On ihan kolme vapaapäivää

Kesä on täynnä kaikenlaista "tänään tai viimeistään huomenna" -asiaa. Niitä ovat tietysti tonttiin liittyvät hoitotoimet: ruohonleikkuu, kitkemiskekojen kyytiminen komposteille, saatujen taimien istuttaminen ja kukkamaiden ihailu. Talonhoidossa mattopyykkäily, risusavotta ja muu siivoilu kutsuvat myös. Sadekaudet antavat vauhtia suunnitelmien toteuttamiseen, koska sopivia aikoja on vähemmän. Juuri nyt on arvioitu, että seuraavat sateet olisivat vasta sunnuntaina. Siis monta päivää aikaa reagoida itse keksittyihin täytyis-juttuihin. Kunhan muistaa katsella Hercule Poirot-jaksoja sunnuntai-iltaisin!

Nopeaoppinen Hilma keksi, että kynällä voi kirjoittaa! Hän katseli, kun etsiskelin kynä kädessä sopivia katseluohjelmia. Nyt kun kynän vielä sais oikein päin! Tässä kyllä kävi niin, että ensin putosi kynä, sitten lehti ja kissa.

Kissat avustavat minkä ehtivät. Lyyli on erikoistunut pyydystämään säleverhojen naruja ja natustelemaan niitä. Vielä ollaan niin ujoja, ettei Lyyli-kuvia kuitenkaan ole. Hilma taas suorastaan poseeraa, kun huomaa kameran. Muuten Lyyli on alkanut tulla tutuksi, se tahtoo sanoa, että hän tulee naukaisulla ja puskemalla ilmoittamaan, kun ruoan jakoaika on käsillä. Yläkerran lattian tarjoilulinja on parasta.

Raollaan olevasta tuuletusikkunasta on mukava haistella kesätuoksuja!

Ihme, kun en ole saanut yhtään petikaveria. Sängystäni tosin puuttuu jalkopääty, olisiko se syynä. Silitykseen tarjolla olevia selkiä suorastaan vilisee jaloissa herättyä, ja Hilma on huomannut, että tietokone pitää kivaa rapinaa, josta olisi syytä ottaa paremmin selkoa. Iltahämärän tultua kissat ovat vilkkaimmillaan, kun on syöty. Matot lentävät kasaan, kun kirmaillaan, ja yläkerran raput ovat ehdotonta ykköstä kiitoratana. Juhannusta juhlittiin katkaravuin, tosin muistettiin ottaa tuotteet pakkasesta vasta sunnuntaina, mutta piankos niistä sitten selvittiin.

Juhannuksen kunniaksi alkoivat kukkapenkin katselijaa ilahduttaa myös sinne tänne pesiytyneet ahomansikat, jotka ovat sadekelien takia ihan syömäkokoisia!

Wilman kanssa oltiin koiratohtorin toisella kontrollikäynnillä Kouvolassa maanantaina: tehtiin ultraäänikuvia ja vietiin pissanäyte. Saatiin uusittua reseptejä. Ei ollut huolestuttavia tuloksia! Eläintohtorin odotushuone on kiinnostava paikka, sinne mahtuu yhtaikaa kymmenkunta odottelijaa. Nuoremmat koirat reagoivat toisiin enemmän, koska Wilman kuulossa ei ole kehumista. Varsinkin siinä tapauksessa, että tyttökoiralla on kiima tulossa, ja muut seuralaiset sattuvat olemaan poikia sillä hetkellä, on vilkasta joka puolella odotushuonetta.Wilmalla ei ollut tiistaina ruokapäivä, niitä sattuu tavallisesti 1-2 viikkoon, silloin ei oikein maistu juomakaan, joten mukaan otettu juoma-astia oli turhan panttina.

Matkaamme väritti myös naapurista( toiseen eläintohtoriin) mukaan lähtenyt Veera-kissa, joka matkusti etupenkillä kopassa emäntänsä sylissä. Kissaa hermostutti koiran haju takapenkiltä, mutta kun se ei nähnyt sinne eikä Wilma sanonut sanaakaan, niin ei ollut ihan mahdoton paikka. Aika saavutus kyllä kissalta. Veera oli saanut heinänkorren nieltyä niin, että se oli kurkussa taittunut palaamaan nenän kautta takaisin ulos, eihän se onnistu. Kissa piti nukuttaa että suun sai auki ja heinän kiskottua ulos syvältä takanielusta. Takaisintulomatka olikin sitten hänen kannaltaan helpompaa, kun oli suuren osan unten mailla.

Onneksi lipputangon penkkiin putkahti asukkaaksi kaksi mahtavaa kukintaa pitävää ruskoliljaa, jotka korvasivat juhannuksena sen, ettei ehostetun lipputankoni narurissa toiminutkaan, joten ei saatu liputettua omalla pihalla. Käytiin  sitten Wilman kanssa naapurissa tangonkoristetta ihailemassa.

Eilen sain järjestettyä alapihalla odottaneet tikkupuut pressun alta säilytyslaatikoihin ja pressun kuivumaan. Saavat olla nyt aurinkoa ottamassa laatikoissaan muutaman päivän, kun ei sadetta ole tiedossa. Uusien tikkujen tekoon ei ole kiire, koska uunilinnuilla on pesintälauluja, niillä saattaa oksakasan alla olla tekeillä jälkikasvua, kun ovat maapesijöitä. Nokkosperhosia on alkanut näkyä, illalla nähtiin pihajasmikkeessa ohikiitävän hetken nopea isompi perhonen, joka saattoi olla ohdakeperhonenkin, vai oliko jokin muualta tullut erilainen ritari?

Ei collegetakin paikka ole tuolinselkänojalla, sanoo raati. Onneksi minulla on poppanasta tehtyjä pöytäliinoja, niihin on niiiin kiva venytellessä tarttua!

Vapaa-ajan tunnetta lisää vielä se, että eilen illalla loppui taideseuramme talkoolaisten urakka museonmäen kahvitteluissa. Seuraava action minun osalleni tulee vasta sunnuntaina, kun kyläyhdistyksemme alkaa vuorot, tässä välissä on naapurinkylän marttoja hommissa. Jäätelöjäniksemme on ehdoton vetonaula näytelmän ulkopuolisessa elämässä, hän myy jäätelöä niin paljon, kuin mäelle saadaan kuskatuksi. Lapsikatsojia on lähes puolet yleisöstä, joten fan-clubiin riittää tulijoita!

Lämpiminä päivinä menee paljon jäätelöä, mutta se tuottaa paksussa turkispuvussa paljon juoksevalle jänikselle tukalat oltavat, joten on aivan pakko pitää juottotaukoja!