteen hieman rauhoituttua sain sitten eilen jo rohkeutta tarttua leikkurin aisaan ja hieman silata ylämäen Elsa-salin "lattioita". Wilma on nimittäin mieltynyt pissareisuillaan hansaruusujen ihanaan hajuun ja tahtoo aina niiden liepeisiin.

Kissat ovat kotiutuneet rauhallisiin yläkerran hallin ja Ullanhuoneen tunnelmiin, siellähän käymme koiran kanssa vain ruokakuppia vaihtamassa ja suljetun kirjastonoven takana kukankastelussa. Lyyli löysi loistavan paikan kangaspuulta, kun olin sitonut mattoloimen aloituskuntoon ja leveä etutukin kangas oli siinä tarjolla makuualustaksi. Kelpaa siinä paistattaa päivää iltapäiväauringon satunnaisesti näyttäytyessä. Vettä on kyllä saatu hyvin edelleen, joten istutusten kastelua ei ole.

Jäätelöjänis puuhissaan katsomossa ennen näytöksen alkua 22.6.2011.
Museonmäellä on ollut nyt kolme kahvitustyökertaa, juhannuksen jälkeen vielä kaksi tämän taideseuran puitteissa; oman kyläyhdistyksen nimissä olen sitten hommissa myös heinäkuun alun näytöksien aikana. Työrupeamiin kuluu noin 2,5-3h kerralla, pari ensimmäistä oli oikeinkin kosteita kertoja, mutta eilisilta oli mukavan aurinkoinen. Meillä on tarjoilumagneettina ihka elävä keltainen Vilma-jänis, joka myy jäätelöä esitysten väliajoilla, katsomon penkille asti. Jäätelövarastot hupenevat niin, että välillä pitää tehdä täydennyksiä ihan kaupasta asti! Tänä vuonna on ohjelmana Heinähattua ja Vilttitossua, joten lapsia on runsaasti katsomossa. Kahviastiat eivät pääse tyhjenemään, sensijaan on mennyt teetä ja muita juomia.

Vanhan museoaitan rappusella on hyvä hieman lepuuttaa jalkojaan ennen väliajan alkua. Päivi, Malla ja Marjo, puuhanaiset!
 Jäätelöjäniksen lisäksi täällä on paikallinen hyvinvoiva rusakkokanta, kukkapenkkikitkennän yhteydessä löysin vienokirsikkapuun alla olevien vuohenputkien piilottaman jäniksenpojan, joka painautui maahan litteäksi kuin kuollut osuttuani kohdalle. Jätin sen siihen, mutta kitkentää ei enää voinut perua. Seuraavana päivänä "kuollutta" poikasta ei enää näkynyt, joten emo oli sen käynyt siirtämässä, ehkäpä maantien toiselle puolelle, koska eilen aamulla Wilman aamulenkin aikaan hyvin solakassa kunnossa oleva aikuisjänis ponnahti esiin maantietä kulkiessamme, ja kirmasi kioskin suuntaan. Arvelin sitä imettämisvaiheessa olevaksi lady-rusakoksi.

Jäniksenpojan piilopaikka, vienokirsikka kasvaa huoltotien penkin kulmauksessa, ihan lähellä maantietä.
Kissoista on kivaa makoilla ikkunoilla katselemassa lintujen pyrähtelyä ja säksättää niille. Kahdesta ikkunasta aukeaa näkymä pönttöpuulle, joissa molemmissa ruokitaan kirjosieppolapsia. Peipot ovat taas äityneet laulamaan, se tietää jo kolmatta poikuetta niillekin tälle kesälle. Pitkästä aikaa olen myös tällä seudulla nähnyt suuria kottaraisparvia, ne käyvät ruokailemassa golf-kentän viheriöllä. Missä niitä on munasta kasvatettu, ei ole tiedossa, kun pönttöjä ei enää ole aikoihin ollut. Ehkäpä ovat oppineet muunlaisiin pesimäpaikkoihin? Kuhankeittäjäkin edelleen huhuilee. Onkohan silläkin toinen poikue tulossa?

Greippimehujen tapahtumapiste. Wilman lääkearsenaali säilyi onneksi kuivana, mutta seinämän pesua on odotettavissa.
Tänä aamuna meillä olikin hieman tavallisuudesta poikkeava päivän aloitus, saatiin nimittäin Hilman kanssa aikaan greippimehukylpy, josta seurasi sitten tietysti aika paljon pesua. Olin juuri mennyt jääkaapille alkamaan aamiaisvalmistelua, ja olin pannut täyden mehulasillisen siihen viereiselle pöydälle, sen kummemmin ajattelematta, että siinä olikin Hilman mielestä "raput" tälle tasolle. Jostakin kissa tuli kuin salama ja kun osui mehulasiin, niin loikka jäi vajaaksi, lasi singahti siitä seinään ja lattialle, joten kaikki sisältö saatiin leveilleen jääkaapin tienoille. Kissa häipyi kauhuissaan yläkertaan puhdistautumaan mehuista, minulle tuli osaksi muu siivous. Ehkäpä kissalla oli jo hyvä nälkä, olin nukkunut tavallista pidempään, ihan seitsemään asti, kun saamani lääkkeet aiheuttavat väsytystä. Ruokaa oli kyllä tarjoiltu illalla 21 maissa, kun palasin teatterilta. Nyt kun shokista on selvitty, kisuli on taas ilmaantunut esille katselemaan mitä olisi tarjolla. Löytö tyydytti, koska on kuulunut pientä rapinaa työtasolla olevan lautasen suunnasta.

Huvittavaa, että Wilma-koira on taas vaihtanut ruokavalikoimaansa! Kun kissoille oli hankittu sunnuntaiksi jauhelihaa ja lautanen oli lattialla, lähes kaikki ensimmäisellä kerralla annosteltu oli kadonnut kuin ajatus Wilman suihin. Siitä huomasin panna kissoille ruoka-astian ylemmälle tasolle, ja toinen kuppi on sitten kakkoskerroksen lattialla Lyyliä varten. Nyt Wilma syö terhakasti oman astian jauhelihansa, tonnikalalla höystettynä ja jälkkäriksi pieni pala kauraryynipannaria. Ei tarvitse maanitella! Kun kissoille on varattuna juhannukseksi katkarapuja, odotan kiinnostuneena Wilman reaktioita.


Säkkiviljelykset ylämäellä ovat lisääntyneet, koska naapurissa oli vielä liikoja tomaatintaimia, sitä varten piti pyrähtää eilen multasäkkitarjousta hyödyntämässä Agrimarketissa. Pikku koivujen katveessa olevat säkit asukkaineen vaikuttavat tyytyväisiltä oloonsa, saapa nähdä, jos niitä tuulia nyt tänään tulee, millaista jälkeä. Taimet ovat kyllä vielä matalia. Agrimarketin reisulla tuli todettua, että paikallinen markettimme oli saanut rakennus- ja muutostyönsä niin pitkälle, että uusiin suojiin muuttanut Alko oli avannut ripansa kansalle.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kesärientojen tuiskeessa

Rännisaaveissa riittää nyt juomakelpoista vettä! Ja sen kyllä Wilma tietää!
 Ollaan päästy jo juhannusviikolle. Eihän se juhlakausi onneksi vielä huomenna ala, ehditään edes häthätää puutarhatöihinkin. Vuohenputket jo kukkivat ja missä ei ole leikattu ruohoa, on saavutettu lähes metrin kasvustot, niin paljon on ollut kosteutta, vaikka se yksi helleviikko vettä hieman verottikin. Nyt ollaan taas sadekausien ajassa, puolikuivaa ja märkää päivää tarjona. Tein tänään hieman kukkapenkkien kitkentää pahimmista rikoista, helposti tuli neljä kottikärryllistä kompostoitavaa tähdettä, pääasiassa vuohenputkea. Viime viikolla sain leikatuksi kahtena päivänä ruohonleikkurilla, muuten meni sadetta pidellessä, joten ruohot saavat rehottaa.

Ylämäen Elsa-salia koristavat Varkaudesta tulleet siirtolaiset, hansaruusut, jotka ovat menestyneet harvinaisen hyvin suurista lumimääristä huolimatta. Niiden niskaan tulee melkoinen määrä lingottua lunta talven aikana, kun tienristeys on lähellä, jolle puolen lunta ei voi työntää. Näin mahtavaa kukintaa niillä ei ole ollut koskaan, ja korkeuttakin pensailla on yli metrin.
Musiikkijuhlien aikaan saimme seurustella kahden taiteilijattaren kanssa, joiden yömajana yläkerran huoneemme toimivat. Hyvin tuo seurustelu sujui, vaikka välissämme onkin peräti kaksi sukupolvea! Ja kun ei ollut tänäkään vuonna keittiövuoroja kesäkahvilassa, sai mennä konsertteihinkin. Kirkonpenkki on mukava kuuntelupaikka, kun virsikirjalautaan saa nojattua kyynärpäänsä, jos hartaasti kuuntelee ja niskaa alkaa väsyttää. Istun nimittäin aina saarnastuolin takaisella parvella, sieltä on mukavat näkymät paitsi esittäjiin myös muuhun kirkkoon. Mielestäni kirkon sisustusväritys saa sieltä puolelta parhaat mahdolliset valot ja vihervät seinät ja pilarit hohtavat ihanasti.

Täytyy muuten nostaa hattua musiikkijuhlien järjestäjille! Esitykset ovat tupaten täynnä väkeä, monet jopa loppuunmyytyjä, ja ohjelmat tasokkaita. Eilisillan MTV:n iltauutisetkin vieraili uutispätkällä Hiidenvuoren lauantaisessa yökonsertissa, jossa Jaakko Ryhänen esiintyi, ja vanhastaan avajaiskonsertti tulee radiosta suorana lähetyksenä. Nyt interiöörikonsertit olivat pappilan korjausten takia Radansuun kartanohotellin auditoriossa, ja uutuutena oli lauantaina Niskaportin vanhan puimalan iltapäiväkonsertti. Niskaportti kuuluu nykyisin Iitti Golfin tiloihin, kaikki pellothan on rakennettu golf-väyliksi.

Lipputangon penkissä ei kuki juuri nyt kuin mirrinmintut ja akileijat, mutta päivänliljat, varjoliljat ja valkoiset sinilatvat ovat kohta vuorossa.
Naapurista saamani kurpitsain, kurkkujen, tomaattien, melonin ja kukkien taimet etsivät viime viikolla paikkansa, samettikukat pääasiassa lipputangon penkkiin, mutta hyötykasveille laitoinkin omat kasvupaikat ylämäelle, jonne olin kärrännyt paljon täytemaita laatoitus- ja kiveystöiden yhteydessä. Ehkäpä laitan sinne vielä taakse, pohjoisen puolelle jonkinlaisen seinänkin, se on varmaan tarpeen sitten syksymmällä.

Tässä on menossa tuolinpeittoon kääriytymiskokeilu, siinä ei Hilmalla ollutkaan paljon vaivaa!
Talon henkilökunta on lisääntynyt kahdella, kun joukkoomme liittyivät Hilma ja Lyyli, Emmin kissaneidit, jotka tulivat eilen kylään pariksi viikoksi. Alkututustumiset olikin tehty jo aiemmin, joten tiesivät, mitä on odotettavissa. Lyyli on ujompi, varjossahiippailija, sen bongaa tavallisesti katsomalla yläkerran rappusten kohdalta, siellä valppaat korvat heiluvat. Hilma käy sen sijaan suvereenisti myös olohuoneessa, paras paikka tuntuu olevan Tatun vanha työtuoli, jossa tänä aamuna esitettiin kaikki mahdolliset asennot!

Etuvasemmalla melonin säkki, vieressä turbaanikurpitsat (mitä se sitten lieneekin), takana tomaatteja. Kurkkusäkki jää vasemmalle piiloon. Tässä on hyvä olla, kun kastelusaavit ovat muutaman metrin päässä, ja kivikoivut antavat hieman varjoa keskipäivän kuumuuteen.
Museonmäen kesäteatterikausikin pääsi alkamaan eilen, sitä kestää heinäkuun ensimmäisen viikon loppuun eli 8.7. asti. Kyläläisten aiemmin yksin hoitama kahvitusurakka on nykyisin jaettu kolmen eri toimijan kesken, joten jokaiselle tulee noin 5 kertaa työiltoja. Kahvit keitellään kyläntuvassa isolla keittimellä ja pannaan isoihin termareihin, jotka sitten kyyditään museonmäelle tarjoamaan virkistystä tai lämmikettä ennen näytöstä ja varsinkin väliajalla. Kun on sateisia kesiä, kaipaisi katosta! Eipä ole pressupeittoa taikka muuta suojaa katsomossakaan, joten sadevarustus on hyvä olla mukana. Eräänä vuonna saatiin oikein katsojamenestys, kun väkeä ahtautui paljon yli kolmensadan. Sellaisen väkimäärän kahvittaminen varttitunnissa kysyy montaa käsiparia!

Onneksi silloin ei satanut. Joskus teatterissa on koettu jänniäkin hetkiä, nimittäin 1990-luvun alkupuolella trombi tuli Urajärveltä mäkeä ylös, ja puuta kaatui kuin eloviljaa viikatteen alle. Kansa istui katsomossa, onneksi kaatuvat männyt osasivat väistää katsojat, mutta ympärille kyllä tuli nähtävää. Kylältä laskettiin kaatuneita, suuriakin runkoja satamäärin, taisi olla yli viidensadan. Trombi häipyi Lyöttilän suuntaan ja tyhjensi mennessään väylää Kupparinsuolle asti.

Juhannuslipun kuva on viime vuoden juhannukselta.
Juhannusaattona kylälle nostetaan yhteinen lippu, Kymen rannan puoleiselle kallionmäen harjalle, siellä on perinteisesti pidetty myös juhlan kunniaksi ohjelmaa, kuten yhteislauluja, runonlausuntaa ym. Joskus puheitakin. Nyt on saatu lipputanko myös Radansuun kylänrannalle, se on Urajärven rannan kylän laavulla, joten on kahdet lipunnostajaiset odotettavissa aattona klo 18. Ja vielä omakin lippu, tuohon hyvin maalattuun lipputankoon! Aatoksi on ennustettu sadetta, kuinkas muuten.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Mattopyykin aika alettu

Tällä viikolla ovat putkahtaneet kukkaan lähes kaikki pensasruusuni, ja kun on näin kuumia päiviä, kukinnasta tulee hyvin lyhyt. Juhannusruusukin on kukkinut jo alkuviikosta, joten nimestään eli juhannuksesta se on kaksi viikkoa edellä.
Vuosi sitten keväällä listin kaikki talonseinustan pensaat alas ikkunaremontin tieltä. Tämä kasvi on toipunut parhaiten, mikäs tässä lämpimällä länsiseinustalla ollessa!
On päästy kesän kohokohtaan, kun on ensimmäinen pesty mattosatsi kuivumassa. Tyttärentytär Emmi pyörähti tänne eilen ja sovimme, että yritetään rynnistää aikaisin aamulla hommiin, jotta matot voisivat nauttia hellepäivästä mahdollisimman pitkään. Olimmekin jo ennen kahdeksaa töissä! Oli aivan uskomaton tuuri, sillä leveän maton pesupaikka tuli juuri vapaaksi, ja muuten oli vapaana kummallekin kapean maton pesupaikka. Ensimmäiseksi tulleet lopettelivat juuri hommiaan, joku oli jo poistunutkin. Mekin olimme kotimatkalla jo yhdeksältä.
Minä lyhytkasvuinen tarvitsen tuolin maton pujottamiseen pyykkitelineen kehykselle!
 Täällä Urajärven rannalla on saatu pestä jo parikymmentä vuotta hyvissä olosuhteissa, kun kunta teetti pesualtaat ja pesuvesi menee putkistoon. Vahvat metalliputket sallivat mattojen valuttamisen myös pidempään. Jokunen vuosi sitten saatiin myös kuivausprässi eli n. 2 m leveä mankeli, jolla saa enimmät vedet kierretyksi pois. Olen yleensä tuonut heti takapaksissa mattoni kotinurkille jätesäkkeihin pakattuna, kun täällä on omat oivalliset kuivauspaikat muutamalle matolle kerrallaan, sen mitä nyt jaksaa pestäkin.

Tällä viikolla on pidetty kuumia kesäpäiviä ja kuivateltu lastulaatikoita autotallin edustalla. Lastuja tulee aika paljon klapikoneen työn tulokseksi. Risusavotasta pelastetut tikkupuutkin ovat ottaneet pressullaan aurinkoa tuloksellisesti, pian nekin saa laatikoihin. Ruohonleikkuri kävi oikein yön yli tohtorissa, mutta vielä on liian kuumaa sen kanssa ahertamiseen, sillä ruoho on venähtänyt aika korkeaksi. Pian se aika koittaa, ensi viikolle on ennustettu kymmentä astetta alempia lämpötiloja. Nyt keskitytään veden annosteluun, kasveille ja koiralle.

Tuuletusikkunat raollaan, mutta ennenkaikkea sälekaihtimet eteenkäännettyinä, päivällä auringonpuolella, ja hirsitalo ei niin helposti kuumenekaan. Paras vilvoittelupaikka on pohjakerros, jossa lämpötila ei yleensä nouse kuin hieman yli 15 asteen kesälläkään. Yläkerran huoneet ovat lämpimimmät kesällä, kun ulkokatto ei ole kaukana.
Wilmakin kävi keskiviikkona koiratohtorissa Kouvolassa, saatiin ostaa sampoota ja silmätippoja ja ennen juhannusta mennään vielä toinen kerta, jolloin hieman enemmän tutkimuksia ja toimenpiteitä. Reippaasti koira jaksoi kuuman päivän matkat ja odotushuoneen monet uudet asiat. Illalla saatiinkin seuraksi vanhat siskot Tiitu ja Tella, yönylikylään, joten koiranruokakin maittoi Wilmalle vaihteeksi, kun muutkin söivät. Wilma on lisännyt toivelistaansa keitetyt kananmunat ja tonnikalahiutaleet, tietysti siksi, kun niitä oli minunkin ateriallani!

Autotallin itäseinustalle istutettu mini-kiivi 'Annikki' kasvaa hyvin ja on alkanut kukkia sekin.
Huomenissa meille tulee musiikkijuhlien taiteilijoita viikoksi majoitukseen kaksin kappalein, siksi on myös ollut hieman perusteellisempaa siivousta vireillä pitkin viikkoa, että saapujat tuntevat olonsa toivotuiksi. Myös on oltu valmistelemassa kesäteatterikahvituksia museonmäellä, sillä viikon päästä alkaa näytäntökausi, jota kestää lähes heinäkuun puoliväliin asti. Kyläläiset viettävät aikaansa kotonaan ja laittavat nurkkiaan kuntoon, sillä kulkijoita riittää! Kunnan yhdistykset hoitavat kesäkahvilaa vuoroviikoin, tai oikeastaan puoliviikoin, sillä kahvilanpitäjiksi halukkaita on ollut runsain määrin. Laskimme muutama vuosi sitten, että keskimääräinen kesäkahvilan kävijämäärä hipoo kahtasataa päivässä, kun rakennuksessa, vanhalla kansakoululla on taidenäyttelytilat,  Käsityöläisten puoti ja Värikeskus saman kahvilan ulko-oven takana, ja kaikki sisään tulleet lasketaan kahvilahenkilöiden toimesta.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Raparperipiirakan aikaan

Alapuutarhan silmänilo on kaunokuusama, jolla on punaiset kukat ja myöhemmin punaiset marjatkin.
 Nyt juuri on aika tehdä raparperipiirakkaa, kun ilmat ovat lämmenneet reippaasti ja tarkenee jo istuskella ulkonakin. Sain naapurista hyvän reseptin, jossa isohkot palat marinoituvat kuuman veden kanssa, mukana hieman päälle ripoteltua sokeria. Sillä aikaa kuin tuo tekeytyy, sulatetaan piirakkataikinaa sen verran, että saa kaulittua. Kun taikina on saatettu vuokaan, ladotaan pehmenneet raparperit päälle ja uuniin. Jos on halua, voi voidellakin. Paistunut piirakka jäähtyy, ja lopuksi tehdään hyytelösokerista ja marinointiliemestä pintakoristelut.


Mikäli pakastekaapista löytyy vain joulusta yli jääneitä torttutaikinalevyjä, voi niidenkin kanssa toimia raparperitorttujen tekemiseksi. Levyt puolitetaan. Se kohta taikinasta, mihin raparperit tulevat, pitää pistellä tiuhaan haarukalla ennen palojen latomista. Leikkasin vielä lisäreunat näille neliskulmaisille torttutaikinalevyille, jotta hyytelösokeriliemi jää siihen mihin on aiottu eli palojen päälle.


Sisälläkin on nyt auvoista, sillä hain viikonlopulla Etolasta hyönteisverkkoa, jotka sitten sijoitin tiivistenauhan kanssa kehyksiin syksyllä saamani ohjeen mukaan. Työ oli suhteellisen helppoa, mutta hidasta. Nyt on verkkoja ikkunassa ja jouluvalot pois käärittyinä, jopa ikkunoitakin pestynä. Jos ei jaksa kantaa kahvitarvikkeita edemmäs, voi avoimen ikkunan kautta kuunnella mustapää- ja lehtokerttujen aamukonserttia. Kuhankeittäjäkin esitteli saapumistaan toissapäivänä. Se kuuluu tärkeään lapsuuteni äänimaisemaan peippojen kanssa.

Uudistetulle patiolle houkuttaa kahvittelemaan tillipionina saatu kukkiva pionilajike, joka kuitenkin on risteymä tillipionin ja kuolanpionin väliltä. Se tuntuu aika elinvoimaiselta.

Pation sisääntuloaukkoa koristaa jostain putkahtanut saksankurjenmiekka.  Ehkä olen istuttanut, ehkä en. Laventelia ainakin tähän, sen versoja näkyy tuossa oikeanpuoleisen kukan alapuolella. Kurjenmiekan maavarren kappaleet saattavat olla aika pieniä, ja kulkeutua mullan mukana.
Ainakin teoriassa istuksitaan pihakeinussa nauttimassa kesästä. Käytännössä kitketään vuohenputkia ja nokkosta perennapenkeistä ja ajetaan leikkurilla tai huidotaan sirpillä, ja popsitaan allergianestopillereitä, että pärjäisi jotenkuten noissa lähituntuman töissä. Paras apu on nahka- tai muovihansikas, sillä kaikki se missä on oikeata kumia eli lateksia, tekee pahempaa jälkeä sormenväleissä kuin varsinaiset kasvit. Olen kyllä siihen vaivaan tottunut, kun en muunlaista elämää tiedäkään.

Isonkiven maisema aamulla: koiranputket ja metsäkurjenpolvet esittelevät paikan luonnonvaraista valintaa, johon kuuluu myös vakiovarusteena nurmitädykettä. Alla lähemmät kuvat, ensin metsäkurjenpolvi ja sitten nurmitädyke.


Elsankuusen itäpuolella on parin neliömetrin pikkutalviokasvusto, mutta nyt siitä ei näy mitään, kun nurmitädyke on tullut päällimmäiseksi.
Kaikki alkukesän kukat ovat alkaneet yhtaikaa! Juhannuskukaksi nimitetty metsäkurjenpolvikin on jo ollut auki kesäkuun alusta. Puista kukkivat havupuut, pihlajat, mongolianvaahterat, pensaista idänkanukka, rodot, aitaorapihlaja ja kaunokuusama, jonka komea ilmestys on postauksen ylimpänä. Jopa kompostikin kukkii, kun sen raoista tulee esiin valkopeippiä.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Huh hellettä!

Kastelukannu Punapossu odotteli jo hartaasti, koska viimein joutaisin etupihan kunnostukseen. Laattojen väleihin oli alkanut kasvaa kultapiiskuja. Ja mikä määrä mustia pikkumuurahaisia paikoiltaan nostettujen laattojen alta löytyikään!
 Näin kuumaa kesäkuun ensimmäistä en liene elänyt montakaan, sillä tavallisestihan pikkukesä on juuri mennyt ja saatu viileitä tuulia ja sateita esittelevä aika, kun apupatterit kaivetaan esille yläkerran huoneisiin. Nyt ei ole tarvis kuin korkeintaan tuuletukselle. Viime yönä oli tämän seudun yö reippaasti yli 17 asteen, vasta aamukuuden aikoihin tultiin alemmas aste pari. Huomenissa kyllä pitäisi olla viileämpää, mutta ukkosrintama meni ohi monta sataa kilometriä pohjoisempaa.

Etummainen laattarivi on uusi. Nyt mahtuu istuksimaan aamupäivällä laatoilla, ja mahtuvat vielä ruukutkin, kunhan saan ne kunnostettua ja istutettua.

Vasemman puoleista etupihaa. Wilma esittelee etäältä lyhentynyttä turkkiaan!
 Sain onneksi juuri etupihan laattaprojektin valmiiksi, alue nieli entisten lisäksi 20 uutta betonilaattaa ja kaksi puuaidaketta. Murskekasa on huventunut uhkaavasti, mutta luulenpa, että tähdekasalla loputkin suunnitelmat hoidetaan. Projekti eteni nopeasti, koska sunnuntaina palautui kotiin lainassa ollut metsänistutuskuokka, jonka kanssa nurmikkopinnan irrottaminen käy kuin leikiten. Harjoittelin maanantaina tekemällä lipputangon penkin reunukset uuteen uskoon, eilen ja tänään sitten varsinainen etupihan kunnostus. Toisaaalta ei ole kiva pitää keskeneräistä rapunedustaa kivikasoineen ja monttuineen, joten senkin takia tein ripeästi. Huomenna on helatorstai, joka vanhastaan on juhlapyhä,siksi piti työ saada valmiiksi.

Lipputankokin on taas oikein päin, Ulla ja Jari pistäytyivät reissullaan hieman nostohommissa! Kuva on sunnuntailta, kun oli sadepäivää.

Lipputangon kukkapenkin alareunaa maanantai-iltana, kun sain sen tehtyä auringonlaskun aikaan. Laitoin reunakivien alle n. 10 cm murskeen, ja poistin nurmikkoa hieman, etteivät heinät heti peitä tulosta. Reunakivi pitää puuaidakkeen pystyssä eikä tarvitse leikata ruohoa aivan aidakkeen vierestä.
 Aiotuista urakoista enää risusavotta on kesken, siinä ollaan ehkä puolessa, mutta koska kuivumispaikassa on jo paksulti tikkupuita, ei maksa vaivaa kiirehtiä, ennenkuin entiset hieman kuivahtavat. Nythän ne ovat oleilleet pääasiassa pressun alla. No onhan autotallikin vielä kunnostelematta, sen tavarat pääosin evakossa alakerran varastoissa, mutta tallin 20-vuotisjuhlia ja uudelleenvihkiäisiä onkin mukavampi ajatella elokuulla, kun tarvitaan valoa. Nyt pitää keskittyä plantaasin hoitoon ja saatujen mustelmien parantamiseen!

Latvuksista ja oksista tehtyjen tikkupuiden tavallisin asento on olla peiton alla, jos sataa. Nyt ei onneksi näyttäisi olevan muita kuin kuivatusilmoja jonkin aikaa.
Wilma pääsi eilen paksuista talvikarvoistaan, kun päädyimme yhteiseen lattia-istuntoon saksien kanssa. Katselin nettiosoitteista, että Kymenlaaksossa ei ole ainoakaan koirien trimmaaja halunnut ilmoittaa itsestään palveluksien tarjoajana! Ei tämä mikään puudelien keskittymä siis voi olla, ei myöskään tuo maaliskuussa avautunut koiratarvikeliike tiennyt kenenkään osaavan. Nyt on Wilmalla kevyempi kesälook á la Terttu!

Muuten Wilma on siirtynyt kevyempiin lounaisiin, kun menemme aamulenkille, viivytään pitkään ja hartaasti ruohojensyöntipuuhissa. Onneksi tontilla on hyvin tarkoitukseen sopivaa salaattia, sillä meillä kasvaa kymmeniä ja taas kymmeniä mättäitä koiranheinää (Dactylis glomerata), jonka pehmeä lehti on erityisen mieleinen. Sinä aikana, kun hän lounastaa, ehdin kitkeä aika monta voikukkaa juurineen paikastaan, nythän ne lähtevät kiskaisemalla hyvin irti, kun ei ole vielä ollut kuivakautta. Jokohan sitä rupeaisi katselemaan ruohonleikkurin suuntaan?




Paitsi lipputangonnostajia olivat viikonloppuvierailulla myös Tiitu ja Tella. Tella toimi herkkänä päivystäjänä eteisessä, jotta mahdollinen vapaana lenkkeilevä Siru-koira tulisi noteeratuksi ja varmasti haukutuksi. Molemmilla näillä kahdella on muuten se tapa, että kun ovat saaneet minut aamulla varmasti pois nukkumapaikastani, niin kohta tila vallataan ajatusta nopeammin, joko yksin tai kaksin, ja siinä sitten saadaan koiraelämän makeimmat aamuhetket!