Hilman ja Lyylin loma lopussa

Mahtavat kolmekymppiset helteet ovat taas täällä, varsinkin eilispäivä oli oikein hautova, kun ilma ei juuri liikkunut. Eiliset trombit ja ukkoset menivät länsi-Suomen reittiä eivätkä osuneet tänne päin, joten jatketaan sateiden odottelua. Joko huomenna? Ainakin eräissä ennusteissa on kyläläisten museomäen kahvilavuoron mausteeksi merkitty yhden vesitipan tuliaiset.

Kukkapenkit alkavat pursuta kukkia, ja viimein nostin eilen jo alkukesästä istutetut amppelitkin oikeille paikoilleen. Vettä saa olla rapulla odottamassa ohikulkijaa, oli se sitten Wilma tai kukankastelija, aina kelpaa.

Eilen oli niin tukalaa Wilman kannalta, että päädyin viemään hänet suihkuun, ja sehän tietysti oli sitten lopuksi ihan mukavaa. Kanniskelen tuon 17,2 kg:n koiran sylissä rappuja alas, kun jostakin se aavistaa eikä haluaisi tulla. Kiltisti kuitenkin seistään valkoisessa Turengin Ainolta perityssä ammeessa suihkua ottamassa, helpottaahan se toki kuumuutta. Yölläkään ei lämpötila mennyt alle +20 asteen, joten alettiin varhain aamulla puuhailemaan hieman helpommissa oloissa, naapurikin oli käyskellyt hautausmaan kasteluretkelleen jo kohta seitsemän jälkeen, tavattiin Wilman aamupissalenkin aikaan.

Madam Lyyli, tässä hakemassa paijauksia, hän tekee sen hyppäämällä hieman ilmaan, niin että huonommin ojennettu käsikin osuu siihen mihin on tarkoitettu, takaselkään tai päähän.

 Nyt on tyttökissojen kaksiviikkoinen loma päättymässä. "Emo"Emmi tuli jo eilen hakemaan, ja paljon on ollut kerrottavaa illan mittaan. Varsinkin Hilma on ollut perin puhelias, hyvä jos naukunalta on saanut puheenvuoron! Selvästi kisu on tyytyväinen, kun on päässyt syliin seljälleen, rapsuteltavaksi. Lyylikin innostui rohkeammaksi ja antoi kuvata itseään lähdön merkeissä. No selvähän se, että vilkas neiti meni kuin ajatus, kuvaaja ei tahtonut saada otoksia edes aavistamalla.

Ylämäen säkkiviljelmät ovat juurtuneet hyvin asemiinsa, runkotomaatit jo lähenevät metriä, joten keppien haeskelulle on aika. Säkki on kyllä aika kuuma auringon puolelta, joten vanhat puutarhatuolit on nostettu varjoksi eteen, ja säkin reunustalle kasattu kitkettyjä naatteja.

Pitäis tehdä-osastossa on edetty kahden mattopyykin verran, ne ovat jo kuivia. Pesijöitä on ollut molemmilla kerroilla jonoksi asti, ja aina on niin mukavaa tavata entisiä tuttuja, joitakin tapaa vain mattopyykillä! Odottelu on ihan rattoisaa. Alakerran puuvarastokin on edennyt niin, että tikkupuut ovat siirtyneet sisään, ja lastu- ja klapilaatikoiden tilat odottavat puhtaina ensi viikon mahdollisia siirtoja autotallista. Leikkasin kyllä ruohoakin parin rupeaman verran viikon puolivälissä, mutta nyt ei ole kiire, kun ruoho ei kuumalla kasva.

Helteellä on se vaikutus kukkapenkkikasvustoihin, että kukat kuihtuvat nopeasti, pitää olla aika pian kameran kanssa katsomassa, sillä huomenna voi olla jo myöhäistä. Ylläolevan kuvan hansaruusut sen todistavat, vaikka latvat ovat täynnä nuppuja, niin useimmat sen kukat ovat jo dagen efter-tunnelmissa.

Lyyli muistuttaa, että sähkötöpselit pois pistorasioista kuumalla ilmalla, ukkosilmiö voi yllättää! Kisun naama kertoo, että eilen avattu katkarapupaketti on enää muisto vain!

Ensi viikko kuluu museonmäen ja kesäkahvilan töissä, joten on hyvä, ettei ole suuria rästitöitä. Nyt kyllä sopisi mennä kangaspuillekin, kun kissat lähtevät ja pahvisuojaukset loimien päältä voi poistaa, mutta se edellyttäisi sadeilmoja, muuten on liian kuumaa. Puolen viikon maissa pyrähdän vanhalla kotipaikkakunnalla, hautausmaan hoitoreisu, mansikkamaalla käynti ja tuttuja tapaamassa!

Pation vieraana vain rönsyliljoja ja kuivumassa oleva kissanvessa?