Kesärientojen tuiskeessa

Rännisaaveissa riittää nyt juomakelpoista vettä! Ja sen kyllä Wilma tietää!

 Ollaan päästy jo juhannusviikolle. Eihän se juhlakausi onneksi vielä huomenna ala, ehditään edes häthätää puutarhatöihinkin. Vuohenputket jo kukkivat ja missä ei ole leikattu ruohoa, on saavutettu lähes metrin kasvustot, niin paljon on ollut kosteutta, vaikka se yksi helleviikko vettä hieman verottikin. Nyt ollaan taas sadekausien ajassa, puolikuivaa ja märkää päivää tarjona. Tein tänään hieman kukkapenkkien kitkentää pahimmista rikoista, helposti tuli neljä kottikärryllistä kompostoitavaa tähdettä, pääasiassa vuohenputkea. Viime viikolla sain leikatuksi kahtena päivänä ruohonleikkurilla, muuten meni sadetta pidellessä, joten ruohot saavat rehottaa.

Ylämäen Elsa-salia koristavat Varkaudesta tulleet siirtolaiset, hansaruusut, jotka ovat menestyneet harvinaisen hyvin suurista lumimääristä huolimatta. Niiden niskaan tulee melkoinen määrä lingottua lunta talven aikana, kun tienristeys on lähellä, jolle puolen lunta ei voi työntää. Näin mahtavaa kukintaa niillä ei ole ollut koskaan, ja korkeuttakin pensailla on yli metrin.

Musiikkijuhlien aikaan saimme seurustella kahden taiteilijattaren kanssa, joiden yömajana yläkerran huoneemme toimivat. Hyvin tuo seurustelu sujui, vaikka välissämme onkin peräti kaksi sukupolvea! Ja kun ei ollut tänäkään vuonna keittiövuoroja kesäkahvilassa, sai mennä konsertteihinkin. Kirkonpenkki on mukava kuuntelupaikka, kun virsikirjalautaan saa nojattua kyynärpäänsä, jos hartaasti kuuntelee ja niskaa alkaa väsyttää. Istun nimittäin aina saarnastuolin takaisella parvella, sieltä on mukavat näkymät paitsi esittäjiin myös muuhun kirkkoon. Mielestäni kirkon sisustusväritys saa sieltä puolelta parhaat mahdolliset valot ja vihervät seinät ja pilarit hohtavat ihanasti.

Täytyy muuten nostaa hattua musiikkijuhlien järjestäjille! Esitykset ovat tupaten täynnä väkeä, monet jopa loppuunmyytyjä, ja ohjelmat tasokkaita. Eilisillan MTV:n iltauutisetkin vieraili uutispätkällä Hiidenvuoren lauantaisessa yökonsertissa, jossa Jaakko Ryhänen esiintyi, ja vanhastaan avajaiskonsertti tulee radiosta suorana lähetyksenä. Nyt interiöörikonsertit olivat pappilan korjausten takia Radansuun kartanohotellin auditoriossa, ja uutuutena oli lauantaina Niskaportin vanhan puimalan iltapäiväkonsertti. Niskaportti kuuluu nykyisin Iitti Golfin tiloihin, kaikki pellothan on rakennettu golf-väyliksi.

Lipputangon penkissä ei kuki juuri nyt kuin mirrinmintut ja akileijat, mutta päivänliljat, varjoliljat ja valkoiset sinilatvat ovat kohta vuorossa.

Naapurista saamani kurpitsain, kurkkujen, tomaattien, melonin ja kukkien taimet etsivät viime viikolla paikkansa, samettikukat pääasiassa lipputangon penkkiin, mutta hyötykasveille laitoinkin omat kasvupaikat ylämäelle, jonne olin kärrännyt paljon täytemaita laatoitus- ja kiveystöiden yhteydessä. Ehkäpä laitan sinne vielä taakse, pohjoisen puolelle jonkinlaisen seinänkin, se on varmaan tarpeen sitten syksymmällä.

Tässä on menossa tuolinpeittoon kääriytymiskokeilu, siinä ei Hilmalla ollutkaan paljon vaivaa!

Talon henkilökunta on lisääntynyt kahdella, kun joukkoomme liittyivät Hilma ja Lyyli, Emmin kissaneidit, jotka tulivat eilen kylään pariksi viikoksi. Alkututustumiset olikin tehty jo aiemmin, joten tiesivät, mitä on odotettavissa. Lyyli on ujompi, varjossahiippailija, sen bongaa tavallisesti katsomalla yläkerran rappusten kohdalta, siellä valppaat korvat heiluvat. Hilma käy sen sijaan suvereenisti myös olohuoneessa, paras paikka tuntuu olevan Tatun vanha työtuoli, jossa tänä aamuna esitettiin kaikki mahdolliset asennot!

Etuvasemmalla melonin säkki, vieressä turbaanikurpitsat (mitä se sitten lieneekin), takana tomaatteja. Kurkkusäkki jää vasemmalle piiloon. Tässä on hyvä olla, kun kastelusaavit ovat muutaman metrin päässä, ja kivikoivut antavat hieman varjoa keskipäivän kuumuuteen.

Museonmäen kesäteatterikausikin pääsi alkamaan eilen, sitä kestää heinäkuun ensimmäisen viikon loppuun eli 8.7. asti. Kyläläisten aiemmin yksin hoitama kahvitusurakka on nykyisin jaettu kolmen eri toimijan kesken, joten jokaiselle tulee noin 5 kertaa työiltoja. Kahvit keitellään kyläntuvassa isolla keittimellä ja pannaan isoihin termareihin, jotka sitten kyyditään museonmäelle tarjoamaan virkistystä tai lämmikettä ennen näytöstä ja varsinkin väliajalla. Kun on sateisia kesiä, kaipaisi katosta! Eipä ole pressupeittoa taikka muuta suojaa katsomossakaan, joten sadevarustus on hyvä olla mukana. Eräänä vuonna saatiin oikein katsojamenestys, kun väkeä ahtautui paljon yli kolmensadan. Sellaisen väkimäärän kahvittaminen varttitunnissa kysyy montaa käsiparia!

Onneksi silloin ei satanut. Joskus teatterissa on koettu jänniäkin hetkiä, nimittäin 1990-luvun alkupuolella trombi tuli Urajärveltä mäkeä ylös, ja puuta kaatui kuin eloviljaa viikatteen alle. Kansa istui katsomossa, onneksi kaatuvat männyt osasivat väistää katsojat, mutta ympärille kyllä tuli nähtävää. Kylältä laskettiin kaatuneita, suuriakin runkoja satamäärin, taisi olla yli viidensadan. Trombi häipyi Lyöttilän suuntaan ja tyhjensi mennessään väylää Kupparinsuolle asti.

Juhannuslipun kuva on viime vuoden juhannukselta.

Juhannusaattona kylälle nostetaan yhteinen lippu, Kymen rannan puoleiselle kallionmäen harjalle, siellä on perinteisesti pidetty myös juhlan kunniaksi ohjelmaa, kuten yhteislauluja, runonlausuntaa ym. Joskus puheitakin. Nyt on saatu lipputanko myös Radansuun kylänrannalle, se on Urajärven rannan kylän laavulla, joten on kahdet lipunnostajaiset odotettavissa aattona klo 18. Ja vielä omakin lippu, tuohon hyvin maalattuun lipputankoon! Aatoksi on ennustettu sadetta, kuinkas muuten.